sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Joulublogi

Tapahtui taannoin ruokakaupassa:
Neljävee: -Äiti äiti, kato, tuolla on kaikkea ihanaa jouluista! Ooh, äiti kato, onko noin joulukalentereita?! Voidaanko äiti ostaa? Jooko?? Ostetaan!

Äiti: - (naurahtaen) No ei nyt vielä joulujuttuja.

Neljävee: -Miksei? Voidaanko? Kiltti kiltti äiti! Jooko?

Äiti: No ei nyt vielä hassu. Kunhan saadaan ensin syysloma ja synttärijuhlat alta pois. Sitten voidaan pikku hiljaa alkaa miettiä niitä joulujuttuja.

Tunnollinen neljävee: No okei.

Kassajonossa:
Äiti: -Hei kulta, odota ihan sekuntti tässä kärryn vieressä, äiti kurkkaa tohon lehtihyllylle (Joululehti, iiik!!! Äkkiä kärryyn!)

Kotona kauppakasseja purettaessa:
Neljävee: -Hei äiti, onko tämä jo joululehti?

Äiti: -Öö...joo...Äidin työjuttuja!

Asiaa kovasti väännettyäni ja käännettyäni joudun myöntämään, että aika ei tänä vuonna riitä Piparkakku-joulublogini päivittämiseen.
Kokonaan en sitä hylkää, siellä se on olemassa ja tulevaisuudessa toivon mukaan taas aktiivisena. 
Minusta on tavattoman hauskaa, että vaikka aihepiiri on Piparkakakun puolella on niin kapea, lukijoita kuitenkin riittää ympäri vuoden ja ympäri maailmaa. Sellaista kuukautta ei olekaan, etteikö joku kävisi etsimässä inspiraatiota ja ideoita jouluun. Tip tap ja hip hurraa, mahtavaa!
Ikinä ei ole liian aikaista aloittaa joulufiilistelyä, sillä minusta joulussa on parasta juurikin se rauhassa valmistautuminen. Kun on vielä aikaa lukea lehtiä, nauttia glögiä, ostella lahjoja ajatuksella. Lisätä joulua kotiin pikku hiljaa. Tässäkin tuoksutellaan jo ihanaa Havi's kanelikynttilää. Ja saattoi ehkä kenties soida myös pari Michael Bublén biisiä.

Ihanaa joulunodotusta meille joulufiilistelijöille, hyvää syyslomaa sellaisen juuri aloittaneille ja leppoisaa lokakuun jatkoa kaikille!

perjantai 20. lokakuuta 2017

Kirja-arvonta!

Minttua ja mustikoita -blogissani alkoi juuri kirja-arvonta! Nyt kun pahimmat pihakiireet helpottavat, on taas aikaa kaivaa esiin puutarhakirjat ja uppoutua suunnittelemaan suuria (ja haaveilemaan hurjia).


Tavoittele Taina Koivusen Puutarhurin käsikirja. Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa -kirjaa itsellesi tai anna lahjaksi puutarhan ystävälle. Pääset osallistumaan arvontaan tästä linkistä.

Mukavaa viikonloppua ja onnea arvontaan!

torstai 19. lokakuuta 2017

Myynnissä tilaa kasveille!

Kävin pyörähtämässä Viherpeukaloiden puutarhamyymälässä tässä lähikulmilla ja kauden loppualesta olisi tietenkin tehnyt mieli napata mukaan vielä vaikka mitä ihanaa. Mutta kun se tila. Ja erityisesti se talvetustila. Siinä henkilökunnan kanssa jutustellessani uhosin, että jos joskus vielä muutan, valitsen kodin piharakennusten mukaan. Että on varastotilaa ja maakellaria (ja mielellään tietenkin se valoisa ja viileä kuisti). Ja sitten asuntoilmoituksiin pärähti tämä! Huvila vuodelta 1925, jossa navettarakennus, pihasauna, kasvihuone, 4-osainen aitta, 1-osainen aitta, maakellari, leikkimökki...

