Veks vaan!

Täällä on karsittu tomaatinlehtiä oikein urakalla. Nips, naps ja veks!

Nyt yritetään hyödyntää kaikki liikenevä aurinko, sillä satoa olisi tulossa mukavasti.

Toivelistassa siis aurinkoisia alkusyksyn päiviä!

Ensikertalaisen iloa!

Jihuu! Latva-artisokka 'Green Globe' ehti sittenkin tehdä satoa. Ensimmäinen upea kukkanuppu on nyt loistossaan ja lisää putkahtelee koko ajan.

Lisää ensikertalaisen ilonaiheita löytyy Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä.

Mahtavaa sadonkorjuuaikaa!

Sadonkorjuujuhlassa

Sain ilon osallistua sadonkorjuujuhlaan näin upeassa ympäristössä!

GreenCare ja Rajamäen järjestivät sadonkorjuujuhlan kauniissa Annalan puutarhassa Helsingissä. Pääsin kertomaan iltaan osallistuville ruoka- ja lifestylebloggaajille hyötyviljelyn saloista kotioloissa bloggaajakollegani 100% outdoor -blogin Katin kanssa. 

Annalan miljöö on uskomattoman upea. Hyötytarhan eri osioissa vaeltaessa oli vaikeaa uskoa Hämeentien läheisyys. 

Tuntui, kuin olisi aivan eri maailmassa.

Hyötykasviyhdistyksellä oli varsin suloinen ja ystävällinen portinvartija. Tilli (mikä ihana nimi!) sulatti jokaisen ohi kävelleen sydämen.

Huokailuja aiheutti myös laajemmat näkymät sekä pienemmät yksityiskohdat.

Minne vain katsoikin, silmä löysi aina kauneutta.

Bloggaajaillan ohjelma oli tavattoman mielenkiintoinen ja antoisa. Yksityiskohtiin oli kiinnitetty paljon huomiota.

Kasvimaalta kerätyistä raaka-aineista kokattiin maukas sadonkorjuuillallinen Teresa Välimäen johdolla. Illan menussa hyödynnettiin sesongin antimia sekä Rajamäen monipuolisia tuotteita. Lisäksi kotiinviemisiksi valmistettiin maukas kurkku-kesäkurpitsarelissi.

Loistavan ruoan ja juoman lisäksi oli hienoa tavata eri alojen bloggajia. Illan aikana käytiinkin monta mielenkiintoista ja hupaisaa keskustelua ruoasta, puutarhasta ja sisustamisesta.

Illasta jäi käteen paitsi täysi vatsa ja hyvä mieli, niin myös nippu kotona hyödynnettäviä ruokaohjeita. Veikkaanpa, että aika monessa taloudessa kokataan näinä päivinä samettisen pehmeää kesäkurpitsa-purjokeittoa. Kiitos Rajamäen ja GreenCare maistuvasta sadonkorjuujuhlasta!

Se on täällä!

Tomaattikausi, se todellakin on täällä. 

Tässä matkalla keittiöön Chocolate Cherry, Sungold, Tigerella ja Pink Baby Plum tomaatteja.

Voi tätä iloa!

Häikii!

Nyt on vuorossa viimeinen kuukauden kuva. Ajattelin etukäteen, että elokuun kuva liittyisi ehdottomasti sadonkorjuuseen. Mutta kehäkukka 'Citrus Cocktail' pukee sanoiksi koko elokuun: häikäisevää auringonpaistetta, hehkua ja lämpöä, hyötytarhan runsautta. Lähes uuvuttavan paljon.

Kuukauden kuva: Elokuu 2015

Viljelylaatikossa, tillin ja punasipulin välissä kasvava 'Citrus Cocktail' on sekoite oransseja ja kullankeltaisia minikehäkukkia. Lajikkeen kasvutapa on tiivis ja matala. Kukat ovat syötäviä ja ne ovat erinomaisia myös leikkokukkina.

Häikäisevän aurinkoista viikon jatkoa, nautitaan joka hetkestä!

Ja vielä vaan

Vielä vaan terassielämää! Ja koska kesäkelit jatkuvat, saa jatkaa myös kesäherkutteluja. 

(Maailman kesäsäännöissä lukee niin...)

