sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ehkä tämä tästä

Väsynyt äiti täällä hei! Takana on raskas ensimmäinen kouluviikko. Käytössä on ollut koko tunneskaala ilosta itkuun ja onnistumisista epäonnistumisiin. Osa asioista on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa ja osa asioista huomattavasti huonommin kuin mitä etukäteen pelkäsin. Suurimmat vaikeudet on yllättäen koettu ekaluokkalaisen kanssa, ei teinin, kuten olin ennakkoon uumoillut.

Paikalliset ekaluokkalaiset osaavat jo kirjoittaa ja lukea, taidot on harjoiteltu sujuvaksi eskarivuoden aikana. Toki Suomessakin moni aloittaa koulun lukutaitoisena, mutta virallisesti lukemista treenataan äänne kerrallaan ensimmäisen luokan aikana. Ensimmäinen mutka tuli vastaan siis jo siinä. Lapsi ei puhu englantia, lukee hitaasti suomalaisia sanoja ja osaa kirjoittaa (suomeksi) vain vähän. Tahti tunneilla on aika hurja ja kaverit kirjoittavat vihkoon annetuista aiheista kynä sauhuten. Pikkumiehellä on ollut nieleskelemistä, kun ei ymmärrä tehtävänantoa eikä osaa toteuttaa sitä. 
Käytännössä tämä tarkoittaa pitkiä koulupäiviä. Ensin istutaan kieliummikkona amerikkalaisessa koulussa klo 9-15.30 (jokainen koulupäivä alkaa ja loppuu aina samaan aikaan). Tämän jälkeen tehtäviä tehdään uudestaan kotona vanhempien opastamana. En ole oikein saanut otetta lapsen opettajasta. Iän puolesta hänellä on varmasti paljon kokemusta, mutta toisaalta lähestymistapa on ollut jotenkin kankea. Opettajan oli esimerkiksi vaikea ymmärtää, että lapsi on oppinut lausumaan aakkoset eri tavalla. Ei kuten amerikassa: ei, bii, sii, dii, ii, ef, dzii, eiz, ai jne. jne. Iltaisin harjoitellaan lukemista suomeksi, aakkosia englanniksi, opetellaan tekemään numeroita ja kirjaimia, käydään läpi laskutehtäviä ja yritetään muistaa selviytymisen kannalta tärkeitä englanninkielisiä sanoja.
Viikon pelastus on olleet ihanat luokkakaverit, jotka ovat väsymättä opastaneet ekaluokkalaista paikasta toiseen kädestä pitäen. Ilman heitä olisin jo luultavasti napannut pojan kotikouluun. Mies tosin yritti toppuutella, ettei vielä ensimmäisen viikon perusteella kannata heittää kirvestä kaivoon. Lasten edessä on ollut pakko tsempata, joten uupunut äiti on kiukutellut puolisolleen. Sen vikahan tämä kaikki loppujen lopuksi on. Tietenkin. 

Viikonloppu on rauhoitettu kotoiluun. Kesäkelit jatkuvat edelleen, joten lauantai meni akkuja auringossa ladatessa, ulkoillessa ja grillatessa. Ja olihan se käytävä myös kukkaostoksilla! Nyt kukkakassiin tarttui väriä: auringonkukkia, vahakukkia, vaaleita inkalilljoja ja mukavan muhkea rosmariini.
Kesäkelistä huolimatta kaupat ovat jo täynnä Halloween-kamaa. Hyllyjä alettiin täyttää heti kuun vaihtuessa. Ruokakaupoissa lähes joka tuotteesta löytyy pumpkin- eli kurpitsaversio. Oli kyseessä sitten kahvi, leivonnaiset, murot, leipä. En ole tavattoman suuri makeahkon kurpitsan ystävä, mutta onhan tuo testattava paikallisia erikoisuuksia. 

Oikein mukavaa sunnuntaita ja syyskuun jatkoa sinne!

