maanantai 21. elokuuta 2017

Kiireen keskellä

Juuri nyt syksy ja sen kiireet meinaavat nielaista mukaansa. En ehdi pyristellä vastaan, mutta koitan tarttua pienen pieniin hengähdystaukoihin. Kauniisti siivilöityvään auringonsäteeseen, ohikiitävään hetkeen, varjojen leikkiin, vahingossa syntyvään kauneuteen. 
Pikkubasilika ja vanha sinkkikannu lämmintä punatiililattiaa vasten, tuulessa katkennut tillin kukinto maljakossa, lapsen kanssa jaettu omena pihapuusta. Mustikoita aamujogurtissa, punaisena leiskuva iltataivas.
Muistetaan nauttia arjen pienistä hetkistä, pysähtyä ihmettelemään ja ihastelemaan. Vaikka tuntuu, että aikaa ei olisikaan. 

Hyvää uutta viikkoa!

lauantai 19. elokuuta 2017

Kukkaterapiaa

Takana on hurjan kiireinen viikko, josta ei olisi selvitty ilman anopin apua. Me vanhemmat olemme huidelleet tahoillamme pitkin maita ja mantuja, lapsia tuskin näkemättä. Perjantaina vein jälkikasvun hyvitykseksi humputtelemaan, mutta hauskanpidon katkaisi Turusta tihkuvat ikävät uutiset. Hetken jopa epäilytti, miten turvallista on jäädä yleisömassan joukkoon Taiteiden Yöhön, vaikka olimme toisella puolella Suomea.

Onneksi puutarhassa kiertely iltasella rauhoitti pulssia ja ajatuksia. Kaiken kauneuden keskellä on vaikeaa ajatella vain ikäviä asioita.  
Kylmästä kesästä, rankkasateista ja Kiira-myrskystä huolimatta puutarha on täynnä sitkeitä selviytyjiä ja loppukesän väriloistoa. Niistä lisää Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.

Rauhaisaa viikonlopun jatkoa!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Jotain sentään tapahtuu!

Vihdoin ja viimein keittiöpuutarhassa tapahtuu! Tai onhan sitä toki herkuteltu retikalla, salaateilla ja perunoilla pitkin kesää, mutta nyt myös tomaatti- ja kurkkusato alkaa näyttää lupaavalta.
Klaaran huitaistessa osan sadosta maan tasalle näitä jäljelle jääneitä arvostaa erityisen paljon. Lisää keittiöpuutarhan kuulumisia Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset postaukseen tästä.

Aurinkoista viikon jatkoa!

