torstai 30. heinäkuuta 2020

Viidakkotunnelmissa eli remppakuulumisia

Instagramin seuraajat ovat jo remppakuvia nähneet, lähinnä siellä alati muuttuvien tarinoiden (Story) puolella. Sinne on niin näppärää napsia kuvia pitkin projektia, koska kamera ei tietenkään ikinä ole lähellä. Ja vaikka olen järjestyksen ystävä, niin tällä hetkellä ihan kaikki tavarat ovat hukassa. Toistuvasti. Koska niille ei ole omia paikkoja. Koska kontti seilaa vielä maailman merillä. 

Mutta siis niitä remppakuulumisia. Täällä on tehty pientä pintaremonttia, eli maalattu / tapetoitu huoneita. Nythän tämä on ollut tavattoman kätevää, sillä huoneet ovat pääasiassa tyhjiä. Remonttiapulaisten aikataulujen vuoksi värit ja kuosit piti valita kovalla kiireellä. Ja hämmentävää kyllä, kaikki on mennyt toistaiseksi ihan nappiin! Kuten tämä viidakkotapetti, johon ihastuin välittömästi sen tapettikirjassa nähtyäni. Ja jota nyt livenä suorastaan rakastan!

Olen yleensä pahemman luokan jahkailija. Mutta ehkä nämä remppapäätökset ovat tässä Amerikanvuoden tapahtumien valossa olleet sen verran pieni juttu, että sain kerrankin jotakin aikaan nopeasti. Ystäväkin analysoi, että kun on kiire, niin yleensä ne ensimmäiset valinnat ovat niitä parhaita. Ei ole aikaa tulla katumapäälle tai venkslata ees taas.

Kolmeen eri huoneeseen tuli tapettia, muut huoneet maalattiin hyvin hillityillä sävyillä. Tämä viidakkotapetti on Rebel Wallsin valikoimasta ja on nimeltään "Mischievous Monkeys". Valokuvatapetti tehtiin määrämittaan seinän mukaan, tänne sitä tuli yhdelle seinälle ja loput seinät on maalattu Tikkurilan Paperilla. Ihastuin siis tapettikirjan kuvaan päätä pahkaa, mutta vasta nimeä tutkailtuani tajusin, että toden totta, tapetissa seikkailee myös ilkikurisia apinoita. Hetki tuota piti pureskella, mutta nyt pienet uteliaat apinat ovat osoittautuneet varsin hauskaksi yksityiskohdaksi. Ja takuuvarmaksi puheenaiheeksi vieraiden kanssa.

Tämä huone on oikeasti tv/vierashuoneemme, vaikka nyt haluaisin sen kyllä työhuoneekseni! Huone aukeaa olohuoneen perältä ja tapettiseinä on kuin jättiläismäinen taulu. 
Palaan laajempaan remppapäivitykseen tulevissa postauksissa. Nyt pitäisi käydä läpi varastot ja epämääräiset pahvilaatikot, ennen kuin tavaraa alkaa vyöryä sisään ihan toden teolla. Yllättävän hyvin sitä oppii elämään niukalla varustuksella ja nyt tuleva tavaramäärä jo vähän hirvittää. Tosin kävin tismalleen samat fiilikset läpi vuosi sitten toisessa päässä. Ja kyllähän se lopulta ihan joululta tuntui, kun sai taas omat jutut ympärilleen. Mihinkäs sitä kotihiiri karvoistaan pääsee.

SHARE:

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Mehevä tsatsiki-pastasalaatti

Moneen rakkaaseen ruokaan liittyy jokin tarina. Itselläni ruokatarinat liittyvät yleensä Kreikka-hulluun äitiini. Lomamatkoilla päädyimme aina jonkin pienen paikallisravintolan keittiöön ja äiti sai kokin suostuteltua paljastamaan keittiösalojaan. Ei ollut äiti turhaan opetellut Kreikan kieltä!

Teiniä moinen käytös tietenkin hävetti ihan kamalasti. Se ei kuitenkaan vähentänyt rakkauttani kreikkalaiseen ruokaan. Esimerkiksi tsatsiki kuului meillä juhannus- ja joulupöytään siitä asti, minne lapsuusmuistot kantavat. Ja kuuluu muuten edelleen.
Tällä kertaa kokeilin tsatsikia pastasalaatin kaverina ja ai että se toimikin hyvin, nam! Jos siis olet kreikkalaisten makujen ystävä, käy nappaamassa herkullisen tsatsiki-pastasalaatin ohje Versoilevan sivuilta täältä.

Makoisia kesäpäiviä!

SHARE:

torstai 23. heinäkuuta 2020

Kauneus on katsojan silmissä

Olen melko järjestelmällinen ihminen, mutta nyt muuton, matkalaukkuelämän, remontin ja villiintyneen puutarhan keskellä on ollut pakko oppia sietämään kaaosta. Tässä ainakin itseäni auttaa tiukka rajaaminen. Ja nyt puhutaan nimenomaan näkymien rajaamisesta.
Kun keskittyy kauniisiin yksityiskohtiin, on yllättävän helppoa unohtaa muu ympärillä oleva. Zeniläinen rento asenne auttaa niin puutarhassa kuin pyykkivuortenkin keskellä. Lisää rajaamisen jalosta taidosta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.


