Sesongin lämpimäisiä: tsatsikisämpylät

Kylläpäs oli ihanaa pitkästä aikaa leipoa leipää! Saada inspis ja ryhtyä saman tien hommiin, sen kummemmin raaka-aineita pähkäilemättä. Tällä kertaa sämpylätaikinaan sujahti keltaista kesäkurpitsaa.

Koronakeväänä ei kauheasti päässyt leivänleipomiselle leveilemään. Meidän alueen kaupoista Amerikassa loppui ensin jauhot, sitten hiivat ja lopulta vaihtokauppaa käytiin asukasryhmän sähköpostilistalla kuin mustassa pörssissä konsanaan. Joku tiesti varovasti kuiskia pienestä leipomosta, josta saattaisi tiskin alta löytyä jauhoja, kunhan ilmoitti olevansa tietyn henkilön ystävä. Kuivahiiva oli kovaa valuuttaa.

Rakastan leipomista, erityisesti leivän leipomista. Se tuntuma sormissa, kun tiedät työn alla olevan juuri oikeanlaisen leipätaikinan. Ja kun pääset maistamaan uunituoretta leipää rehdisti voin kanssa. Siinä ollaan tietynlaisten perusasioiden äärellä.

Mehevät tsatsikisämpylät saavat makua muun muassa kesäkurpitsasta, yrteistä ja valkosipulista. Reseptin löydät Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä.

Sehän alkaa näyttää kodilta!

Täällä on vihdoin päästy siihen pisteeseen, että olemme saaneet valoa kansalle, tauluja seinille ja kynttilöitäkin on jo kaivettu esiin. Tämä ei toki tarkoita, että hommat olisi tehty ja voisi heittäytyä sohvalle makaamaan. Saunan lauteet ovat yhä täynnä laatikoita. Mutta edes yksi huone alkaa olla valmis ja tuntuu taas ihan ikiomalta kodilta.

Huomaan nyt kuvia katsoessani, että ajatukset ovat jo selvästi syksyssä. Olohuone kylpee paitsi elokuun valossa, niin myös syyskesän okran sävyissä.

Niin ihanaa, kun kulunut viikko on sään puolesta ollut paljon parempi kuin alunperin ennustettiin. Huomaan odottavani pimenevää syksyä hieman kauhulla, vaikka syksyn lapsi olenkin. Viime vuonna pääsin valoisan, värikkään ja kauniin syksyn makuun siinä määrin, etten muunlaista välttämättä enää välittäisi kokea.

Eli kaihtimet ylös, kaikki valo sisään ja auringosta nauttimaan. Vielä on elokuuta jäljellä!

Valoisaa viikon jatkoa!

Synttäribrunssi

Meillä vietettiin eilen miehen synttäreitä. Siipan lahjatoive on ollut jo vuosia sama: kortit lapsilta ja rauhassa nautittu brunssi. Allergisessa lapsiperheessä rennoin brunssi on toistaiseksi syntynyt itse tehden. Niin nytkin.

Aamulla siis kahvipannu tulille, hakemaan kukkia puutarhasta ja kattamaan brunssipöytää lasitetulle terassille. Yleensä olemme nauttineet synttäribrunssin kesähuoneessa, sillä siellä on huomattavasti suurempi pöytä ja enenmmän tilaa levittäytyä. Mutta tällä hetkellä kesähuone toimii muuton välivarastona. Mahdumme sinne ehkä samoihin aikoihin kuin saunaan, joskus joulun tienoilla...

Keli vaihtui kertaheitolla helteisestä syksyiseksi. Olisin vielä mielelläni paistatellut päivää auringossa, mutta luonto kyllä janosi vettä. Siitä huolimatta maisema on ollut yllättävän rehevä ja vehreä. Se lasitetulla terassilla onkin juuri parasta, ja erityisesti juuri sadesäällä. Saa olla sisällä, mutta kuitenkin ulkona.

Nuo maljakossa olevat kultapallot ovat muuten aivan ihania leikkokukkina! Ne kaartuilevat maljakossa rennosti sinne tänne, täysin oman mielensä mukaan.

Niin se kiemurtelee ja kaartuilee elämäkin, ihan oman päänsä mukaan. Illan tullen saimme suru-uutisia. Osittain odotettuja, mutta kyllä se silti aina pysäyttää. Saa miettimään elämää ja sen kulkua. Matkan varrelle osuneita kiemuroita. Menetyksiä, menestyksiä ja yllätyksiä. 

