Mökkiterveisiä

Tänä vuonna simmarit (minun, ei lasten) pysyivät koko juhannuksen mökkikassissa. Sää oli kuten koko kesä tähän mennessä: viileä, epävakainen, nopeasti muuttuva. Auringosta ukkoseen ja tyynestä tuuleen. Mutta se ei hidastanut mökkiläisten menoa, paljon mahtui taas tähänkin juhannukseen. Ihanaa yhdessä tekemistä ja ikimuistoisia hetkiä.

Juhannus oli leipomista, herkuttelua, ajan kanssa valmistettuja ruokia. Kuplajuomaa ja päiväkahveja.

 Se oli keskikesän kauneutta ja suomalaista perinnemaisemaa.

Juhannus oli perinteisiä kokosta kaivettuja löytöjä (ehkä perhe vielä jossakin vaiheessa tajuaa tämän kauneuden... Ja minä sen käyttötarkoituksen). Juhannus oli tänä vuonna syreenien huumaavaa tuoksua ja omenapuiden kukintaa. 

Juhannus oli lipunnostoa, kylän yhteistä kokkoa ja jälkipolven pitämää mehukioskia. Ja oli muuten sen verran hyvät tuotot tällä kokkokioskilla, että äidit uhkaisivat laittaa ensi vuonna kilpailevan yrityksen tien toiselle puolelle!

Juhannus oli Hulahula-haastetta ja keskiyön uintia parhaan ystävän kanssa. Tyttöjuttuja ja salaisuuksia.

Todellisia yllätysvieraita ja uusia parhaita ystäviä. Sydänten menettämistä ja pilviin noussutta koirakuumetta.

 Se oli ihka oikeita juhannustansseja ja mökkikaapin perältä kaivettuja kukkamekkoja.

Juhannus oli kesäkukkia, vesisotaa, savusaunaa, löytöretkiä. Kalastusta ja lautapelejä. Vihdanheittokisoja ja haitarisoittoa. Paljon perinteitä ja sopivasti uutta. 

Ja nyt kohti uusia kesäseikkailuja!