Mukavaa viikon jatkoa, vaikka keli onkin nyt aivan liian viileää, hui!


SHARE:

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Kiitos mökki, annoit parastasi!

Koronakaranteenit on nyt lusittu ja  täydellinen mökkiviikko taputeltu. En muista milloin viimeksi olisimme olleet näin pitkän pätkän mökillä. Ja näin upeassa kesäkelissä!
Suomen suvi antoi todellakin parastaan ja mökkimiljöö oli täydellinen paikka ravistella viimeisetkin aikaeron ja muuttoahdistuksen rippeet pois. Reissun puuhakeskuksena toimi rantasauna, sillä lapset kirmasivat saunan ja rannan väliä monta kertaa päivässä, aamusta iltaan. Mökkijärven vesi oli poikkeuksellisen korkealla ja omaan hipiään vesi tuntui viileältä (heitin kuitenkin talviturkin, wuhuu!). Lasten iho näyttää olevan rakennettu eri tavalla. Niin kuin on olemassa erillinen jälkiruokavatsa, niin näyttää olevan myös erillinen uintinahka. Ei kuulemma vaivannut kylmyys vaikka välillä ihan selvästi kalisi hampaat.

Loistojasmike 'Tähtisilmä'

Mökillä nautin erityisesti aikaisista aamuista ja upeista illoista. Miten voikin aurinko maalata maisemaa niin kauniisti! Kasvien värityskin pääsee ihan eri tavalla oikeuksiin lähes mystisessä ilta-auringossa.
Kesämalvikki

Jaloritarinkannus 'Black Knight'
Mökkireissu oli monella tapaa poikkeuksellinen, sillä yleensähän päivät täyttyvät kesän mökkivieraista. Nyt saimme vieraita vasta loppumetreillä. Olipas mukavaa olla ilman maskia ja ihan halatakin toisia! Vieraille tarjottiin helppoja kesäherkkuja, kuten raparperipaistosta ja nuotiolla paahdettuja vaahtokarkkeja, jotka painettiin keksien väliin suklaapalan kera. Mukava koko perheen ohjelmanumero ja tuhti herkku!


Nyt edessä on remonttiviikko kotona, monta reissua jäteasemalle, vanhojen vaatteiden lajittelua ja minimivarustuksella elämistä. Kontti seilaa nimittäin merillä vielä viikon jos toisenkin. Melkoista matkalaukkuelämää, toivotaan ettei keli tästä aivan hurjasti viilenny. Ne paksummat vaatteet kun ovat siellä kontissa...

Mukavaa viikon jatkoa!


SHARE:

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Kesäherkkuja: pitaleivät

Otsikosta huolimatta pitaleivät maistuvat kyllä ympäri vuoden. Mutta erityisen mukava niitä on leipoa kesäisin, kun homman voi siirtää vaikka terassille. Täytteiksi puolestaan pääsee valitsemaan tuoretta satoa. Omasta pihasta tai torin kautta.
Pitaleivät on myös helppoa vierastarjottavaa, sillä jättämällä täyttämisen jokaisen omaksi ohjelmanumeroksi on helppo huomioida allergiat ja muut makumieltymykset. 

Maistuvien pitaleipien ohje nyt Versoilevan artikkelissa täällä.

Herkullista heinäkuun jatkoa!

SHARE:

torstai 16. heinäkuuta 2020

Koronakaranteenissa mökillä

Terveisiä mökiltä! Tulimme toisen karanteeniviikon viettoon keskelle suomalaista maalaismaisemaa. Supistettu kotipiiri, pintaremontti ja viileä keli eivät varsinaisesti nopeuttaneet aikaerosta toipumista ja kotiinpaluuseen sopeutumista. Joten perhe autoon, takapaksi täyteen ruokaa ja kohti kesämökkiä!  


Ja voi pojat, kyllä on kesä ja maalaismiljöö nyt antaneet parastaan, viileän alkukohtaamisen jälkeen. Rantasauna on kuumana aamusta iltaan ja lapset ovat ottaneet ilon irti tutusta mökkijärvestä. Itse olen ihastellut erityisesti tätä rantasaunan terassille kaartuvaa loistojasmiketta ('Tähtisilmä'). Sen kukinta on upeimmillaan juuri nyt. Kukkivia oksia on pakko hipaista aina ohi kulkiessaan, sillä tuoksu on kerrassaan huumaava.


Omaehtoista karanteenia on enää muutama päivä jäljellä, mutta ei täältä taida saada lapsia ihan hetkeen pois. Vapaus olla ja puuhata isossa pihapiirissä on upeaa vaihtelua tiukan koronakevään jälkeen.


Leppoisaa loppuviikkoa!