Joten toivotan teille nyt oikein rauhaisaa sunnuntaita. Samaan aikaan sekä vähän haikeissa että huojentuneissa tunnelmissa. Aikaa rakkaiden kanssa. Pienistä asioista nauttimista. Helli itseäsi, muista ystävää viestillä, kerää kukkia maljakkoon. Iloitse juuri tästäkin päivästä. <3

Upea upea elokuu!

Viileähkön heinäkuun jälkeen on ollut aivan mahtavaa nauttia elokuun auringosta, värikylläisyydestä ja runsaudesta. Puutarha on täynnä loppukesän tuoksuja: kirpeää omenaa, raikasta syysleimua, mausteisia yrttejä ja aamukosteaa nurmea. Näitä yritän nyt sadonkorjuun tavoin säilöä mielen sopukoihin pitkän talven varalle.

Lisää elokuun hehkua Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset kukkapostaukseen tästä linkistä.

Leppoisaa viikonloppua!

Ihmeellinen tunne

Maanantaiaamuna en oikein tiennyt miten päin olla. Mies lähti töihin ennen seitsemää, molemmat lapset kouluun kahdeksaksi. Saatettuani pienemmän matkaan palasin tyhjään kotiin. Tein aamupalan ja istuin lukemaan uutisia. Koko ajan oli tunne, että olin unohtanut jotain, että kaikki ei nyt ole kunnossa. Kunnes tajusin, etten ole ollut tyhjässä talossa sitten maaliskuun!

Elämä Suomessa tuntuu nyt kovin vapaalta. Lapset saavat kulkea lähialueilla ihan itsekseen, kaupoissa ei säännöstellä asiakkaiden määrää, ei ole maskipakkoa. Siinä muuten yksi asia jota en ymmärrä, en sitten niin ollenkaan. Annetaan suosituksia toinen toisensa perään ja sitten ihmetellään, kun iso joukko ihmisiä antaa piutpaut karanteeneille ja suojatoimenpiteille. Nooh, parempi kun en nyt lähde sille tielle tai alkaa puhisuttaa oikein urakalla. 

Koti alkaa pikku hiljaa muotoutua, mutta purkuhommia riittää vielä yllin kyllin. Huonekalut ovat jo melkein löytäneet paikkansa, vaikka tavoilleni uskollisesti toki harrastan huonekaluvalssia. Varmasti vielä pitkään. Taulut odottavat ripustamista, matot levittämistä, lamput asentamista, laatikot tyhjäämistä ja pientavarat omia paikkojaan. Lukuisista paperipinoista puhumattakaan. Oma koti tuntuu samaan aikaan turvallisen tutulta, mutta kuitenkin jotenkin oudolta ja uudelta. Tältä varmasti tuntuu pareista, jotka eron jälkeen päätyvät takaisin yhteen!

Nyt jatkan rymsteeraamista, jotta saan tilaa työpöydälle ja -koneelle. Siitä se lähtee, arki toden teolla!

Herkulliset välipalapatukat

Elokuun myötä koitti arki ja uudenlaiset aikataulut. Jokainen perheenjäsen säntäilee vähän sinne sun tänne omien velvoitteiden ja harrastusten mukaan. Evästä tarvitaan taas ihan eri tavalla kuin koronakevään kotikaranteenissa (johon kuului muun muassa koko perheen säännölliset päiväkahvit jäätelön kera, voi niitä aikoja!).

Maukkaat välipalapatukat ovat kiireisen arjen pelastus. Näissä on käytetty pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, tummaa suklaata, hunajaa... Aika herkkua siis! Parasta tietenkin on, että itse tehdyissä patukoissa on helppo ottaa huomioon erilaiset allergiat ja makumieltymykset. Ohje gluteenittomiin myslipatukoihin löytyy nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä.

Lempeää paluuta arkeen!

Jos tähdet ovat oikeassa asennossa

Tulin huikkaamaan pikaheipat, sillä täällä on aloitettu arki todellisella ryminällä. Viimeinen lomapäivä eli maanantai oli kaikkea muuta kuin rentoa chillailua ja pulssin tasailua. Päivä sisälsi vauhtia ja vaaratilanteita yli oman tarpeen, mutta illalla sänkyyn päästiin kuitenkin yhtenä kappaleena. Tosin unta jouduttiin odottelemaan tavanomaista pidempään. Lasten uusien koulujen tuoma jännitys valvotti niin koululaisia kuin äitiäkin. Ja jälleen kerran suorastaan kadehdin miehen rentoa suhtautumista tällaisissa tilanteissa. Ei näkynyt kynsien pureskelua tai hermostunutta sängyssä pyörimistä siinä osoitteessa!