maanantai 14. elokuuta 2017

Myrskynmetsästäjät

Viikonloppuna saatiin nauttia Suomen oloissa aivan poikkeuksellisesta säänäytelmästä. Tai no, nauttia ja nauttia. Toisilla aineelliset vahingot ovat olleet ihan konkreettisia, ja toisilla, kuten meillä, vauriot kohdistuivat lähinnä kasveihin. Tämä on niitä harvoja hetkiä jolloin olen onnellinen, ettei pihassamme ole yhtään vanhaa ja isoa puuta (se toinen hetki on syksyisin, haravoinnin aikaan).
Me olimme jo viikolla perheen kanssa sopineet yöretkestä lasitetulle terassille. Perseidien  tähdenlennot mielessämme rakensimme lasikaton alle mukavan pesän. Vaan tähdenlentojen katselu vaihtuikin Kiira-myrskyn ihmettelyyn ja useamman tunnin kestäneeseen salamointiin. Myrskyn eturintaman vyöryessä päälle siirryimme hetkeksi sisätiloihin. Ruukut kaatuilivat, puutarhatuolit lentelivät pitkin terassia ja puut näyttivät olevan vaakatasossa. Mielen täytti hetkeksi sama levottomuus kuin aikoinaan Alabamassa asuessamme. Siellä tornadojen läheisyydessä oli myönnettävä luonnonvoimien mahti. Kansallisurheilijaa lainataksemme aina oli ihan fifty-sixty miten käy.
Mutta jotakin ihmeellisellä tavalla kutkuttavaa myrskyn odottelussa on. Sähköä on ilmassa paitsi salamoinnista, myös ihmisten puheista ja tuntemuksista. Vaikka myrskyt ovat Suomessa selvästi lisääntyneet, saamme vielä olla herran kukkarossa kun vertaa tilannetta maailmalla riehuviin hirmumyrskyihin, maanjäristyksiin ja metsäpaloihin. Siksi poikkeavan sään lähestyminen herättää aina uteliaisuutta.
Olimme varautuneet iltaan kynttilöin, ladatuin puhelimin ja vara-akuin, herkkueväin ja villasukin. Pienin nukahti kesken tiuhimman salamoinnin, minä taisin simahtaa ennen koululaista ja viimeisenkin sulkiessa silmänsä puolilta öin salamointi jatkui yhä. Aamukierros paljasti tuhot kasvimaalla: katkenneita maisseja, latva-artisokkia ja kesäkurpitsoja. Pari pikkupuuta oli kallellaan mutta toivon mukaan vielä pelastettavissa hyvällä tukemisella.
Me nukuimma lasitetun terassin suojissa makeasti. Nenänpäät pikkuisen viileinä, mutta muuten suloisen lämpimässä untuvatäkkien alla. Aamulla oli mukava tepsutella suoraan keittiöön puuron- ja kahvinkeittoon.
Tämänvuotinen yöretki oli ikimuistoinen sekä aikuisille että lapsille. Mutta toivon mukaan megamyrskyt olivat vähäksi aikaa tässä!

lauantai 12. elokuuta 2017

Terassin tarina, eli ennen ja jälkeen.

Tämä oli kyllä niin täydellinen kesä hankkia lasitettu terassi! Joka kerta sinne mennessäni mielen täyttää iso ilo ja joka kerta päivittelen, miten olemme asuneet tässä niin pitkään terassista haaveillen. Kuitenkaan toimeen tarttumatta. 
Tai kyllä minä tiedän miksi se kesti vuosia, eihän lempinimemme ole turhaan "kattellaan Kesäset". Ideoita lentelee ihan joka suuntaan, mutta niiden toteutus vaatiikin jo sitten jotain aivan muuta. Kuten aikaa, vaivaa, taitoa ja rahaa. Lisäksi terassimme on aika pieni ja hankalan mallinen, joten pohdimme pitkään sen lasittamisen järkevyyttä. 
Nyt aika oli kuitenkin kypsä ja Helsingin Kevätmessuilla kiersin terassintarjoajat läpi kriittisellä silmällä ja tiukoilla kysymyksillä varustettuna. Lopulta Tähtiterassit vastasi parhaiten tarpeitamme ja aikatauluja. Maksuton arviointikäynti vahvisti tunnetta ja niin vain allekirjoitukset sujahtivat tilauspaperiin. Olimme melkein "avaimet käteen" -lasitetun terassin omistajia. Vähän epäuskoisina, ihan pikkuisen kauhuissamme ja todella odottavaisin mielin.

