Kotikierros, osa 2

Tässä taas muutama kuva Amerikan-kodistamme. Nyt onkin hyvä hetki esitellä paikkoja, sillä tavararöykkiöt eivät ole vielä saapuneet valloittamaan huoneita. Elämme siis edelleen mukavan väljästi, kodissa on pari vuokrahuonekalua ja muutama uusi hankinta. On ainakin helppoa pitää nurkat siistinä.

Olen jo useampaan kertaan maininnut, että perennat ja muut puutarhatuotteet ovat täällä todella arvokkaita. Nyt olen onneksi löytänyt pari ruokakauppaa, joissa on kauniita ja edullisia leikkokukkia sekä pieni valikoima erilaisia ruukkukasveja. Esimerkiksi keittiön ikkunalla oleva orkidea rustiikkisessa saviruukussaan oli pakko kotiuttaa ihan jo säästösyistä!

Keittiön vieressä olevasta pienestä huoneesta tulee työhuoneemme. Tällä hetkellä siellä on hiljattain ostettu siro työpöytä ja ruokakaupasta mukaan tarttunut kilpipiilea. Ei tuolia, ei tietokonetta, ei papereita, eli kaikki vielä varsin alkutekijöissään. Päätyseinä on kaunista punatiiltä, se tuo huoneeseen kivan rouhean ja lämpöisen fiiliksen.

Säilytystilat ovat suomalaisesta vinkkelistä hieman haastavia. Täällä ei oikein harrasteta hyllyllisiä kaappeja. Sekä vaatehuoneessa että lastenhuoneissa on pelkästään henkarikaapit. Mutta muuten tämä master bedroomin eli vanhempien makkarin yhteydessä oleva vaatehuone on kyllä ihana: valoisa, tilava ja yhdeltä seinältä pelkkää peiliä.

Teini oli esittänyt ennen Amerikanvuotta yhden toiveen huoneensa suhteen: että sinne mahtuisi neidin haaveilema vaaterekki. Toive oli sen verran maltillinen, että lupasin sen myös toteuttaa. Pikkumies puolestaan toivoi taloa, jossa olisi portaat. Muistan itsekin lapsuuteni yksikerroksisessa talossa viettäneenä, että haaveilin usein portaallisesta talosta. Kerrostalo, se vasta olisi ollut oikea unelmien täyttymys! Muistan vieläkin, miten kateellinen olin Tiina-kirjojen päähenkilölle, joka sukkasillaan sujahti asunnosta toiseen. 

Kerroin aikaisemmassa postauksessa (täällä), että lapset saivat valita ennen muuttoa uudet pussilakanasetit. Teinin valinta oli Finlaysonin kauniin vehreä Bunaken. Tämä on kyllä ihana, olisi helposti sujahtanut myös omaan ostoskoriini.

Seuraavan kerran kotikuvissa vilahtelee toivottavasti jo omat tavarat. Nyt Amerikan-kirjeenvaihtaja kiittää ja kuittaa, ja siirtyy yöpuulle. Oikein kaunista uutta päivää sinne Suomeen, perässä tullaan!

Täällä ollaan, ihan pihalla!

Terveisiä Amerikasta! Täällä on oltu kohta kuukausi ja osa ajasta ihan pihalla, monella tapaa... Olen Instagramin puolella jo ehtinyt kertoa, että talomme yhteydessä oleva piha on villiintynyt puoliviidakko. Vanhoja, massiivisia puita on useita, mutta ei kukkapenkkejä tai keittiöpuutarhaa. Ellei yhtä hylättyä kasvilaatikkoa lasketa sellaiseksi.

Takapiha taloon muutettuamme.

Vaihtoehtoja tänne tullessa oli kaksi: antaa pihan olla sellaisenaan ja keskittyä vuodeksi ihan muihin juttuihin. Tai laittaa hihat heilumaan ja tehdä, mikä järkevältä tuntuu lyhyt asumisaika huomioiden.

Sieltähän löytyi pensasmustikka!