Kun ensimmäinen koulupäivä oli saatu kunnialla ohi, saikin aloittaa seuraavan päivän stressaamisen. Edessä oli pikkumiehen kontrollipäivä Uudessa Lastensairaalassa. Kuopuksen munuainen operoitiin reilu vuosi sitten, mutta tarvittavat jälkitarkastukset jäivät välistä Amerikassa koronan takia. Päivään lähdettiin siis hieman pelonsekaisin tuntein. Uutiset olivat kuitenkin juuri sellaisia kuin tässä vaiheessa oli suotavaa. Lukuisista tutkimuspäivistä ja kivuliaasta leikkauksesta huolimatta Uusi Lastensairaala on kuopukselle aina mieluisa paikka, kiitos upeiden ja lapsiystävällisten puitteiden. Ihan piti toista kotimatkalle houkutella!

Tänään, jos tähdet ovat oikeassa asennossa ja jumalat suosiollisia, pihaan pitäisi viimein kaarta merillä seilannut konttimme. Jihuu!! Tuleviin päiviin mahtuu paitsi raivoisaa tavaroiden purkamista, niin myös hammaslääkäriä, tarkastuksia, häitä. Ehkä ne tavarat viimeistään jouluun mennessä ovat löytäneet paikoilleen. Puhelin piippaa muistutuksia tuon tuosta, sillä oma kovalevy taitaa olla jo liian täynnä. Asiat menevät yhdestä korvasta sisään ja välittömästi toisesta ulos.

Ilmassa on jo syksyn tuntua, vaikka viikonlopulle onkin luvattu mahtavaa säätä. Nautitaan siis vielä ihanasta lämmöstä. Loistavaa loppuviikkoa!

Herkkuja mustikasta

Elokuu on ihanien mustikkaherkkujen aikaa. Se on myös viipyileviä auringonsäteitä, sadonkorjuuta, kukkaloistosta nauttimista ja kesähetkien taltiomista. Ihan parasta on, kun saa leipoa omaan maan sadosta ja kattaa kahvit puutarhaan.

Mustikkainen pikapulla on nimensä mukaisesti nopea valmistaa, mutta muistuttaa maultaan siitä huolimatta pullaa. Erityisen kiva juttu gluteenittomassa leivonnassa, jossa pullataikina on ainakin omalla kohdallani yksi haastavimpia asioita tehdä.

Pikapulla on meidän perheessä vakkarileivonnainen ja mustikkaisen pikapullan ohje löytyykin nyt Versoilevan uusimmasta artikkelista täältä.

Miltä nyt tuntuu?

Olemme olleet reilun kuukauden Suomessa ja saaneet toistuvasti vastata kysymykseen: "miltä nyt tuntuu, onko ihanaa olla taas kotona?" Toisaalta aika on mennyt hurjaa vauhtia, toisaalta tuntuu, että vastahan hyvästelimme kotimme Washington D.C:n esikaupunkialueella. Kotiympyrät Suomessa tuntuvat juuri nyt samaan aikaan sekä tutuilta että kuitenkin jotenkin vierailta.

Ensimmäiset päivät menivät ikävöidessä takaisin: lämmintä säätä, ystäviä, lenkkeilymaastoja, naapuruston kauniita taloja ja pihoja. Suomi näyttäytyi varsin energiatehokkaana ja taloudellisena, käytännöllisyys kaikessa kauneuden edelle menevältä. 

Entinen kukkakauppa, nykyinen deli Georgetownin kaupunginosassa.

Karanteeniaikaan lapset joutuivat kahdesti liikkumaan julkisessa paikassa, maskit päällä tietenkin. Erityisesti nuorimmainen koki olonsa ensimmäistä kertaa todella epämukavaksi, koska "kaikki tuijottivat". Meidän melkein 4 kuukauden normaalista olikin tullut epänormaalia.

Normaalisti turistien täyttämä National Mall koronapandempian aikaan.

Kun karanteenit oli kärvistelty ja tulotarkastukset lääkärissä läpikäyty, pääsimme taas arjen kulmaan kiinni. Oli todella ihmeellinen fiilis käydä ruokakaupassa, mutta vielä ihmeellisempää oli mennä vaateostoksille. Vaatteita sai sovittaa! Kaupat olivat auki! Kukaan ei säännöstellyt asiakkaiden määrää!