Heinäkuussa laitettiin hihat heilumaan. Olimme sopineet tekevämme vanhan terassin purkutyöt itse. Terassin olisi toki voinut toteuttaa myös vanhan terassipohjan päälle, mutta lattian uusiminen oli meillä ajankohtaista ja kävi tässä kohtaa vaivattomasti.
Reissujen ja muiden kesäkiireiden takia jouduimme purkamaan terassin hyvissä ajoin. Mikä tietenkin oli vähän haasteellista tällaiselle ulkoilmaeläjälle. Toisaalta kesä ei todellakaan näyttänyt parhaita puoliaan, joten terassielämä oli muutenkin niukkaa. Yläkuvassa vilkkuu aamukahvittelijan villasukka keittiön kynnyksellä istuessani.
Kuljetusfirma toi lastin varhain keskiviikkoaamuna. Kuski pyöritteli silmiään, kun näytin terassin paikan. Joka siis sijaitsee talomme sivussa, jonne ei ole mitään asiaa autolla. Hyvä kun edes kottikärryt mahtuvat. Onneksi työmiehet olivat riuskoja otteissaan ja terassinosat hyvin pakattu. Homma näytti luistavan sutjakasti, minä yritin pysytellä poissa tieltä ja ensimmäisen päivän jälkeen runko oli jo kasassa. 
Olin pelännyt miten lasitettu terassi istuisi tällaisen perinnetalon kylkeen. Tämä oli yksi syy, miksi terassin hankinta venyi niin pitkään. Mutta jossakin vaiheessa tajusin, että enhän minä sitä ulkopuolelta katsele. Lisäksi terassi on näin kasvukaudella katseilta suojassa myös naapureilta, jopa niin hyvin, että rajanaapurit eivät tienneet käynnissä olevasta projektistamme! Lasitettu terassi myötäilee talon profiilia, joten siinä ei ole seinän tasalta työntyviä ulokkeita eikä sitä huomaa talon paraatipuolelta mitenkään. En halunnut talon perustyylistä poikkeavan terassin pomppaavan silmään mistään kulmasta katsottuna.
Rungon jo ollessa paikoillaan sain keskittää kaiken tahdonvoimani siihen, etten alkanut levittäytyä lattialautakasojen päälle. Niin kutsuvalta tuo terassin tarjoama suoja ja lämpö tuntui kylmänä kesäiltana.
Lattia tehtiin lämpökäsitellystä ponttilaudasta. Enää ei tarvitse murehtia terassin lautojen alle tippuvia ruokailuvälineitä, papereita, leluja. Vanhan terassilaudoituksen alta nimittäin paljastui melkoinen lapsiperheen tavarataivas!
Koko terassin valmistumiseen meni vain kaksi päivää. Ja tätä sitten olimme vuosikausia pähkäilleet. Jösses sentään. Tähtiterassit-auton takavalot eivät olleet vielä ehtineet kadota, kun aloin jo kantaa tavaraa sisään. 
Sänky kesähuoneesta, pöytä puutarhasta, koreja, tyynyjä, vilttejä... Päätimme rauhassa makustella uusien terassikalusteiden hankkimista ja alkuhätään tyytyä jo talosta löytyviin (ja niitähän kirppishain talosta löytyy).
Ruukkujen raahausta (huomaa vesivanat, koska tässä kohtaa ei todellakaan ollut aikaa odotella miestä kotiin kantoavuksi) ja oman näköinen sisustus alkoi pikku hiljaa muotoutua.
Ja se ihka ensimmäinen aamu, kun sain astua kahvikupin kanssa suoraan keittiöstä uuden terassin suojiin. Sileä lattia paljasta jalkaa vasten, uuden puun tuoksu ja viileä aamu lasien ulkopuolelle. Kesän ehkä täydellisin hetki.
Tässä vielä terassimme ennen lasitusta. Ylempi osa terassia oli lähinnä läpikulkuväylä sisältä ulos, sillä katoksen alla oleva tila on kapea ja tuolta levennetystä osasta (joka jäi kaiteiden sisään) puuttui katto. Alaterassin gazebo oli meillä ahkerassa käytössä. Se tarjosi mukavan suojaisan sopen, mutta sulki samalla ympäröivän puutarhan ulkopuolelle.
Nyt lasituksen myötä terassin eri osat nivoutuvat saumattomasti yhteen ja luonto tuntuu vyöryvän sisään. En voisi olla tyytyväisempi!
Terassin toteutti siis Tähtiterassit, kahdessa päivässä. Avaimet käteen -palvelu sisälsi kaiken lupa-asioita ja loppusiivousta myöden.