No enhän minä kovin kauaa pystynyt katsomaan takapihan puolivilliä menoa. Se oli ostettava kanttausrauta ja ryhdyttävä raakaan työhön. Ensimmäiseksi pihalla kaivettiin esiin pensasmustikka. Oli siellä muutama marjakin kypsymässä, vaikka paljon  paremman sadon saisi, jos pensasmustikalle istuttaisi kaverin. Ristipölytys suurentaisi satoa huomattavasti.

Viljelylaatikko ei näyttänyt kauhean lupaavalta.

Seuraavaksi käsittelyyn otettiin hylätty viljelylaatikko. Ensin laatikko tyhjäksi rikoista, pussimultaa useampi säkki ja sitten istuttamaan mangoldia, retiisiä, salaatteja, pinaattia. Vähän mietityttää, lähtevätkö salaatit edes itämään paikallisissa keleissä? Usein pusseissa on maininta, että salaatinsiemenet itävät huonosti korkeassa lämpötilassa. Mutta onhan tätä testattava, kun siemeniä kerran oli.

Ensimmäinen erä siemeniä on nyt kylvetty.

Terassin vieressä kasvaa dogwood eli jonkin sortin kukkiva kanukkapuu. Puun alla puolestaan on pihan ainoa "kukkapenkki" eli muutama kuunlilja.

Kuunliljat ovat pihan ainoat perennat.

Koska puu on keskeisellä paikalla (se näkyy terassille ja olohuoneeseen), halusin siistiä puunalusen kanttaamalla. Olin myös haaveillut ahkeraliisa-matosta, jonka olen useana vuonna istuttanut omaan puutarhaani omenapuun alle.

Lehtien väri ja muoto tulevat kauniisti esiin multapintaa vasten.

Puunalunen siistiytyi nopeasti, maisema sai heti ryhtiä ja kuunliljojen lehdet loistavat huomattavasti kauniimmin multapintaa vasten. Mutta ahkeraliisaideasta jouduin luopumaan. Sekä melko huikean hintatason että ajankohdan vuoksi.

Puun alle olisi uponnut ainakin parikymmentä yksilöä. Lisäksi tässä vaiheessa kautta on ollut hankalaa löytää laadukkaita kesäkukkia. Hinta on edelleen korkea mutta kukkien kunto jo heikko. Tarkoituksena on nyt peittää alue kuorikatteella. Kunhan ensin löydän sitä ja hetken taas nikottelen hintaa. Esimerkiksi kasvulaatikkoon käyttämäni multapussit maksoivat kympin kipale. Ja pussikokoa on Suomea pienempi.

Puutarhaletku on hyvä apuväline kanttausta tehdessä.

Hain muodon puunalusen kanttaukseen puutarhaletkun avulla. Kaarevia muotoja on helppo taivutella ja kantata sitten letkua mukaillen.

Kanttauksella on helppo kohentaa puutarhan ulkonäkö.

Vaikka pihalla on aikamoinen savotta, olen osannut nauttia myös pienistä edistymisistä. Kuten kahdesta itäneestä basilikaruukusta. Tai etupihan kauniisti kukkivasta magnoliasta. Kotipuolen isot laatikkoviljelmät ja kasvihuoneidylli tuntuvat juuri nyt kaukaiselta muistolta. Yllättävän nopeasti sitä alkoi iloita simppelin retiisirivistön odottelusta.

Kuningasmagnolia kukkii näyttävästi suurin kukkasin.

Nyt pihapuuhiin tosin tuli pieni paussi, sillä ilmeisesti pikkuiset hämähäkit purivat kesken puuhien ja puremat tulehtuivat kuuman kosteassa kelissä. Sain hoidoksi kunnon hevoskuurin ja käskyn pysyä pois auringosta. Se on siis otettava limonadilasi kouraan ja käytävä kiikkustuoliin etuterassille.

Oikein hyvää (ja ötökkävapaata) heinäkuun jatkoa!

Herkkuja kirsikasta

Täällä Amerikassa kirsikkaherkut ovat vallan yleisiä. On kirsikkapiirakka, kirsikkapirtelöä, kirsikkahilloa, kirsikkajäätelöä, kirsikkamehua, kirsikalla maustettua Coca-Colaa. Suomessa kotipihamme hapankirsikkapuun sato tahtoo usein jäädä hyödyntämättä, sillä olen vähän laiska säilöjä. Mutta jäätelö maistuu aina!

