Maa-artisokat marraskuussa. Siinä kuukauden kuva. On ihan käsittämättömän hieno fiilis kaivaa pintakohmeista maata ja löytää mullasta näin ihania palleroita! Lunta ja mukuloita, miten niin marraskuu on ankea?
Maa-artisokat olivat mukana myös syyskuun kuvassa. Myönnetään, olen haltioissani tästä kasvimaani uudesta tuttavuudesta. Niin helppo, niin näyttävä, hienostuneen herkullinen. Kuvansa todellakin ansainnut.
Itse söin vasta noin kuukausi sitten ensimmäisen kerran elämässäni maaartisokkakeittoa. Appiukkoni oli niitä myös itse kasvattanut. Maku oli mielestäni aika jännä. En oikein osaa sanoa tykkäsinkö vai en. No, kyllä siis syön uudestaankin tuota paljon kehuttua herkkua, jossa sitä jossain on tarjolla. Mies ei oikein vakuuttunut sen mausta, joten meillä kotona sitä tuskin enää valmistetaan. Mies, kun on meillä se kokki kolmonen =) Ps. Ihana kuva....jälleen kerran!
Ensimmäinen reaktioni oli vähän samanlainen. En oikein päässyt selvyyteen maa-artisokan mausta. Olen siinä mielessä ruokarajoittunut, että periaatteessa tykkään makean makeana jälkkärinä ja suolaisen suolaisena ruokana. Ja maa-artisokka on juurikin makeahko. Mutta nyt kun kokkailuja on takana jo vähän enemmän, olen tykästynyt sen hentoon makuun. Erityisen paljon tykkään sen helppoudesta puutarhassa! Siitä tulee niin paljon lisäpisteitä, että olen päättänyt päästä perille tästä raaka-aineesta:D
Maa-artisokka on todella helppo kasvi, sen kun on kerran maahan laittanut, siitä ei helposti pääse eroon. Se on herkullinen ja satoa voi korjata niin kauan kuin maa on sula ja taas keväällä jos herkkuja on jäänyt maahan. Runsaan inuliinin vuoksi monet saavat maa-artisokkaruuista hurjat ilmavaivat. Itse kuivatin noita ja tein jauhetta, jota käytän makeuttamaan marjasmoothieita ja voi sitä tietysti lisätä moniin ruokiin. Näin elimistö oppii sietämään inuliinia.
Itselleni ei tullut oireita, vaikka melko herkkävatsainen olenkin. Ohjelmointipäällikön allergialääkäri suositteli kokeilemaan maa-artisokkaa myös pikkumiehelle, maa-artisokka kun kuulemma sopii monelle jolle peruna ei. Kokeiltiinhan tuota, mutta toistaiseksi maku ei ole vielä miellyttänyt:)
Kasvattaminen on superhelppoa, mutta siihen maa-artisokan helppous loppuu. Varsinkin kuoriminen on tavattoman työlästä ja pestyt/kuoritut mukulat tummuvat sekunnissa. Jos sinulla on helppoja maa-artisokkareseptejä varastossa, niin laita ihmeessä jakoon.
Olen vasta kokannut keittoa ja uunivihanneksia, keiton ohje olisi kyllä tarkoitus kirjoittaa tänne muistiin. En kiinnittänyt huomiota tummumiseen, mutta laitan yleensä lähes kaikki juurekset vesikulhoon odottamaan kuorittuani ne, kun tämä ruoanlaitto pikkumiehen kanssa on muutenkin tällaista erissä tehtävää:) Vedessä pitäminen kuorimisen jälkeen siis vähentään tummumista.
Näin olen ymmärtänyt:) Tosin itselläni vasta ensimmäistä vuotta, eli mielenkiinnolla odotan kasvimaan taistelua. Maa-artisokan naapureina on lipstikkaa ja minttua, eli melkoisen vahvassa porukassa on!
