Tammikuun taakka

Minä ja tammikuu emme oikein tule toimeen. Vuosien varrella juuri tammikuulle on kasaantunut eniten vastoinkäymisiä, elämäni suuntaan vaikuttaneita tapahtumia. Vuoden ensimmäistä kuukautta onkin aina varjostanut suru ja ikävä.

Siksi olikin vähintään kohtuullista, että kauan odotettu esikoisemme syntyi juuri tammikuussa. Nykyään tammikuu on meillä myös synttärikuukausi. Se on iloista suunnittelua ja odotusta. Se on myös rakkaiden muistamista, kynttilöiden sytyttämistä läheisten muistolle, omasta lapsuudestani kertomista. Meillä puhutaan sujuvasti enkelimummosta ja mukaan liittyneestä enkelipapasta, jotka osallistuvat elämäämme menoamme tarkkaillen.

Nelivuotias tosin esittää kiperiä kysymyksiä enkelielämästä, eli onko mummolla kylmä, miten pappa oppi lentämään ja missä enkelit käyvät vessassa??

Tammikuu alkaa kääntyä loppua kohden, ilman huonoja uutisia. Uskaltaisikohan tässä jo rentoutua ja kilistellä kuukauden vaihtumisen kunniaksi..?

Valoisia tammikuun viimeisiä päiviä!