Mietteitä matkan varrelta

Kerroin uudesta harrastuksestani, Fustrasta, ensi kertaa täällä. Alkuvuosi on ollut monella tapaa itseni haastamista ja mukavuusalueelta poistumista. Olen monesta asiasta valtavan innoissani, mutta samaan aikaan myös kauhusta kankeana. En tiedä, oliko isäni kuolema tammikuussa jonkinlainen alkusysäys tälle kaikelle. Muistutus elämän yllätyksellisyydestä. Kaikkea ei voi lykätä ikuisesti ja jotkut tilaisuudet eivät ikinä toistu. On vain ryhdyttävä, uskallettava, mentävä mukaan tai jättäydyttävä pois, tehtävä päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Fustratunneilla ei onneksi tarvitse olla kauhusta kankeana, vaikka kankeus kyllä käy tutuksi! Fustra Finlandin mukaan tunneilla lähdetään hakemaan neutraalia, luonnollista asentoa ja tavoitteena on kehon tasapainottaminen. Tunnilla oma pää ja kropan tuntemus kertovat minun olevan suorassa ja tasapainossa, mutta peili näyttää ihan muuta. Fustra yksilövalmentajani Marja joutuu kääntämään lantiotani toistuvasti. Ja sitten heti perään korjaamaan olkalinjaani. Taidan olla sukua korkkiruuville.

Hetken muistan Marjan ystävällisesti mutta jämäkästi tekemät korjaukset. Hetken jopa tunnen oikean paikan ja sen tuomat muutokset. Sekä ryhdin pitäminen että suoritettava liike muuttuu paljon helpommaksi. Huima tunne! Liikkuvia osia ja muistettavaa on kuitenkin vielä liikaa ja oikea ote herpaantuu nopeasti. Onneksi Marja kiertää minua kuin kissa kuumaa puuroa ja tökkäilee, vääntää ja kääntää aina tarvittaessa.

Periaatteessa liikkeet ovat tuttuja. Ne näyttävät tutulta Marjan näyttäessä mallia. Mutta ne ei eivät tunnu millään lailla tutuilta. Olen tehnyt montaa liikettä niin, että painopiste tai liikeradan suunta onkin ollut väärä. En tiedä olenko jotenkin erityisen kovakalloinen, mutta kävin aikoinaan joogatunneillakin yli puoli vuotta, ennen kuin tajusin hengittäväni väärin. Pinnallisesti, enimmäkseen keuhkojen yläosalla. Muistan vieläkin miltä tuntui, kun oikea hengitystekniikka todella avautui minulle. Makasin hämärässä joogasalissa ja mieleni teki hihkua ääneen. Ravistella vieruskavereita ja kertoa oivalluksestani. Nyt tuo oikea hengitystekniikka auttaa aktivoimaan ja keskittymään syviin vatsalihaksiin, yhteen Fustran perusteeseistä.

Ei Fustrassa olla pyörää uudestaan keksitty. Kyse on oman kropan tuntemisesta. Tiukasta keskittymisestä. Pienistä oivalluksista, parin sentin korjaavista liikkeistä. Niiden avulla päästäänkin sitten jo ihan eri lihasryhmien kimppuun. Tähän asti on näköjään tullut tehtyä paljon "sinne päin". Fiilis junan alle jääneestä kropasta Fustratuntien jälkeen kertoo, että uinuvia kohtia on tavoitettu. Nyt kun löydän oikean harjoitteluasennon nopeammin ja osaan aktivoida oikeat lihakset, treeni on muuttunut entistä tehokkaammaksi. Ja kovemmaksi. "Ihan hirveä liike!!" lipsahtaa suustani, kun vatsalihastreenin jälkeen puuskutan syvät vatsalihakset täristen.

Välineet Fustratunnilla ovat alkuun hyvin yksinkertaiset. Lämmittelyt tehdään cross trainerilla, jossa jo haetaan kropan suoraa linjaa ja kokonaisvaltaista hallintaa. Fustrasalissa kropan oma paino ja vastus ovat ne tärkeimmät välineet. Lisäksi käytössä on jalkojen ja lantion asentoa helpottava "Fustra-tiiliskivi" sekä keppi ja pienet käsipainot. 

Oma ystäväpiirini on ollut Fustrasta innoissaan, mutta tietämättömät kuulemma tituleeraavat sitä usein keppijumpaksi. No mistään vanhainkodin jumppatunnista ei todellakaan ole kyse, syke nousee, vatsalihakset tärisevät, tuskanhiki helmeilee otsalla. Eipä silti, en minä ole vanhainkodin keppijumpassa ikinä ollut. Mistäs sen tietää miten nykyisiä teräsmummoja ja -vaareja treenautetaan!

Jos haluat kokeilla miltä Fustra sinusta tuntuu, klikkaa itsellesi näytetunti  Kouvolan Lady Linesta tai etsi lähin Fustra-toimipiste täältä. Mielelläni kuulisin teidän muidenkin kokemuksia ja ajatuksia aiheesta!

* Kaikki tekstikuvat via Pinterest

* Treenikuvat otti Fustra personal trainer Marja Pesonen. Ja näillä kuvilla paineltiinkin sitten mukavuusalueeni ulkopuolelle oikein kunnon harppauksin! 

* Toim.huom. Kuvat eivät edusta täydellisiä Fustra-liikeharjoituksia, vaan tämänhetkistä kehitysvaihettani.