Ovi on nyt auki terassille melkein yötä päivää. Siitä on tullut koko perheen lempipaikka. Odotan jo innolla rapujuhlia, hämärtyviä iltoja, kynttilöitä. Villasukkia ja vilttejä. Vaan vielä nautitaan auringosta ja lämmöstä, kesäkin tuli taas takaisin!

torstai 10. elokuuta 2017

Villi ja vapaa unikkopenkki

Kesähuoneen päädyssä oleva kukkapenkki on vihdoin alkanut täyttyä unikoista. Tätä on jo ehditty odottaa ja ihmetellä, on kyllä ollut kerrassaan omituinen kesä.
Lisää villistä ja vapaasta kukkapenkistä Minttua ja mustikoita -blogissa. Samalla kyselen siellä vinkkejä suorakylvettäville kesäkukille. Jotakin helppoa, kaunista ja nopeaa, onko kuningasideoita?

Kaunista loppuviikkoa!

tiistai 8. elokuuta 2017

Hyvä päivä

Ulkona paistaa aurinko, wuhuu! Tästä on tulossa niin hyvä päivä.
Koulut eivät ole vielä alkaneet,  ulkona näyttää ihan kesältä ja taivaalla ei ole (sade)pilven pilveä. Nyt otetaan kaikki ilo irti!
Eipä tässä tällä kertaa tämän tärkeämpää. 

Lämpöä ja aurinkoa päivääsi!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Väriä kaivataan!

Ikinä en ole joutunut odottamaan tomaattimaistiaisia näin pitkään. Kasvihuone pullistelee hauskoja lajikkeita, vaan vielä olen joutunut ihailemaan pelkkiä raakileita.
Lisää kasvihuoneen tomaattikuulumisia Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset tomaattipostaukseen tästä.

Leppoisaa sunnuntaita!

lauantai 5. elokuuta 2017

It gets worse before it gets better

"It gets worse before it gets better." Näin mies on minua yrittänyt lohduttaa, kun olen viikon kärvistellyt vuosisadan kesälenssussa. Yöt ovat menneet valvoessa ja yskiessä, päivät väsyneenä puolisumussa. 
Olen vallannut sohva itselleni, sillä siinä pystyy  "nukkumaan" hyvässä istuma-asennossa. Samalla olen yön tunteina kahlannut läpi lähes kaikki tarjolla olevat Skamin jaksot. Siis tuon kohutun ja huippusuositun norjalaisen nuortensarjan, jonka jaksot ovat yllättäneet rohkeudellan ja rehellisyydellään ja joka on aiheuttanut sekä kohua että kiittelyä. 

Kyllähän minä olin Skamista kuullu, mutten ajatellut sen olevan vielä ajankohtainen meidän perheessä. Kun Hesari sitten taannoin julkaisi artikkelin sarjasta ja muutenkin joka puolella tuli vastaan lausahduksia, miten jokaisen teini-ikäisen äidin pitäisi katsoa sarja, tartuin härkää sarvista. Ja jäin nopeasti koukkuun. Vieläkin ihmettelen, mikä sarjassa koukutti tällaista kukkahattutätiä, jonka omasta lukioajasta on ikuisuus eivätkä perheen kullannuput vielä harrasta kotibileitä? Mutta jotakin kovin addiktoivaa tässä uskottavan tuntuisessa sarjassa oli.
Olen siis käyttänyt yön tukkoiset tunnit hyödyksi ja sivistänyt itseäni tulevaa teiniaikaa ajatellen. Ja samalla päätin, että sarja ei todellakaan ole sovelias meidän esiteinille vielä piiiiiitkään aikaan!
Nyt tuntuu siltä, että kesälensu alkaa vihdoin hellittää otettaan. Ja Skamiakin on enää jäljellä vain pari jaksoa. Ihanaa viikonloppua siis!

torstai 3. elokuuta 2017

Upeat hortensiat

Pallohortensioiden isot, puhtaanvalkeat kukinnot ovat nyt parhaimmillaan.
Näitä seuraa takapihan mustilanhortensiat pitsimäisillä kukinnoillaan ja viimeiseksi valokiilaan siirtyy oleskelupihan upea syyshortensia.