Maailman helpoin kesäkakku syntyy valmiista marenkipohjasta, jonka päälle sekoitetaan sitruunarahkalla raikastettua vaniljavaahtoa ja päälle kasataan iso keko kauden marjoja. Viitseliäämpi emäntä koristelee koko komeuden suklaalastuilla, minttusilpulla tai vaikkapa limen kuorikiehkuroilla. Mutta aina ei ennätä. Nyt eletään jokaista hellepäivää kuin viimeistä!

Aamuterveiset terassilta

Kyllä meitä nyt hellitään! Terassi oli koko kesän melkoisella vajaakäytöllä, kunnes koitti elokuu. Eihän tuolta nyt malta olla pois.

Aurinko alkaa porottaa suojaisaan terassikulmaukseen heti aamulla. Välillä jopa liian kuumasti. Mutta sellaisesta ei tänä vuonna valiteta, annetaan vaan porottaa ja kastellaan kiltisti kasveja.

Kun on oikein kiire päästä kuvaamaan ennen aamukahvia, saattaa päätyä kuvaan itsekin. Yökkärit päällä. Tulipa juuri deletoitua useampi otos.

Ehdoton lempipaikkani on tämä pari askelmaa alempana oleva terassikatos. Vieressä oleva pergolaseinämä siivilöi kirkkaimmat säteet. Hyötytarhaan johtavasta portista kajastaa kaunis valo, kuin kutsuna satumaailmaan. 

Ja kyllähän seinämän takana satoa pullistelevat kasvilaatikot siltä melkein tuntuvatkin, sadulta kylmän kesän jälkeen.

Punaisen pauloissa

Meillä on nyt punaisia palleroita kaikkialla: punaherukat kypsyvät ja 'Pirja'-kesäomenan pikkuiset hedelmät alkavat punastella poskiaan. Mutta erityisen ihanalta näyttää kasvarin kupeessa. Kirsikkapuu sekä kirsikkatomaatit antavat parastaan samaan aikaan.

Jostakin syystä tuli ihan rapujuhlafiilis!

Ryminällä arkeen

Sitä on kieltämättä vähän tanner tömissyt ja sanan säilä helissyt, kun koko perhe on yrittänyt sujahtaa arjen aikatauluihin.  On jännitetty uutta koulua, aikataulutettu harrastuksia, viety, haettu, kuskattu, unohdettu asioita. Päivät on paiskittu töitä ja yöt valvottu. Ohjelmointipäällikön refluksi, ylikierroksillä käyvä kroppa tai pää, täysikuu, mikä milloinkin syynä. 

Onneksi elokuu on antanut parastaan ja oma keikkatyökin on kovin antoisaa. Kauniita asioita, ihania työkavereita, paljon uutta. Mutta miten ihmeessä te kaikki onnistutte yhdistämään työn ja perheen, tasapainoilemaan onnistuneesti, ottamaan omaa aikaa, harrastaa, tavata ystäviä, hoitaa velvollisuudet, olla tyytyväisiä työn jälkeen? Täällä vaan pää suhisee jatkuvan priorisointiprosessin alla. Siksipä viesteihinkin vastaaminen on tahtonut jäädä, yritän päästä ajan tasalle taas siinäkin. 

Kaunista elokuuta, energiaa ja iloa teille kaikille!

Käyttövinkkejä?

Hankin kesäkuun alussa kaksi sitruunamelissan taimea Viherpeukaloilta. En ole koskaan kasvattanut sitruunamelissaa siemenestä. Se vaatii esikasvatuksen ja itäminen on ilmeisesti hidasta, siinä kai suurin syy laiskuuteeni. En oikein ole näprääjätyyppiä.

Kesäkuun alussa toinen taimista pääsi viljelylaatikkoon, pitkän laatikon takavasemmalle, sitruunatimjamin viereen. Kylmänarka sitruunamelissa viihtyy lämpimällä ja aurinkoisella paikalla, mutta sitä oli tänä kesänä huonosti tarjolla. Jatkuvan sateen pieksemä pakkasharso painoi taimea hienoista kaarivirityksistä huolimatta ja aiheutti lehtien tummumista.

Toinen taimista pääsi kasvihuoneen suojiin ja lähtikin heti reippaaseen kasvuun. Istutin sen Luhta Home sarjan Tuohi-kasvusäkkiin (koko M), tässä se on appelsiinitimjamin kaverina. Sitruunamelissa pitää lämmön lisäksi tasaisesta kosteudesta, joten sitä saa kastella ihan reilusti.

