Habitare 2016

Habitare oli tänä vuonna todella iloinen yllätys. Harmikseni aikaa kiertelyyn oli rajallisesti ja nyt jälkikäteen huomaan, että mielenkiintoisia osastoja jäi huomaamatta. 

Päällimmäiseksi messuista jäivät mieleen vahvat värit. Uskaliaisuus. Viherkasvit. Mielenkiintoiset materiaalit. Pitkästä aikaa tulin messuilta kotiin fiiliksellä, että nyt muuten pitäisi laittaa koko talo uusiksi! (Mitä emme tietenkään tee, koska saatamme pyöritellä yhden huoneen tapetointia hyvinkin pari vuotta.) Mutta kekseliäät messuideat veivät mukanaan ja todella moni asia iski omaan makuhermoon. Oli pehmeää ja turvallista, hassuttelua ja yllätyksellisyyttä. Kaunista ja karua. Puuta, luonnonläheisyyttä, struktuuria.

Oli metsänvihreää, konjakinruskeaa, mustikansinistä, ruosteenpunaista. Juurevuutta, rehevyyttä, minimalismia. Puuta, pellavaa. Draamaa, kotoisuutta. 

Sisäinen romuroosani tietenkin huokaili Antiikkimessujen tarjonnan perään. Jos mukana olisi ollut paksumpi lompakko ja oma auto, matkaan olisi tarttunut ainakin tuoli, sohva, tikkaat, maljakoita...

Vaikka messuilla oli tarjontaa laidasta laitaan, jäi yleisilmeeksi silti hallittu kokonaisuus. Siellä se punainen lanka kiemurteli. Hyvät messut, vielä ehtii viikonloppuna katsastamaan!