Elokuu on kyllä mahdottoman kaunista aikaa! Lisää asiaa hortensioista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset hortensiapostaukseen tästä.

Mukavaa loppuviikkoa!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Oi elokuu mikä aloitus!

Voi elokuu minkäs teit! Koko kesän olen odottanut näitä lämpimiä aamuja, auringon kultaamia hetkiä, todellista kesän tuntua Ja nyt vihdoin ja viimein pääsin sellaisen kokemaan.
Vietin viikonlopun hellepäivät flunssan kaatamana sisätiloissa. Aurinko sattui silmiin ja lämpö teki olon epämukavaksi. Eilen uskaltauduin aamukahville lasitetulle terassille ja siinä istuessa sen huomasin. Ulkona näytti ihan kesältä, sellaiselta heinäkuun helleaamulta. Kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta jo aamuseitsemältä ja tietää päivästä tulevan kuuman. Kun kaikki on vähän liian kirkasta kameraan, mutta hetki on silti ikuistettava. 
Luumupuun tyvellä kasvava vaaleanpunertava rohtosuopayrtti oli puhjennut kukkaan viikonlopun aikana. Kuten myös timanttituijien kupeessa kasvava pallohortensia. Niin valkeana että ihan häikäisee.
Mitä siitä, että kesän rankkasateet ovat saneet ravan roiskumaan, ja kukkaruukut ja purnukat ovat kurapisaroiden peitossa. Nyt ei kiinnitetä huomiota epäolennaisuuksiin, vaan annetaan flunssalle piut paut ja nautitaan kesäfiiliksestä. 

 Ihanaa elokuun alkua, vielä ehtii nauttia kesästä!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kivikosta se pienikin ponnistaa

Kun kesäkukkakylvöt kukkapenkkiin ei suju ihan suunnitelmien mukaan, niin onneksi voi iloita lintujen tekemistä suorakylvöistä.
Lisää näistä sitkeistä sisseistä, eli singelissä kasvavista unikoista Minttua ja mustikoita -blogissa.

Kaunista sunnuntain jatkoa!

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Lyckliga Lotta

Yhteistyöpostaus: Kukat Huiskula
Kuorikate GreenCare

Silloin kun kesäsäästä ja sen vaikutuksista puutarhaan ei voi olla varma, kannattaa satsata perinteisiin ja kestäviin kesäkukkiin. Kuten tähän omenapuun alla paistattelevaan uudenguineanliisaan. Ruotsiksi kukka on kuulemma nimeltään Lyckliga Lotta. Vad kul!

Minulla on aikaisemmin ollut samaisen omppupuun alla valkoista ahkeraliisaa, mutta sitä oli jostakin syystä todella vaikeaa löytää tänä kesänä. Kokeilin siis ensimmäistä kertaa uudenguineanliisaa, jota onneksi löytyi Huiskulasta.
Istutin kukat juuri ennen juhannusta, alla oleva kuva on otettu varhain juhannusaattoaamuna. Kulunut kesä on ollut uudenguineanliisalle otollinen, sillä se pitää tasaisesta kosteudesta. Uudenguineanliisa, joka tunnetaan myös nimellä sateenkaaripalsami, viihtyy valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa. Suorasta auringonvalosta se ei pidä.
Omenapuu sijaitsee pääterassimme ja kasvihuoneen välittömässä läheisyydessä ja näkyy myös olohuoneeseen. Siksi puu saa joka vuosi tyvelleen koko kesän kauniina pysyviä kukkia. Paikka omenapuun alla on otollinen monelle kukalle, sillä puun lehvästö suojaa niitä paahteelta ja rankkasateilta. Maa kyllä kostuu, mutta sade ei liiskaa oksiston suojissa olevia kesäkukkia. Jos uudenguineanliisaa muistaa lannoittaa parin viikon välein, kukinta säilyy kauniina pitkälle syksyyn.
En yleensä käytä kuorikatetta perennapenkeissä (ne ovat aivan liian täyteen ahdettuja), mutta tällaisella paraatipaikalla katettu istutusalue antaa siistin ja huolitellun vaikutelman. Lisäksi kukkien valkoinen väri korostuu kauniisti GreenCare Puunkuorikatetta vasten.
Pidän kovasti erilaisten materiaalien, pintojen ja muotojen vaihtelusta puutarhassa. Mieleni tekisi kirjoittaa asiantuntevasti, että ne tuovat virkistävää vaihtelua ja monipuolisuutta, mutta tosiassa epäsäännöllisyys on kertakaikkisen ihanan huoletonta! 
Kukaan ei huomaa karanneita kasveja tai penkistä pilkottavia rikkaruohoja, kun koko puutarha on "harkittua huolettomuutta". Voi mikä ihana ja monesta pelastava sanapari! Sillä erilaisten pintojen ja muotojen vaihtelua täällä totisesti piisaa... 
Minä toivottelen kaunista kesälauantaita ja rentouttavaa viikonloppua! Enkä suostu ollenkaan kurkkua kutittelevan flunssan vietäväksi.