Kaikki kuvat: Etuovi 
Kaikki kuvat: Oikotie

Autotalli ja oma tenniskenttä sinetöivät sen, että myöskään miehellä ei voi olla asiaan mitään nokan koputtamista. Siinä voi sitten näppärästi lätkiä tennistä ruohonleikkuun lomassa. Vieläköhän pitäisi lähteä hamstaaraamaan kasveja tulevaan maakellariini..? 

Asunnon myynti-ilmoitus löytyy kokonaisuudessaan täältä.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Keittiössä tuoksuu tomaatti

Keittiössä on viime päivinä tuoksunut ihanan täyteläinen tomaatti. Jälkikypsennykseen kerätyt, hieman liian kirpsakat tai mauttomat tomaatit ovat jalostuneet uunissa salonkikelpoisiksi herkkupaloiksi.
Tänä vuonna oli poikkeuksellisen huono tomaattivuosi. Satoa toki saatiin, mutta meillä suurin osa siitä meni suoraan tuorekäyttöön eli puskasta popsien. Lokakuussa oli aika riipiä vihreitä tomaatteja notkuvat varret tyhjiksi. Keittiön tasot ovatkin nyt täynnä jälkikypsennyksessä olevia tomaattikoreja. 

Tomaatti on siitä mainio kasvi, että se jatkaa kypsymistä myös emokasvistaan irrallaan. Maku ei tietenkään ole sama kuin auringossa kypsyneillä. Tällaiset tomaatit sopivatkin loistavasti ruoanlaittoon ja säilöntään, jossa makeutta voi tarvittaessa lisätä ripauksella sokeria.
Meillä suurin osa tomaateista on sujahtanut uuniin. Aurinkokuivatut, eikun siis uunikuivatut tomaatit ovat nimittäin koko perheen herkkua. Ne sopivat popsittavaksi sellaisenaan, leivän päälle (ruisleipää, aurajuustoa ja uunikuivattuja tomaatteja, aah!!), pastan kaveriksi, salaatteihin, piirakoihin... Lista on loputon. 
Uunissa kuivattujen tomaattien valmistaminen on todella helppoa. Fiksu kokki laittaa satsin yöksi uuniin ja herää aamulla ihanaan tuoksuun. Vähän hölmömpi kokki laittaa satsin uuniin aamulla, suorittaa "laaduntarkkailua" pitkin päivää ja ottaa illalla uunista lähes tyhjän pellin. Mutta maku todellakin vie mennessään!
Alunperin törmäsin ohjeeseen Satu Koiviston Gastronaatti-kirjassa. Valmistusaikaa ja yrttejä voi toki muunnella omien mieltymysten mukaan. Itse ajattelin joku kerta kokeilla pieneksi pilkotun valkosipulin lisäämistä tomaattien päälle. Nyt jo alkoi suu napsaa!

UUNIKUIVATUT TOMAATIT

tomaatteja
oliiviöljyä
tuoretta timjamia
sormisuolaa
(sokeria)

Pese ja halkaise tomaatit. Laita tomaatit uunipellille leivinpaperin päälle leikkauspinta ylöspäin.

Pirskottele tomaattien päälle oliiviöljyä, ripottele jokaisen tomaatin päälle sormisuolaa ja riivi mukaan tuoretta timjamia.

Kuivata tomaatteja 80-100 asteisessa uunissa noin 6 - 8 tuntia tomaattien koosta riippuen. Jätä uunin luukku raolleen (väliin esimerkiksi puinen kauha), jotta kosteus poistuu uunista. Parhaimmillaan uunikuivatut tomaatit on reunoilta käpristyneitä ja keskeltä vielä vähän pehmeitä ja nahkeita.

* Säilytä tomaatteja tiiviissä kannellisessa rasiassa jääkaapissa. Ne pysyvät hyvänä ainakin viikon, ehkä kaksikin. Varmuutta ei ole, koska nämä syödään meillä yleensä muutamassa päivässä.