Itse söin vasta noin kuukausi sitten ensimmäisen kerran elämässäni maaartisokkakeittoa. Appiukkoni oli niitä myös itse kasvattanut. Maku oli mielestäni aika jännä. En oikein osaa sanoa tykkäsinkö vai en. No, kyllä siis syön uudestaankin tuota paljon kehuttua herkkua, jossa sitä jossain on tarjolla. Mies ei oikein vakuuttunut sen mausta, joten meillä kotona sitä tuskin enää valmistetaan. Mies, kun on meillä se kokki kolmonen =) Ps. Ihana kuva....jälleen kerran!
VastaaPoistaEnsimmäinen reaktioni oli vähän samanlainen. En oikein päässyt selvyyteen maa-artisokan mausta. Olen siinä mielessä ruokarajoittunut, että periaatteessa tykkään makean makeana jälkkärinä ja suolaisen suolaisena ruokana. Ja maa-artisokka on juurikin makeahko. Mutta nyt kun kokkailuja on takana jo vähän enemmän, olen tykästynyt sen hentoon makuun. Erityisen paljon tykkään sen helppoudesta puutarhassa! Siitä tulee niin paljon lisäpisteitä, että olen päättänyt päästä perille tästä raaka-aineesta:D
PoistaMaa-artisokka on todella helppo kasvi, sen kun on kerran maahan laittanut, siitä ei helposti pääse eroon. Se on herkullinen ja satoa voi korjata niin kauan kuin maa on sula ja taas keväällä jos herkkuja on jäänyt maahan. Runsaan inuliinin vuoksi monet saavat maa-artisokkaruuista hurjat ilmavaivat. Itse kuivatin noita ja tein jauhetta, jota käytän makeuttamaan marjasmoothieita ja voi sitä tietysti lisätä moniin ruokiin. Näin elimistö oppii sietämään inuliinia.
VastaaPoistaItselleni ei tullut oireita, vaikka melko herkkävatsainen olenkin. Ohjelmointipäällikön allergialääkäri suositteli kokeilemaan maa-artisokkaa myös pikkumiehelle, maa-artisokka kun kuulemma sopii monelle jolle peruna ei. Kokeiltiinhan tuota, mutta toistaiseksi maku ei ole vielä miellyttänyt:)
PoistaKasvattaminen on superhelppoa, mutta siihen maa-artisokan helppous loppuu. Varsinkin kuoriminen on tavattoman työlästä ja pestyt/kuoritut mukulat tummuvat sekunnissa. Jos sinulla on helppoja maa-artisokkareseptejä varastossa, niin laita ihmeessä jakoon.
VastaaPoistaOlen vasta kokannut keittoa ja uunivihanneksia, keiton ohje olisi kyllä tarkoitus kirjoittaa tänne muistiin. En kiinnittänyt huomiota tummumiseen, mutta laitan yleensä lähes kaikki juurekset vesikulhoon odottamaan kuorittuani ne, kun tämä ruoanlaitto pikkumiehen kanssa on muutenkin tällaista erissä tehtävää:) Vedessä pitäminen kuorimisen jälkeen siis vähentään tummumista.
PoistaKyllähän tämä puutarhailu on lähes ympärivuotista! Sinä sen todistit! Ja ei mee aikaakaan, kun pääsee kylvämään... :) :)
VastaaPoistaNo juurikin niin! Kunhan saa joulun jaloista, voi taas keskittyä kylvöpuuhiin:D
PoistaMielenkiintoinen kasvi, pitääpä joskus laittaa omalle maalle testiin. Ja ilmeisesti kestotestiin, jos tuosta ei tahdon eroon päästä :)
VastaaPoistaNäin olen ymmärtänyt:) Tosin itselläni vasta ensimmäistä vuotta, eli mielenkiinnolla odotan kasvimaan taistelua. Maa-artisokan naapureina on lipstikkaa ja minttua, eli melkoisen vahvassa porukassa on!
Poista