Herkullinen kirsikkajäätelö valmistuu ilman jäätelökonetta. Tähän vielä kyytipojaksi kinuskikastiketta, niin ollaan aika lailla täydellisen kesäherkun äärellä! Ohje helppoon kirsikkajäätelöön löytyy nyt Versoilevan artikkelista täältä.

Herkullista heinäkuun jatkoa!

Oli annettava periksi

Meillä alkoi uudenlainen arki miehen aloitettua työt. Päivät ovat saaneet rytmin ja tietyllä tavalla myös enemmän suunnitelmallisuutta. Yritämme toistaiseksi selvitä täysin amerikkalaisten periaatteiden vastaisesti yhdellä autolla. Se vaatii päiväohjelman etukäteissuunnittelua sekä myöhemmin lasten koulujen alettua myös pyöräilykuntoa (mieheltä).

Nyt autottomina olemme viettäneet huomattavasti enemmän aikaa kotona. Toki julkinen liikenne on täällä Washington DC:n alueella äärimmäisen toimivaa, mutta vaatii toki opettelua. Teinin kanssa on jo hauska seikkailla, mutta pikkumiehen kanssa hoitaa mielellään vain pakolliset asiat. Koska kaikkeen menee täällä aivan julmetusti aikaa. Matkustamiseen, asioiden selvittämiseen, jonottamiseen. Mutta mitä muuta voi odottaa 9,5 miljoonan asukkaan suurkaupunkialueella.

Tämä ikkunanurkkaus on lemppareitani uudessa kodissamme. Nyt kun valo taas oikeasti tulvii ikkunoista sisään. Ne olivat nimittäin todella likaiset. Poistin ikkunoista screenit, eli hyttysverkkokehikot ja pesin lasit pariin otteeseen. Rakastan näkymää sekä ulko- että sisäpuolelta. Pihassa tämä on nurkkaus portin vieressä, sisällä yksi olohuoneen kulmista. Ikkunan edessä kasvava mustasaarni tuo kauniilla vihreällä sävyllään ja valtavilla lehdillään jotenkin eksoottisen viban. Taaempana kasvava isompi puu (joka heijastuu kauniisti laseista) on valkomulperi. Tässä on saanut opetella itselle uusia puulajeja ihan urakalla!

Hehkutan aina Suomessa alkukesän heleitä vihreän sävyjä. Onneksi samaa värimaailmaa on tarjolla täälläkin. Alla olevassa kuvassa aamuaurinko välkehtii lily magnolian suurilla lehdillä. Jos olen ymmärtänyt oikein, lily magnoliat tunnetaan Suomessa sihteerikkömagnolioina. Etupihamme ainavihanta kuningasmagnolia kukki kesäkuussa suurin valkoisin kukin. Tämän sihteerikkömagnolian puolestaan pitäisi ilahduttaa punertavilla kukillaan toukokuussa lehtien puhjettua. Sen ihastelu (ja jännittäminen!) jää siis ensi vuoteen.

Konttimme, ja myös siis puutarhatarvikkeeni, ovat yhä matkalla. Mutta nyt en enää pystynyt hillitsemään itseäni, vaan annoin periksi rautakaupassa kanttausraudan nähtyäni. Samaan syssyyn ostin kumpparit, sillä hieman viidakkomaisen takapihan ja siellä täällä kasvavan myrkkyköynnöksen vuoksi pihahommia ei tee mieli tehdä varvastossuissa.

Ensi töikseni raivasin ja kanttasin esiin pihan ainoan "kukkapenkin" eli kuunliljapenkin. Siitä lisää myöhemmin, nyt sormet syyhyävät jo takaisin pihahommiin. Tuntui muuten ihanan rentouttavalta iskeä kanttausrauta (saviseen) maahan. Mies katseli hölmöä hymyäni huvittuneena.

Penkkiä raivatessani löysin sopivan pittoreskisti ruostuneen häkkivirityksen. Putsasin häkin pahimmista mullista ja heinistä ja nostin kiikkumaan puun oksalle. Aikas kiva vai mitä? Suurella mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea muuta vielä löydän. Vanhoja työkaluja, puulaatikoita, kultaa..?

Oikein mukavaa heinäkuun aloitusta!