Vähiin käy ennen kuin loppuu

Takapihan loistomagnolia aloitti kukintansa maaliskuun puolivälissä ja nyt aletaan viedä viimeisiä. Tätä on kyllä ollut niin mahtavaa seurata! 

Loistomagnolioille tyypillisesti kukat puhkesivat puuhun ennen lehtiä, mutta näyttää tuota kukintaa riittävän vielä lehtienkin kanssa. Itse asiassa aniliinipunainen väritys kevään limenvihreiden lehtien kanssa on ollut kerrassaan herkullinen yhdistelmä. Kukat ovat ihanan suuret ja maljamaiset. Kookas puu sijaitsee hieman varjossa, joten olen saanut nauttia kukinnasta aurinkoisia paikkoja pidempään.

Taustalla muuten pilkistää uusi aita, sillä myrkytuulet kaatoivat edellisen kahdesti. Puhureihin nähden magnoliapuu on sinnitellyt sitkeästi ja tarjonnut kukkailoa jo monta viikkoa. Aivan ihastuttava tapaus! Naapuri muisteli, että puu olisi reilut 30 vuotta vanha, joten tokihan tässä on jo ehtinyt tottua alueen oloihin.

Hallayöt saivat aina sydämen syrjälle, ja rankkasateet ja myrskytuulet pihan täyteen terälehtiä, mutta uusia nuppuja on onneksi avautunut tasaiseen tahtiin.

Takapihan magnolia (tai alueen magnoliat ylipäätään!) on yksi niistä asioista, mitä tulen muistamaan täältä aina. <3