* Olen käyttänyt kaikenkokoisia tomaatteja. Pihvitomaatit lohkoan pienemmiksi. Jätän halkaistut kirsikkatomaatit uunipellin etureunaan, josta ne on helppo ottaa pois aikaisemmin, jos pellillä on kovin erikokoisia ja eri kypsennysajan tarvitsevia tomaatteja.

* Jos tomaatit ovat kovin hapokkaita, voit tasapainottaa makua ripottelemalla niiden päälle vähän sokeria.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syyspuuhia

Täällä paistoi parina päivänä aurinko. Kyllä tuntui mahtavalta! Ruska leiskui ja nurmikko ei lotissut (ainakaan ihan kamalasti) siihen astuessa. 
Pihahommia paiskottiin oikein olan takaa. Purettiin, putsattiin, tuuletettiin, siirrettiin, siivottiin, kannettiin, kasattiin.
Pari päivää sujahti sukkelaan ja silti tuntuu, että hommia on jäljellä vaikka kuinka ja paljon. Suurin osa kukkasipuleista on istuttamatta, penkit siivoamatta, kasvimaalla on vielä satoa. 
Onneksi täällä on toistaiseksi säästytty yöpakkasilta. Puutarha on edelleen uskomattoman rehevä, vaikka eletään jo lokakuun puoliväliä.


Kesähuoneessa sisätilat sekoittuvat ulkomaisemaan. Ikkunanlaudan kultapallot eivät tahdo erottua taustan koivuangervosta.



Voi että minä nautin syksystä, tästä värikkäästä siirtymäkaudesta. Vielä kun joku rustaisi lisää (sateettomia) tunteja vuorokauteen.

Kaunista lokakuun jatkoa ja lepppoisaa syyslomaa sen aloittaneille!

perjantai 13. lokakuuta 2017

Mullan alle

Joko teillä on kukkasipulit istutettu? Itselläni tuo(kin) puuha on vielä alkutekijöissä. Yleensä tosin olen istuttanut tulppaanit ja muut vasta kohmeiseen maahan, joten eihän tässä siinä mielessä mikään kiire ole... Satuin vain viime syksynä sormet jäässä vannomaan, että tästä lähin suoritan puuhan hyvissä ajoin. Taitaa mennä samaan kategoriaan kuin viikonlopun mässäilyjen jäljiltä manattu "maanantaina alkaa uusi elämä!".


Suunnitelmat ovat kuitenkin varsin kukkaisat ja puuha jo aloitettu, eli katse tiukasti kohti kevättä siis! Lisää asiasta Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sipulikukkapostaukseen tästä.

torstai 12. lokakuuta 2017

Hommat seisoo

Vettä on tullut sellaisella volyymillä, ettei ole sekaan mahtunut! Itselläni puutarhan syystyöt ovat pahasti kesken, kasvihuoneen loppusiivous suorittamatta ja yhtä sun toista ruukkuhässäkkää tiedossa. Pihalla kun pyörii vähän aikaa, menee loppupäivä luita lämmittäessä. Niin syvälle ytimeen tuo kylmä kosteus hiipii.
Kaatosadekelin kuvia tulee harvemmin postattua blogiin. Laitetaan siis sellainen ihan vaihtelun vuoksi. Upea ruska tahtoo jäädä totaalisen märkyyden jalkoihin. Onneksi syksyn värit vyöryvät melkein sisälle asti, tämä kuva on otettu mukavasti terassin suojissa istuskellen. Eli terveisiä kahvikupposen äärestä, minä siirrän pihahommia taas vähän eteenpäin...

tiistai 10. lokakuuta 2017

Lokakuu - asennekysymys

Katselin viimevuotisia syksykuvia hieman haikein mielin. Aurinkoa, pitkälle jatkunutta kukkaloistoa, retkeilyä. Tänä vuonna taivaalta on lähinnä vihmonut vettä. Mutta eipä hätiä mitiä, silloin on hyvää aikaa tehdä kaikkea muuta mukavaa. Lokakuu on hyvin pitkälle asennekysymys.


