Kun asuu aamuvirkussa pikkulapsiperheessä, ehtii päivän aikana ihastella monenlaisia tunnelmia ja valoja.
Viime postauksessa hehkutin keväisen ilta-auringon luomia varjoja. Mutta on näissä hämyisenharmaissa ja viileissä aamuissakin ihan omanlaistaan kauneutta.
Olen puolisalaa tyytyväinen, että helle hellitti. Puutarhamme ensimmäisiin kukkijoihin kuuluvat kirjopikarililjat ovat yhä jaksaneet ilostuttaa. Nämä ovat kyllä niin kauniita! (Yllä olevaan kuvaan on näköjään päässyt myös pieni punainen paholainen, liljakukko.)
Kauniita kevätaamuja!
Kauniita kelloja nuo kirjopikarililjan kukat! Meillä ei liljakukko ole iskenyt pikkareihin koskaan. Tänä keväänä olen bongannut yhden liljakukon, ne ovat niin epämiellyttäviä, ja surman suuhun sekin joutui heti!
VastaaPoistaKauniita aamukuvia!
Onpa kauniita <3
VastaaPoistaSade on tehnyt luonnolle todella hyvää ja helpottaahan se allergisenkin oloa..
Ihanaa sunnuntaita!
Ihan huikean tunnelmalliset kuvat!
VastaaPoistaIhania lampunvarjostimia! Pikarililjat ovat niin kauniita ja näissä kuvissasi on todella ainutlaatuinen tunnelma.
VastaaPoistaAikaiset aamut ovat ihania - upeat kuvat!
VastaaPoistaVanha mummon lamppuhan noista mieleen tulee. Juuri sellainen, jossa saattoi olla myös silkkiset hapsut reunassa.
VastaaPoistaAamunvalo on kyllä kaunis ja pukee hyvin noita ihanuuksia! Meillä oli lapsuudenkodissa juurikin sellainen lampunvarjostin ja oikeastaan vähän harmittaa, etten tiedä minne se joutui. Pienellä tuunauksella siitä voisi saada oikeinkin mukavan lisän sisustukseen! :)
VastaaPoistaPikarililjat ovat niin kauniita. Omani ovat vain aina joutuneet rusakon syömiksi heti kun ovat tulleet nupulle. Ehkä ensi vuonna muistan suojata ne...
VastaaPoistaAamut puutarhassa ovatkin parhaita!
VastaaPoistaKauniit, tunnelmalliset kuvat!
VastaaPoistaKauniita kuvia ja muutenkin hieno blogi sinulla!:)
VastaaPoista