SHARE:

11 kommenttia

  1. Voimahali pienelle koululaiselle <3 Jo pelkkä koulun aloittaminen on iso juttu ja kun on monta muuta muuttuvaa tekijää niin raskasta varmasti on. Ihanaa että toiset oppilaat ovat kuitenkin ottaneet mukaan ja opastavat, toivotaan että sosiaalinen kanssakäyminen tuo helpotusta kouluarkeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kerrotaan! :) Ja luokkakaverit ovat kyllä olleet ihanan avuliaita. Juuri kuulin eräältä ekaluokkalaisen äidiltä, että opettaja oli kysynyt luokassa kuka haluaisi auttaa poikaamme. Kaikki olivat viitanneet, sniif ja nyyh. Kyseinen oppilas oli harmissaan kertonut äidilleen koulupäivän jälkeen, että hänelle ei vielä ollut riittänyt yhtään auttamistehtävää. En kestä, niin suloista! <3

      Poista
  2. Voi pientä ja äitiä! Koulun aloitus on aina ilman erityisiä tilanteitakin vaativaa, joten tarvitsette isot tsemppihalaukset! Kotikoulu vilahti mielessäni jo ennen kuin luin sanan tekstistäsi. Onneksi ilona on mukava sää, kauniita kukkia ja ihana perhe! Yhteen hiileen puhaltamalla selviätte koettelemuksista! Hyvä painanee vaakakupissa kuitenkin enemmän kuin huoli ja murhe. Myötätuntoisin terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! <3 Kyllä tässä on yritetty punnita erilaisia vaihtoehtoja ja tulevat viikot näyttävät, mikä sitten lopulta toimii parhaiten. Uskon, että pikkumies oppii englantia nopeiten juuri kavereiden kautta ja niitähän koulussa riittää (naapurustossa taas sitten ei). Eli ehkä se hymynkarekin sieltä vielä joku aamu ennen koulua tulee, kun on alkujärkytyksestä selvitty. Me molemmat siis :D

      Poista
  3. Tsemppiä opintielle ♥ Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  4. Oon ihan hengessä mukana, kun luen näitä teidän kuulumisia.
    Varmasti lapsille tämä aika on pitkässä juoksussa todella rikas ja antoisa, vaikka tämä alku vaatii paljon työtä ja energiaa.
    En ihmettele yhtään sun tunneryöpsyjä. Täällä nimittäin on jo kahden täysi-ikäisen lapsen äiti ja silti lasten asiat mietityttävät koko ajan.
    Tsemppihaleja uuteen viikkoon ja kaikille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanainen! <3 Ei se äidin työ taida loppua koskaan, oli lasten ikä mikä tahansa. Mies tätä oireiluani katseli ja totesi, että kyllä tuo äitinä olo on ihan kamalan rankkaa. Itse aina mietin askeleen edelle ja samalla punnitsee menenneitä ja yrittää selviytyä nykyhetkestä. Välillä tekisi kyllä terää ajatella miesten aivoilla:D

      Poista
  5. Toivon että ensi viikko on jo kaikille huomattavasti helpompi!
    Mutta jos päädytte kotikouluun, niin onhan Kulkuri etäkoulu teille tuttu? Ulkosuomalaisille lapsille tarkoitettu verkkokoulu. Omat lapseni suorittivat siellä kolme vuotta äidinkielen opintoja kv koulun ohella ja olimme tavattoman tyytyväisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Kulkuri on tuttu ja isompi lapsista suorittaa siellä mm. ruotsinkielen opintoja. Nyt alkuunsa keskitymme ekaluokkalaisen kanssa ihan perusjuttuihin ja uskoisin, että saan niitä opetettua amerikkalaisen koulun ohessa myös itse. Mutta esim. yläasteen valinnaisten yms. suhteen tuo Kulkuri on kyllä loistava juttu! Kiva kuulla tyytyväisiä kokemuksia:)

      Poista
  6. Tsemppiä teille sinne! Helppoa ei varmasti koulun aloittaminen siellä ole. Ja ekalle luokalle meno on muutenkin jännittävää ja sitten vielä ulkomailla vieraalla kielellä. Mutta sitkeästi siellä on eteenpäin menty!! Mahtavaa! Jännittää ihan itseäkin, kun lukee näitä juttuja :)

    VastaaPoista

Blog Design Created by pipdig