Kauppakeskus Veturin blogissa pohditaan ruskaa, luetaan sisustuslehtiä ja leivotaan lämpimäisiä lokakuuhun. Pääset lukemaan postaukseni tästä.

Ei muuta kuin viltti korviin ja vyötärönauhat paukkumaan!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Syysfiilistelyä eli hämäränhyssyä

Syksyn tulo ei ole koskaan haitannut minua, sillä rakastan sen tuomia syviä sävyjä, rauhoittumista kotipesään, villasukkia, takkatulen ritinää. Rakastan myös syksyn pimeneviä iltoja. Lasitetun terassin myötä syysillat ovat tulleet vielä askeleen lähemmäksi, kun niiden kauneudesta voi nauttia melkein ulkona, mutta kuitenkin sisätiloissa. Kylmyyttä en nimittäin rakasta ollenkaan.
Tuntuu, että koko alkusyksy on mennyt yhdessä hujauksessa, kiireen keskelle imaistuna. Mies huiteli maailmalla, arki yritti tunkea itsensä jo muutenkin kaoottisiin aikatauluihin, omat työt kasaantuivat. Nyt kun kaikkeen on taas tullut jonkin sortin rytmi, on aikaa nauttia pienistä iloista ja syksyn illoista.
Pikkupurtavaa, vähän viiniä, viltti jaloille. Syysmaiseman ihastelua ja hämärän laskeutumista.
Kuuntelin eilen Radio Aaltoa matkalla Cirque Du Soleiliin (jonka akrobatiasta pää on muuten pyörällä vieläkin) ja radiossa puhuttiin meidän suomalaisten hyggeilystä. Villasukista, takkatulesta, kynttilöistä, hämärtyvistä illoista. Että miksi puhua hyggeilystä, kun meillä on ihan omakin, suomenkielinen sana: "hämäränhyssy". Totta, sitähän se juuri on! Toki hyggeillä voi varmasti ympäri vuoden, mutta hämäränhyssy liittyy juuri tähän vuodenaikaan, juuri näihin hämäriin aamuihin ja yhä aikaisemmin pimeneviin iltoihin. Siihen aivan tiettyyn fiilikseen, syksyn ja talven tuloon, rauhallisuuteen.  
Mitä fiiliksiä hämäränhyssy sinussa herättää? Onko se tunnelmallisia iltoja vai ahdistavaa pimeää ja hiljaisuutta? 

Oli suhteesi syksyyn mikä tahansa, toivottelen kuitenkin oikein mukavaa ja rentouttavaa syyssunnuntaita!

perjantai 6. lokakuuta 2017

Väriä viikonloppuun!

Keräsin talteen puutarhan viimeiset kultapallot kesähuoneen ikkunalle. Jospa nämä toimisivat pikkuaurinkoina ja toisivat vähän valoa ja väriä harmaaseen syyssäähän.
Tosin ei tässä oikeastaan ehdi (eikä varsinkaan kannata) murehtia sadekeliä. Edessä on kaivattu perheviikonloppu ja viimevuotisen joululahjan lunastus. Ensin osa perheestä suuntaa Helsinkiin Cirque Du Soleil'n pyörteisiin, sitten vuorossa on synttäreitä, syyssiivousta, remonttisuunnitelmia. 
Se on kumma miten aina syksyisin iskee kamala sisustusvimma. Nuhruiset nurkat hyppäävät silmille ja koti kaipaa uudistusta. Kesä on huideltu ulkona, mökillä ja reissun päällä, ei ole ollut aikaa tutkailla repsottavaa tapettia tai väärän väristä seinää. Vaan auta armias kun elämä kääntyy sisätiloihin! Lehdet pursuavat toinen toistaan kutsuvampia sohvia, pehmeitä mattoja, syviä sävyjä. Ja toisaalta taas selkeitä muotoja, raikkaita värejä, klassisia kalusteita. Joten luultavasti tässä käy kuten joka vuosi: aikani haaveiltuani skandinaavisesta linjakkuudesta ja marokkolaisesta mausteisuudesta en osaa tehdä päätöstä ja päädyn pysymään vanhassa, tutussa ja turvallisessa. 