Nyt tuntuu, että sitruunamelissa viihtyy jo liiankin hyvin! Se rehottaa tyytyväisenä ja mietinkin, pitääkö se vielä tässä vaiheessa kasvukautta siirtää isompaan säkkiin?

Vieressä majaileva isolehtinen basilika on joutunut osittain parempiin suihin, mutta sitruunamelissa saa porskuttaa kaikessa rauhassa, ilman kiusalaisia.

 Viljelylaatikon sitruunamelissa on hengissä sekin, tosin kovin vaatimattomana.

Onko kukaan yrittänyt talvettaa sitruunamelissaa avomaalla? Entä onko teillä vinkkejä sitruunamelissan käyttöön? Meillä sillä maustetaan jäävedet, koristellaan leivonnaisia, pyöräytetään smoothien mukaan. Mutta mihin muuhun vienosti sitruunalle maistuvaa, reheväkasvuista yrttiä voisi käyttää? Muistan lukeneeni, että  kuivattaessa hento sitruunainen maku heikkenee huomattavasti, eli sitruunamelissa kannattaa säilöä pakastamalla.

Kasvihuoneessa on nyt ihana viidakkotunnelma. Tomaatit ja yrtit antavat parastaan. Sadonkorjuuvinkkejä otetaan siis vastaan!

* Luhta Home yhteistyöpostaus

Parasta

Parasta aamuissa juuri nyt. Hipsiä kasvihuoneeseen hakemaan aamuauringon lämmittämiä tomaatteja leivän päälle. Nipsaista samalla reissulla salatit ja kurkut viljelylaatikosta. Kahmaista muhkeita pensasmustikoita jogurttiin.

Tätä on koko kesä odotettu, tästä on pitkä talvi haaveiltu.

Ja juuri nyt se on mahdollista, joka aamu!

Metsämansikoita ja marenkikakkuja

Harrastan asuntojen myynti-ilmoitussurffailua. Olen jo pidemmän aikaa ihaillut tätä suloista puutaloa Hämeenlinnassa. Olen aivan varma, että täällä syödään metsämansikoita ja marenkikakkuja, kuljetaan polvipituisissa villasukissa ja nähdään ainoastaan kauniita unia.

Kaikki kuvat sekä lisätietoja Etuovi.com.

Psykedeellistä

Jäin tässä eräänä iltana ihastelemaan etupihan kaunopunahattuja. Tuijottelin hetken jos toisenkin, sillä kaunopunahattu 'Alban' mykiön upea väritys ja kuvio veivät lähes mukanaan. Tuohan on ihan psykedeelistä taidetta!

Toki myös 'Magnus' hurmaa suurilla kukillaan ja kauniilla värillään.

Kaunopunahatut ovat auringossa viihtyviä, näyttäviä ja tukevavartisia loppukesän perennoja, jotka jaksavat kukkia pitkälle syksyyn. Kaunopunahattujen sanotaan olevan perhoskasvien parhaimmistoa ja kyllähän tuossa näkee siivekkäitä kaunottaria lähes päivittäin. Näitä täytyy hankkia lisää!

Levätä laakereillaan

Muistatteko, kun kerroin heinäkuussa päärynypuun istuttamisesta saviseen maahamme?  Kun kottikärryt olivat täynnä savijöötiä, satuin lukemaan laakeripuun istutusohjeet.

Minulla oli K-raudan kanssa tehdyn yhteistyön kautta mahdollisuus kokeilla laakeripuun kasvatusta. Googlettelin netistä, että laakeripuu viihtyy savipitoisessa mullassa. Sekoittelin siis saavissa pussimultaa ja savea, jonka jälkeen salaojitin ison ruukun pohjan lecasoralla ja lisäsin päälle multa-saviseoksen. Laakeripuun istutuksen jälkeen peitin ruukun pinnan vielä kuorikatteella.

Laakeripuu pitää ohjeistuksen mukaan auringosta, mutta myös tasaisesta kosteudesta. Laakeripuu talvehtii parhaiten viileässä ja valoisassa, sillä se tarvitsee paljon valoa myös talvella. Lepokaudella riittää niukka kastelu, lehtiä sumuttamalla kasvi selviytyy talvesta paremmin. 

Kuvahaun perusteella huomasin, että laakeripuuta kasvatetaan useimmiten rungollisena versiona. Sitä voi leikellä toivotun muotoiseksi. 

