Kevättuskaan

Sain Instagramin puolella hauskan värihaasteen. Tarkoituksena on esitellä kodistaan viisi väriä viidessä kuvassa. Kiitos @kumpulassa tästä!

Ulkona jatkuva harmaa loskakeli alkaa siinä määrin nyppiä, että päätin julkaista väripiristykset myös täällä blogin puolella. Jos ei kerran ulkona viherrä, niin sitten sisällä!

Vihreä ei ole kuulunut suosikkiväreihini (paitsi tietysti puutarhassa). Mutta löytyihän tätäkin väriä, pieninä mausteripauksina. Uusin hankinta kuvassa on Iittalan Nappula kynttilänjalka. Vanhin tavara puolestaan on "Lyhyinen Biblian historia", jonka isoisäni äidin sisko sai nuorena tyttönä joululahjaksi vuonna 1894. Ei taitaisi nykynuorisolle upota!

Pakko se on myöntää

Terveisiä Rukalta! Enpä olisi hiihtoloman alussa arvannut, että kirjoitan matkaraporttia näin innoissani. Taisin kokea pienen talvikäännytyksen. 

Alku oli kyllä hieman takkuinen. Jo menestyksekkäästi hiihdon saloihin sukeltanut Ohjelmointipäällikkö lanseerasi ensimmäisenä lomapäivänä uuden tyylin. Ilman sauvoja, takaperin, kiukun kera. Luonnollisesti apua tai neuvoja ei otettu vastaan. Äidin ja pojan hiihtoinnokkuudessa näytti olevan kovasti samaa. 

Kyllähän minäkin painostuksen alla taivuin ja sujautin sukset jalkaani. Lainahöyhenissä: sauvat appiukolta ja sukset anopilta. Monot sentään olivat omat.

Pääasiallisesti äiti juoksi vetojuhtana pitkin järven jäätä jälkikasvun "istuessa" pulkassa. Treeni oli kyllä tehokasta.

Mökkikylään näkynyt Konttainen päätettiin valloittaa koko perheen voimin. Reitin varrella kuningasidea ei tuntunut enää ihan yhtä kurkolta.

Perillä odotti kuitenkin huikeat näkymät. Ja alas päästiin nopeasti (ja lähes turvallisesti) peppumäkeä puiden välistä pujotellen.

Löysin minä lomalla yhden kasvihuoneenkin. Tosin sisältö ei tällaista vilukissaa miellyttänyt.

Loman elämysrikkaimman päivän tarjosi Lammintupa. Täällä täyttyi monta pikkuihmisen haavetta.

Oli huskyajelua, pororekeä, napakelkkaa, ihana taukotupa herkullisine leipomuksineen, 

 pienelle sopivaa moottorikelkkailua. 

Isot ja pienet matkalaiset ihastuivat paikan tarjontaan, toimivuuteen ja ennen kaikkea työntekijöiden mahtavaan asenteeseen. Rahoille todellakin sai vastinetta, vaikka paikka toki tarjoaa myös ilmaista iloa. Suosittelen lämpimästi!

Pakko se on siis myöntää, talvellakin voi olla kivaa. Ja näin sanoo ihminen, jonka mielestä talven ainoa hyvä puoli on ollut käärmevapaat metsäsamoilut.

Varovaisesti myönsin miehelle, että voisinhan minä ensi vuonna pakata ihan omat sukset mukaan. Jospa niille alkaa taas löytyä käyttöä, 10 vuoden tauon jälkeen.

Ärräpäitä ja arvonta!

Hiihtolomalla on mukavan leppoisaa muistella viime kesän kesähuone-työleiriä.

Kaikki alkoi tästä:

Maaliskuussa 2014 lumeen tampattiin mökin mittoja ja tulevia istutusalueita, kesäkuussa nurmi merkattiin naruin ja kepein. Kaivinkone kuori etupihan nurmen lähes kokonaan, sillä täysin epärealistinen suunnitelmani oli työstää istutusalueita rakennusprojektin lomassa. 

No, puolitoistavuotias Ohjelmointipäällikkö jaloissa ja jotenkin joustamattomat työmiehet raksalla saivat minut pian ymmärtämään, että taimien nysvääminen ei ollut juuri se tärkein ja arvostetuin juttu tässä kohtaa. Ihme porukkaa.

Projektin edetessä vauhdilla kannoin minäkin korteni kekoon ja tein koinsyömiä kirppislöytöjä tulevaan kesähuoneeseen.

Kaatopaikkakohtalolta pelastetut myrkynvihreät ikkunat saivat uuden elämän kesähuoneessa. Loppujen lopuksi koko mökki rakentui näiden vanhojen ikkunaruutujen ympärille. Ja uskomatonta kyllä, yksikään ruutu ei särkynyt kuljetuksen, karmien muokkauksen, ikkunoiden puhdistamisen, hiomisen, maalaamisen tai paikoilleen asettamisen aikana. Ärräpäitä päästeltiin, useastikin, mutta juuri nämä ikkunat ovat kesäpytinkimme sydän. 

Vaikka varsinaista aikataulua projektin suhteen ei ollutkaan, olin varsin onnellinen, että jaksoimme vielä syksyn tullen viimeistellä ympäristöä. Portaikolla ja ympärille kannetulla singelillä oli huima ryhtiä parantava vaikutus. 

Tältä etupihalla näytti maaliskuussa 2014. Elokuussa istuin monet illat etuoven rappusilla ihailemassa uudistunutta näkyä.

Ja näkymä tieltä kohti etupihaa maaliskuussa ja lokakuussa 2014.

Etupihan istutustyöt ja pienen keittiöpuutarhan rakentaminen jäivät talven tullen pahasti kesken. Ehdin kuitenkin upottaa maahan melkoisen määrän kukkasipuleita. Nyt odotan jännityksellä, mitä kaikkea kevätaurinko tuo tullessaan. 

Jos itselläsi on tiedossa järeämpiä pihatöitä, niin nyt kannattaa ehdottomasti osallistua arvontaan! Sain nimittäin Kotipuutarha-lehdeltä arvottavaksi upean Fiskarsin puutyökalusetin, johon kuuluu retkikirves ja pikkupokara (kuvat: Fiskars).

Fiskars Retkikirves X7

Fiskars WoodExpert Pokara XA2

Fiskarsin retkikirves X7 soveltuu vaikkapa mökille, autoon tai veneeseen. Fiskars Pokara XA2 on suunniteltu erityisesti pienten puiden nostamiseen ja siirtämiseen, puupinojen käsittelemiseen ja järjestämiseen sekä pienten runkojen kääntämiseen. Ja jos ko. työkalut tuntuvat vieraalta omaan käteen, olisi tässä oiva lahjaidea siipalle, isälle tai vaikkapa appiukolle!

* Voit osallistua arvontaan jättämällä viestin tähän postaukseen. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki.

* Lisäarvan voit lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

* Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy kahden viikon päästä tiistaina 10.3. klo 24.

* Arvonta on päättynyt

Jännittävää kevään odotusta ja onnea matkaan!

Viherkaipuuseen

Vinkkejä viherkaipuun taltuttamiseen löytyy nyt Viherpeukalot blogissa.

T: Vieraskynäilijä

Täällä siirrytään hiihtoloman viettoon. Hiihtämisestä en ole niin varma, mutta lomailijaksi kyllä meinaan heittäytyä. Oikein ihanaa viikonloppua / hiihtolomaa siis kaikille!