* Blogiyhteistyö: Uudenguinenaliisa Huiskula
Puunkuorikate GreenCare

torstai 27. heinäkuuta 2017

Se pieni hetki

Näitä olen kaivannut. Kesäiltojen aurinkoa, lämpimiä hetkiä. Jolloin kaikki värit ja tuoksut korostuvat. Kun ihan oikeasti tuntuu kesältä.
Onneksi niitäkin on saatu. Olen taltioinut jokaisen sävyn mieleeni talvea varten. Ulkomaalainen ystäväni ihmetteli, miten kestämme pitkän ja pimeän talven huonon kesän jälkeen. Että eikö kesä ole se, joka puskee, ajaa ja kannustaa meitä läpi harmauden ja kylmyyden. Tätä olen itsekin pohtinut. Ja ihan vähän pelännyt.
Mutta nyt uskon taas, että tämä kyllä riittää. Pienet, ainutlaatuiset hetket. Näitä varastoin sadon kanssa. Ja nautin jokaisesta mausta, valosta ja vivahteesta!

Ps. Kuvissa on tarhakurtturuusu 'Snow Pavement', jonka kukinta kestää pitkään ja jonka puolikerrannaiset kukat tuoksuvat ihanalta!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Pala paratiisia

Englannin visiitillä pääsin näkemään palan paratiisia. Buscot Park on englantilaisen herraskartanon uskomattoman upea puutarha. 


Lisää tästä silmiä ja sielua hivelevästä paikasta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä. Minä jatkan haaveilua puutarhaa kiertävistä tiilimuureista, joihin taivutella kasvamaan päärynäpuita ja muita ihanuuksia. Oih ja voih!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Nauru pidentää ikää

Kesän viimeisetkin reissut on nyt tehty ja viime metreillä tuli naurettua ihan hirveästi lisää ikää. Suuntasimme tyttöporukalla Tukholmaan ja paluumatkalla koukattiin vielä synttärijuhlien kautta. Kolmessa vuorokaudessa ehdimme käsitellä lähes kaiken kuolemasta kauneusleikkauksiin ja teini-iästä viisikymppisten suunnitteluun. Kipeytyneet vatsalihakset muistuttavat rankasta naururupeamasta, väsyneet jalat kävelemisestä ja tanssimisesta, tikkuiset silmät lyhyistä yöunista ja ohut lompakko loistavista shoppailumahdollisuuksista. 

Tukholma oli kaunis kuten aina, lentomatka lyhyt, laivan henkilökunta ystävällistä ja kesäsää kohdillaan. 
Luottoystävien kanssa oli ihanaa koluta vanhan kaupungin katuja ja istahtaa herkuttelemaan kahviloihin.
Tukholma tarjosi ihan kaikkea iloisen värikkäästä hillityn tyylikkääseen.
Arkeen ei palata fyysisesti levänneinä, mutta hyvillä mielin ja virkistyneinä kylläkin. Ja mahdottoman monta lisäikävuotta saavuttaneina!