Ps. Kuulumiset päivittyvät nyt kaikkein aktiivisimmin Instagramissa. Löydät tilin tästä linkistä.
SHARE:

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Keskellä kaaosta

Täällä ollaan, kädet mullassa ja kottikärry täynnä rikkaruohoja! Ensimmäinen kotiviikko on mennyt pitkälti puutarhan parissa, joka tietenkin sopii koronakaranteenilaisen ohjelmaan oikein hyvin. 
Tässä kuvassa hymyilyttää, mutta on täällä myös huokailtu syvään. Eikä pelkästään onnesta. Ensinäkymä oli, miten sen nyt sanoisi, aika runsas. Mutta ei mitään sellaista katastrofia, mistä ei reippaalla työllä selviäisi! 
Ensikuvat villiintyneestä puutarhasta ja sen selättämisestä nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Löydät postauksen tästä linkistä.

Ihanaa sunnuntaita!


SHARE:

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Kotona!

Saavuimme koto-Suomeen viikonloppuna, suomalaista suviyötä vasten. Matka meni ennakko-odotuksia huomattavasti paremmin, mutta siitäkin huolimatta huokaisin syvään, kun koti vihdoin häämötti horisontissa. Selvisimme!
Lähtökenttämme Dulles oli yhä lähes aavemaisen tyhjä. Kentän on suunnitellut suomalainen Eero Saarinen ja kentälle hurautetaan Saarinen Circle:ä pitkin. Jostakin syystä tuo naurattaa joka kerta, suomalainen kadunnimi navigaattorissa. Kentällä aurinko onnistui paistamaan juuri sellaisesta kulmasta, että sisäpinnat näyttivät ihan välkehtivältä vedeltä.

Kaikki lennot lähtivät ajallaan ja erityisesti Washington D.C. - Lontoo välin saimme matkustaa todella väljästi. Sekä edessämme että takanamme oli tyhjää. Nyt lennoilla tarjottiin myös ateriat. Ei ole montaakaan viikkoa, kun penkillä odotti paperipussissa pelkkä vesipullo, myslipatukka ja croissant. Erityisruokavalioita ei vielä kyetty huomioimaan, mutta olimme saaneet tästä vihiä, joten pikkumiehelle oli varattu kassillinen evästä. Tosin matkustimme yötä vasten, joten kuopus oli nopeasti unessa ja syöminen jäi vähemmälle.
Heathrown kentällä Lontoossa meillä oli yli 8 h odotus. Se teki vähän tiukkaa, kun takana oli jo huonosti nukuttu yö koneessa. Kentän kaupoista osa oli avannut ovensa, mutta ruokaa sai vain yhdestä pikaruokapaikasta. Ruokailla ei saanut paikan päällä, joten ihmiset putsailivat odotushallin penkkejä desinfiointiliinoilla ja koittivat syödä vaivihkaa maskiensa alta. Meno ja väkimäärä oli huomattavasti vilkkaampaa Euroopan päässä ja turvavälien pitäminen vähän niin ja näin.

En tiedä onko itse matkanteko ollut ikinä kovin rentouttavaa (ainakaan lasten syntymän jälkeen), mutta kyllä korona jättää jälkensä reissuhalukkuuteen ainakin meidän perheessä. Koneessa ja kentillä piti olla koko ajan skarppina eikä esim. tehnyt mieli kierrellä lentokentän kaupoissa hypistelemässä tavaroita. Vessassa käynti aiheutti lähes hikikarpaloita otsalle. Yllättävän hyvin sitä on oppinut toimimaan niin, ettei koske oikeastaan mihinkään. Lisäksi käsilaukusta löytyy aina varamaskeja, desinfiointiainetta, puhdistusliinoja, kertakäyttöhanskoja...

Kotiin saavuttuamme menimme heti saunaan. Tai siis aivan ensimmäiseksi tuhosimme naapurien jättämät laku- ja salmiakkipussit, suuri kiitos niistä! Kesäyö oli harmaa ja tihkuinen, joten puutarhan kiertäminen jäi seuraavaan päivään. Joka meidän perheessä koitti heti klo 15...

Aikaerosta toipuminen on ottanut koville. Kroppa elää Amerikan aikaa ja erityisen tarkkana kellosta on vatsa! Nälkä iskee entisinä ruokailuaikoina ja toisena yönä istuimme kaikki "iltapalalla" klo 03. Perheen junioria se nauratti kovasti, onneksi tässä ei ole kiire työ- ja kouluarkeen.

Ensimmäiset päivät ovat sujuneet kotikulmia ihmetellessä. Eilen aloitin raivausurakan puutarhassa, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Ihan jokaista penkkiä en ole vielä edes uskaltanut katsastaa ja osaa olen tiiraillut vain sormien välistä. Mutta ehkä tämä tästä viimeistään ensi kesään mennessä!
Nyt päällä on omaehtoinen karanteeni Suomen suositusten mukaisesti. Lisäksi käytämme maskeja kotipihan ulkopuolella. Oma onnenhetkeni löytyi tuulensuojasta lasitetulla terassilla. Aamukahvin kaverina oli lukematon Glorian Koti. Marraskuun numero, mutta mitäpä pienistä! Skandinaaviset sisustusjutut tuntuvat ihanan kotoisilta Amerikan runsauden jälkeen.

Mukavaa viikon jatkoa!


SHARE:
Blog Design Created by pipdig