Kesähaaveita ja keittiöpuutarhasuunnitelmia

Täällä haaveillaan jo kovasti kesästä. Odotusta ei varsinaisesti helpottanut viikonlopun visiitti Turkuun, jossa ei ollut lumesta enää tietoakaan ja leskenlehdetkin jo kukkivat! Ihan suoraan sanottuna teki aika tiukkaa palata kotiin korkeiden kinosten keskelle. Mutta toki se kevät ja kesä tulee tännekin. Jos ei ennemmin, niin sitten myöhemmin!

Alustava keittiöpuutarhasuunnitelma on jo valmiina. Tosin se muuttuu usein matkan varrella, sillä asioin siemenhyllyillä ja puutarhamyymälöissä yleensä fiilis edellä.  Tarkasta ostoslistasta huolimatta. Tietyt must-kasvit kyllä hankin joka vuosi. Kuten kauniin patiomunakoison.

Lisää keittiöpuutarhasuunnitelmia Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Postaus löytyy tästä linkistä.

Tsemppiä kaikille kevättä kuumeisesti odottaville! Ei anneta tulevan sääennusteen masentaa.

Maukas klassikko: tomaattikeitto

Tomaattikeitto on ruokaklassikko, joka kuuluu meidän perheen ruokalistalle ihan säännöllisesti. Sitä syödään ympäri vuoden. Ja jos keiton kanssa tarjoilee kaikkea pientä kivaa höystettä, kuten krutonkeja, parmesaanilastuja ja tuoreita yrttejä, ruoasta saa varsin salonkikelpoisen. Toisaalta tämä on myös loistavaa talkooruokaa. Iso satsi valmistuu helposti ja maku vain paranee keittoa uudelleen lämmitettäessä.

Nappaa ohje talteen Versoilevan uusimmasta artikkelista: "Maukas tomaattikeitto". 

Sitten vain järjestämään talkoita kevätpuutarhaan!

Onnen hetkiä luoden

Juuri nyt iloitsen valosta, auringonpaisteesta, värikkäistä kukkasista ja kevään lähestymisestä. Mutta kaiken ilon keskellä, tässä pähkähullussa maailmassa, kaipaan välillä totaalista rauhoittumista. Aivojen nollausta. Mielen tasoittumista. Silloin suuntaan kesähuoneeseen.

Kesähuone uinuu vielä Ruususen unta. Maljakoissa on syksyltä jääneitä syyshortensioita, tavarat on mullin mallin, lattialla laatikoita ja nurkassa kasa tyynyjä ja peittoja. Koko tila odottaa perusteellista kevätsiivousta.

Mutta riittää, kun mahdun tähän pöydän ääreen ja saan istahtaa hetkeksi alas kahvikupposen kanssa. Hengittelen syvää, tuijottelen ikkunasta, kuuntelen ovenraosta kuuluvaa linnunlaulua.

Ilmassa on kevään merkkejä, paksusta lumikerroksesta huolimatta. Sisuskaluja kalvanut huoli alkaa valon myötä vähän helpottaa. Eihän se maailmantilannetta mihinkään muuta, mutta jospa oma pienoinen lamaantuminen vaihtuisi nyt mukaviin kevätkiireisiin. 

"Remember to create opportunities for happiness"

Tämä lause löytyi aikuisten omenajuoman korkin sisäpuolelta. Normaalisti nämä tuntuvat joko  hassunhauskoilta tai korneilta. Mutta nyt tuo kyllä osui omaan pirtaan ja ajan hermoon. 

Luodaan onnen hetkiä ja nautitaan lähestyvästä keväästä!

Huhuu, missä olet kevät?

Vietimme talviloman (eli viime viikon) Rukalla. Siellä katselin etelä-Suomesta tulleita instapäivityksiä, joissa hehkutettiin aurinkoista keliä ja kevään tuloa. Kotiin palatessamme odotin suurin piirtein piippojen jo pilkistävän kukkapenkistä.

Mutta edessä olikin lumityöt, eikä etupihan asvalttiakaan vielä näkynyt. Ei auttanut kun laittaa hihat heilumaan ja siirtyä jokavuotisten perinteiden pariin: terassin esiin kaivamiseen.

Heti kun kaikki terassit on luotu lumikinoksista, siirryn tämän keittiöpuutarhan kupeessa olevan kahvipaikan kimppuun. Polku perille, keltainen narsissiruukku pöydälle ja viereen kuuma kahvikupponen. Siinä on hyvä odotella krookusten tuloa ja suunnitella viljelylaatikoiden kylvöjä. Toistaiseksi kyllä vielä toppahousuissa.

Tymäkkä talvi näyttää tehneen hieman tuhojaan. Kasvihuoneen takana oleva köynnösaita odottaa korjaamista. Ulkona olleita ruukkuja on hajonnut normaalia enemmän. Toki osalla oli jo ikääkin. Mies oli selvästä salaa tyytyväinen, että ruukkuarsenaalini koki luonnollista karsintaa. Reppana ei tiedä, mihin suunnittelen suuntaavani heti puutarhamyymälöiden avauduttua.

Lisääntynyt valon määrä on juuri sitä, mitä mieli kaipaa tässä maailmantilanteessa. Aamukahvit saa nautiskella jo melkein valoisassa, ja iltaan tuntuu tulleen taas lisää tunteja. Näistä saa energiaa ja toivoa aivan valtavasti.

Ja kyllähän sitä kevättä on jo ilmassa! Ei ehkä ihan niin nopeassa tahdissa kuin itse toivoisin, mutta aurinko lämmittää jo lupaavasti. Koko talven portinpielessä uskollisesti vartioinut Bernhart-lumiukko oli poissaollessamme kokenut muodonmuutoksen. Ehkä ne kinoksetkin tuosta kohta alkavat huveta.

Valoisampia aikoja!