Muratin pauloissa

Pihassamme kiemurtelee valtavat määrät murattiköynnöstä. Se polveilee kauniisti aidassa, kiipeilee cottage gardenin tavoin tiiliseinässä, kurkottelee kohti puiden latvuksia. Mutta niin ihana, helppohoitoinen ja ikivihreä kuin tämä kasvi onkin, se jakaa myös mielipiteitä jyrkästi. Muratti voi pahimmillaan tehdä myös melkoista tuhoa. Tai näin minulle ainakin on kerrottu.

Lisää muratti-ihmettelyä Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

Mitä pistetään tulemaan?

Tasan viisi viikkoa sitten vietimme ensimmäisen yön uudessa kodissamme. Viiden viikon aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, mutta myös arki on astunut kuvaan. On aikatauluja, hoidettavia asioita, pyykkäämistä, siivoamista, nahisteluja, itkua ja naurua.

Suurkaupungin kyljessä asuminen tarjoaa omat haasteensa, mutta myös valtavasti ihmeteltävää. Washington DC on turistin paratiisi, sillä monet kohteista ovat ilmaisia. Lapset ovat tunnistaneet monumentteja ja muistomerkkejä tv-ohjelmien perusteella. Ja vaikka olen itse käynyt täällä useamman kerran, on näiden kiertely aina yhtä mielenkiintoista.

Kävimme ihmettelemässä ja kuuntelemassa Presidenttiparia Amerikan Itsenäisyyspäivänä 4.7. Kaiken kaikkiaan aika surrealistinen kokemus, mutta olihan se mentävä, kun kulmilla kerran oltiin.

Kotiin on aina kiva palata ja naapuruston kadut alkavat jo hahmottua. Kaikenlaisia kommelluksia tapahtuu silti melkeinpä päivittäin. Milloin syynä on kulttuurierot, milloin kieliongelmat tai vaan erilainen tapa toimia.

Siitä päästäänkin sujuvasti tämän postauksen tärkeimpään kysymykseen: millaisia juttuja täältä haluaisitte lukea, millaiset asiat teitä kiinnostavat? Arkea, juhlaa, samankaltaisuuksia, eroja? Kotikuvia, kasvien ihmettelyä, nähtävyyksiä? Kommelluksia, onnistumisia? Sana on vapaa ja vastaan mielelläni kysymyksiin. Eli millaisia postauksia pistetään jatkossa tulemaan?

Perjantaina suuntaan orientaatioon miehen työpaikalle. Muistikirja ja kynä on jo pakattu! Perhe lähtee kiertelemään nähtävyyksiä minun viettäessäni päivää auditorion uumenissa. Lämpömittarin huidellessa yli +40 asteen viileä ja hämyisä luentosali tosin tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta.

Mukavaa viikonlopun aloitusta! 

Behind the scenes

Blogeja ja Instakuvia katsellessani inspiroidun kauniista kuvista, simppeleistä yksityiskohdista, valoista, väreistä, harmonisuudesta. En kaipaa kuvia pyykkivuorista, vatsamakkaroista, tiskikasoista tai vastaavista, sillä niitä löytyy myös omasta arjesta. Minusta on silti tavattoman hauskaa lukea, kun joku jakaa "behind the scenes" -kuvia. 

Esimerkiksi vaikkapa täydellinen olohuonenäkymä: jokainen sohvatyyny on aseteltu huolellisesti, viltti on muka-rennosti heitetty mukaan, on kukkia, kynttilöitä, höyryävä kahvikuppi tai sormenjäljistä vapaa viinilasi. Ja seuraavassa kuvassa näkyy todellisuus: pölynimuri juuri rajattuna kuvan ulkopuolelle, epämääräinen kasa lehtiä, lasten leluja, miehen tenniskassi. Näin ainakin usein meillä.

Kuvasin taannoin herkullisen kesäsalaatin Versoilevan artikkeliin. Olin tavattoman tyytyväinen salaattikuviin, vaikka tilanne oli tietysti täysin lavastettu. Ei kesäkeittiötä, ei yhdessä kokkailua, ei illanistujaisia. Jälkikäteen sain tietää, että tytär oli napsinut puhelinkuvia työskentelystäni. Joten tässä teille yhden ruokakuvauksen behind the scenes -matskua!

Ulkokaluston puuttuessa kannoin olohuoneen vuokrasohvapöydän puun alle. Pöytäliinojen puuttuessa käytin valkoisia keittiöpyyhkeitä. Salaattikulhon puuttuessa käytin isoa ruokalautasta. Mustat salaatinottimet löysin paikallisen H&M Homen alennusmyynnistä.

Eli tarvittaessa sitä kyllä pärjää minimikalustuksella, niin kuvissa kuin oikeassakin elämässä. Alkuperäinen salaattipostaus ja helppo kesäresepti löytyvät aikaisemmin julkaistusta Versoilevan artikkelista täältä.

Kauniita hetkiä, iloista arkea ja loistavaa lomaa!

Kukkakassi ja viikonlopun rutiinit

Olen aina pitänyt rutiineista. Ne tuovat struktuuria elämään ja ovat olleet erityisen toimivia lasten kanssa. Elämä täällä on sekin saanut jo paljon rutiineja. Käymme tietyssä lähikaupassa ruokaostoksilla, lapset auttavat tietyissä siivoustöissä, karkkipäivä osuu viikonloppuun, aamulla saa katsoa lastenohjelmia vasta aamupalan jälkeen.

Viikonlopun rutiinit ovat erityisen ihania. Syödään runsaampi aamupala kaikessa rauhassa. Käydään aamukävelyllä. Aloitellaan päivää ilman kiirettä ja aikatauluja. Myös kukkien ostosta on tullut osa viikonloppurutiineja. Löysin ruokakaupan, josta saa leikkokukkanippuja edullisesti ja monipuolisesti. Aamupäivällä suuntaan korikassi keikkuen kohti kauppaa, iloisen odottavaisella mielellä. Mitähän kukkia kaupasta tänään löytyy? 

Kukat kestävät hyvinä viikon verran. Osa pidempäänkin. Juuri sopivasti seuraavaan viikonloppuun, jolloin on taas päästävä ostoksille. Yksi kimpuista päätyy aina keittiöön, toinen olohuoneeseen, kolmas eteisen lipaston päälle tervehtimään tulijoita. Välillä ilmavat harsokukat ilahduttavat yöpöydällä.

Vaihdan kukille tuoreen veden päivittäin, samalla leikkaan uudet imupinnat. Täällä on niin kuumaa ja kosteaa, että seisova vesi alkaa nopeasti haista pahalle. 

Minusta on ihana tulla kotiin, kun näen ensimmäiseksi tuoreita kukkia eteisessä. Siinä on jotakin tavattoman ylellistä, vaikka kyseessä on parin euron markettikukat. Kun en tänä kesänä pääse poimimaan kukkia omasta puutarhasta, on ollut mahtavaa löytää iloisen värikäs kukkaketo lähikaupasta.

Suloista sunnuntaita ja kukkien täyttämää heinäkuuta!