Kuva täältä

Laakerinlehtiä käytetään keittojen ja kastikkeiden mausteena. Kitkeränmakusia laakerinlehtiä voi käyttää tuoreeltaankin, mutta kitkeryys vähenee kuivattuna. Ruokien maustamiseen riittää 1-2 laakerinlehteä ja lehdet poistetaan valmiista ruoasta.

Laakeripuu on otollisissa olosuhteissa ainavihanta kasvi. Juuri ikivihreytensä takia varhaiskristityt pitivät laakeripuuta paratiisin elämän puuna. Wikipedia tietää kertoa, että vainaja oli tapana asettaa lepäämään laakerinlehtien päälle ennen hautaamista. Tästä on saanut alkunsa tuttu sanonta "levätä laakereillaan". Ei ollut enää kiire, ei!

Laakerin on uskottu suojelevan myös ukkoselta ja rutolta. Laakeriseppele on lisäksi ollut antiikin maailmassa yleinen voiton ja kunnian symboli, mutta myös rauhan, ikuisuuden ja kuolemattomuuden vertauskuva. Antiikin roomalaiset uskoivat pihamaalle istutetun laakeripuun kuoleman merkitsevän talolle suurta onnettomuutta, niinpä laakeripuita kasvatettiin huolella. 

Että ei tässä mitään paineita ole. Katsotaan, miten talven jälkeen käy..!

Lähde: Wikipedia

* Postaus toteutettu yhteistyössä K-raudan kanssa

10 onnekasta

Vihdoinkin, viimeisen lomaviikon kiireiden keskellä, ehdin arpoa 10 onneakasta Biolanin syyslannoitepakkausten voittajaa.

Ja tässä nuo tulevat, nyt silmä tarkkana...

Punakosmos

Kesätuulia, Suvi Känsäkoski, Merja Kausalasta, Maija, Haidu, Päivi Korhonen, Satta, Marietta, Viherrilli ja Seija Utriainen. 

Hopeahärkki ja mirrinminttu

Paljon onnea voittajille! Laittakaahan yhteystietonne minulle osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan Biolan Syyspanokset matkaan.

Lilja ja rohtosuopayrtti

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja kesäisen kaunista viikonlopun jatkoa!


Ps. Osaisiko joku auttaa tuon viimeisen kuvan liljan tunnistamisessa? Nimilappu on taas mystisesti kadonnut.

Taas jännitti!

Kyllä jännitti eilistä päiväpostia odotellessa. 

Keskiviikkona ilmestyi uusin Unelmien Talo&Koti lehti. Ja siellä oli juttua meiltä!

Blogiani seuranneet ovat huomanneet, etten kauheasti kuvaile kotiamme. Täällä sisustetaan kirppislöydöillä ja lapsiperheen tyyliin. Remontista haaveillen. Suuria suunnitellen. Toteutus lähinnä tuunaillen. 

Meiltä oli tiedusteltu halukkuutta kotijuttuun ennenkin, mutta vasta tuttu toimittaja ja tilaisuus päästä seuraamaan Krista Keltasen työskentelyä livenä saivat mieleni kääntymään.

Joten viime kesänä, helteisen heinäkuun viimeisenä päivänä, sisustustoimittaja Riina Ahtola ja valokuvaaja Krista Keltanen sitten kurvasivat pihaamme. 

Heitä oli vastassa melkoisen karu näky: auki revitty etupiha ja kesähuoneraksa. Vaihdoimme remppavaatteet siistimpiin ja siirryimme takapihan puolelle.

 Edessä oli mahdottoman hauska kuvauspäivä keskellä kauneinta kesää!

Koululainen seurasi Kristan työskentelyä silmä kovana. Ja suostui mukisematta malliksi kuviin. Auta armias, jos itse yritän kuvata neitoa. Voi sitä huokailujen määrää ja nanosekunnin paikallaan oloa!

Nyt, lehtijuttua katsellessani, minun tietenkin kuuluisi huudahtaa:"Voi, olen jo unohtanut, miltä meillä vuosi sitten näytti! Koko talo on jo rempattu kahdesti." 

Tai että: "Ihanaa nähdä kuvia vanhasta kodistamme tässä pappilan lasikuistilla istuessani. Nämä herättävät niin paljon muistoja!"

Mutta meillä näyttää edelleen ihan samalta. Toisina päivinä tosin enemmän leluja lattialla.

Kiitos Riina ja Krista ikimuistoisesta päivästä! <3

* Kaikki kuvat Krista Keltanen, Unelmien Talo&Koti