Crepe myrtle eli kiinankutrio kukkii näyttävästi kesän kuumimpaan aikaan.

Kaupassa käynnin helppouden lisäksi olen iloinnut muun muassa näistä asioista:

• pikaruokapaikoista saa gluteenittomia tuotteita (hampparit, subit, pizzat).
• kaupasta löytyy ihan kaikkea myös laktoosittomana, jihuu!
• monipuoliset karkkivalikoimat, oolalaa!
• ruisleipä, ruisleipä ja ruisleipä.
• ruoka on Suomessa huomattavasti edullisempaa.
• saa istua kahviloissa, eikä vain napata kahvia nopeasti mukaan.
• on ihmeellistä päästää lapsi (tuleva tokaluokkalainen) menemään yksin ystävänsä luo. Ei kuskaamisia eikä etukäteen järjestettyjä ja valvottuja leikkitreffejä.
• koulu alkaa Suomessa normaalisti ensi viikolla. Saimme tietää, että molempien lasten koulut Amerikassa jatkuvat etäopiskeluna koko syyslukukauden.
• etäisyydet ovat pieniä ja liikenne vähäistä. Siksi myös asioiden hoito on nopeaa.
• erityistä hilpeyttä on aiheuttaneet ämpäritarjoukset! Onkohan näitä missään muualla päin maailmaa?

Lapset olivat nopeasti kuin kotonaan suurkaupungin sykkeessä.

Great Falls luonnonpuisto lähellä kotikulmia.

Näitä puolestaan vielä kaipaan Amerikasta:

• auringonpaistetta, jota oli tarjolla lähes joka päivä, ympäri vuoden. 
• vehreyttä ja luonnon monimuotoisuutta, jopa suurkaupungin välittömässä läheisyydessä.
• ihmiset olivat kohteliaita ja hyväntuulisia, yleinen ilmapiiri kannusta ja positiivinen.
• vaikka liikennettä oli paljon, se oli toiset huomioon ottavaa ja siksi myös sujuvaa.
• kansainvälisessä yhteisössä oli helppo luoda ystävyyssuhteita nopeasti.
• ihmiset pitivät kiinni koronaohjeista ja turvaväleistä. Välillä tuntuu, että Suomessa tullaan aivan iholle. Esimerkiksi kaupan kassajonossa tai julkisissa kulkuvälineissä.
• tsiljoonat pitkin kevättä kukkivat koristepuut ja naapuruston upeat pihat.
• revittävät multasäkit! Multapusseissa oli "katkoviiva", jota pitkin säkit oli helppo avata siististi ja ilman työkaluja. Ihan ykkösjuttu!
• sanoinko jo lämpimän sään ja auringonpaisteen? 

Magnoliat täyttivät keväisen kauupngin.

Chinatownin koristeellinen kaariportti.

Upeat kuningasmagnoliat kukkivat alkukesästä.

Summa summarum: on helppoa olla kotona. Sitä tietää miten asioita pitää hoitaa, minne soittaa, missä käydä. Pieni pala sydäntä jäi kuitenkin itärannikkolle, sillä koko perhe tunsi olonsa kotoisaksi juuri siinä ympäristössä, ihanien ihmisten keskellä. Toivon, että lasten pirtaan tarttui paikallista ystävällisyyttä, positiivisuutta ja toisten huomioimista. Siihen kun liitetään suomalainen sisukkuus, itsenäisyys ja jämptiys, niin uskon lasten saaneen jo nyt paljon eväitä elämään.

"Out of the mountain of despair a stone of hope" -Martin Luther King, Jr. muistomerkki.

Osa perheestä lähti seikkailuun pitkin hampain, ja vuoteen mahtui kaikenlaista yllättävää ja ikävää. Summatessamme asioita vuoden saldon jäi kuitenkin selvästi plussan puolelle. Nyt toivon lapsille nopeaa sopeutumista, ystävien löytymistä ja Suomen parhaista paloista nauttimista. Muisteltavaa näistä muutoista riittää taatusti koko loppuelämäksi!

Hortensiahurmaa

Pakko vielä palata hetkeksi Washington D.C:n maisemiin ja helteiseen heinäkuuhun. Amerikkalaisista puutarhoista ei nimittäin voi puhua mainitsematta kerrassaan upeita jalohortensioita. Ne täyttävät puistot ja puutarhat, ja ihastuttavat muhkeilla kukinnoillaan.

Lisää näistä kaunokaisista Minttua ja mustikoita -blogissa, löydät postauksen tästä linkistä.

Kaunista elokuun alkua!