Millaisia sisustajia te olette? Onko homma kerralla selvä ja tapetit lähtevät vaihtoon samana iltana? Vai pitääkö päätöksiä kääntää ja vääntää joka suunnalta?

Ihanaa viikonloppua kaikille, oli se sitten remonttia, haaveilua, töitä tai laiskottelua. Minä kun en osaa päättää tätäkään, niin teen vähän kaikkia!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Tomaattirakkautta

Vihdoin keittiö pursuaa tomaatteja! Niitä on syöty sellaisenaan, valmistettu ruoaksi, vähän jopa säilötty. En olisi ikimaailmassa syyskuun alussa uskonut, että sato tosiaan ehtii kypsäksi. Tai ehti ja ehti, kaikki tasot alkavat olla täynnä koreissa kypsyviä palleroita.
Minttua ja mustikoita -blogissa on summattu tämän kesän tomaattikokemukset. Uudet suosikit ja vain yhden kesän kokeiluiksi jäävät lajikkeet. Pääset lukemaan tomaattituomion tästä.

Maistuvaa viikon jatkoa, täällä ollaan yhtä sadonkorjaajan hymyä!

tiistai 3. lokakuuta 2017

Loistoa vielä lokakuussakin

Kesähuoneen päädyssä kasvava kosmoskukka huitelee korkeuksissa. Suorakylvetty kosmos ehti onneksi kukkaan ennen hallan tuloa. Ja tuossa se jatkaa niin kauan kuin kelit sallivat. Pitkänhuiskea kosmoskukka kestää tuulet ja sateet, myötäilee mukana muttei katkea. Tästä ehtii vielä napsia monet kukat maljakkoon, jos vain yöpakkaset pysyvät poissa.
Kosmoskukka on levittäytynyt myös kesähuoneen ruukutuspöydän ylle. On hauskaa miten se kääntelee "kasvojaan" eri puolille puutarhaa.
Joka vuosi mietin, ehtivätkö suorakylvetyt kosmokset kukkia. Ja joka syksy pääsen ihastelemaan niitä. 
Myös jättiverbenat jatkavat loistoaan. Pitkästä varresta huolimatta jättiverbenat ovat niittymäisen herkkiä. Ne sopivat monen kukan kaveriksi tuoden istutuksiin ilmavuutta ja keveyttä.
Jatkukoon lokakuu siis loisteliaana ja halla pysyköön poissa vielä pitkään! 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Syysmökkeilyä

Syysmökkeilyssä on ihan oma fiiliksensä. Sadekelit eivät haittaa, kun jalassa on joka tapauksessa kumpparit. Mökillä on aikaa ihmetellä muuttuvaa luontoa yhdessä lasten kanssa.  
Parhaimmillaan syysmökkeily on kaunista ruskaa, takkatulta, lempeitä löylyjä, metsäretkiä, sieni- ja marjasaalista. Se on villasukkia, lautapelejä, raukeita aamuja ja pitkään ruokapöydän ääressä istumista. 




Syysmökkeily on ilman sälekaihtimia nukuttuja öitä ja kauniiseen maisemaan heräämistä. Se on omenaherkkuja, riistapataa ja punaviiniä. Se on pitkästä aikaa esiin kaivettuja kirjoja ja kutimia, se on pehmoiseen sohvannurkkaan kaivautumista.


Se on mökkipihan loputonta askartelumateriaalia ja aikaa rentouttavaan näpertelyyn. Se on perinteisiä pihaleikkejä ja laiturin nokasta virvelöimistä.


Se on talviteloille laitettuja vierasaittoja, mökkikauden hyvästelyä, hämärtyviä päiviä ja esiin kaivettuja kynttilöitä.

Tervetuloa lokakuu, täällä ollaan valmiina!