maanantai 14. lokakuuta 2019

Sadonkorjuutunnelmissa

Täällä matkattiin kohti maatilaa, mielessä kurpitsojen poimiminen suoraan pellolta. Vaan tarjolla oli valtavasti kaikkea muutakin auringonkukkapelloista viiniviljelmiin ja latokaupasta omenasiiderin valmistukseen.
Lisää mahtavasta maatilamatkailusta Minttua ja mustikoita -blogissa täällä.


Oikein mukavaa uuden viikon aloitusta!

SHARE:

lauantai 12. lokakuuta 2019

Kukkaisaa viikonloppua!


Täällä vasta aloitellaan lauantaita, mukavan letkeissä tunnelmissa. Eilen saimme vieraita sekä yökyläkaverin tyttärelle, joten koti on siisti, jääkaappi täynnä ruokaa ja kukkamaljakotkin on täytetty. Takana on pari rankanpuoleista viikkoa (koulu- ja terveysasioiden vuoksi), joten nyt on ollut aivan mahtavaa kuunnella tyttöjen iloista höpöttelyä ja naurunpyrskähdyksiä. Pään tuulettaminen tuli todella tarpeeseen, erityisesti esikoiselle. Itsekin nukuin tänään huomattavasti normaalia pidempään, kun illalla sai käydä sänkyyn keveämmällä mielellä.

Tänään ohjelmassa on Halloween-koristelua ja lisää vieraita. Huomenna pääsemme puolestaan itse kyläilemään, ensin brunssille ja myöhemmin illalliselle. Sosiaalinen elämä täällä Amerikassa on varsin vilkasta. Ja toisin kuin Suomessa, se vilkastuu näin syksyn tullen. Kesällä kaikki pakenevat kuumasta kaupungista ja täällä asuvat ulkomaalaiset palaavat yleensä kotimaihinsa. Paikallisten mielestä syyskuussa alkaa parhaat terassikelit, sillä silloin ei enää ole liian kuumaa. Mentäessä kohti syksyn juhlakautta (Halloween, Thanksgiving jne.) vierailutahti tuntuu vain kiihtyvän. On synttäreitä, playdate:jä, brunsseja, iltadrinksuja, korttelijuhlia. Aika usein hyvin spontaanejakin kokoontumisia, lyhyellä varoitusajalla. Siinä on vielä jäyhällä suomalaisella opettelemista.
Viikonlopun kukkakassiin tarttui tällä kertaa kirkkaankeltaisia krysanteemeja, valkoista hortensiaa, raikkaan tuoksuista eukalyptusta, pirteitä gerberoja keittiön pöydälle sekä violettisävyisiä inkaliljoja. 

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa sekä hyvää syyslomaa kaikille lomalaisille!

SHARE:

torstai 10. lokakuuta 2019

Seiniin tuijottelua

Täällä on viime päivinä tuijoteltu seiniin. Meillä oli nimittäin makuuhuoneessa typötyhjät seinät ja vaikka rakastankin vaaleita pintoja, seinät alkoivat tuntua tosi kolkoilta. Kerroin viime postauksessa makkarin kodikkaasta aamukahvinurkkauksesta, ja nyt sain vihdoin lämpöä ja näköä myös seinille.

Kaunis kollaasiseinä toteutui Instagram-yhteistyönä Desenion kanssa. Alunperin olin suunnitellut kollaasin sängyn päätyseinälle, sillä ko. näkymä tulee vastaan ensimmäisenä yläkertaan tultaessa. 
Kun näin livenä, miten kiva kollaasista tuli, halusin sen paikalle, jota tuijottelen enemmän. Eli tietenkin sängyn jalkopäätyyn, laatikoston ylle. Laatikosto jenkkimakkarissa on ihan välttämättömyys. Vaikka meillä on makuuhuoneen yhteydessä tilava vaatehuone, siellä on hyllytilaa vain parin korkealla olevan ylähyllyn verran. Pääsääntöisesti täällä on henkarikaappeja. Ei laatikoita, ei hyllyjä villapaidoille, yöpuvuille tms. 

Taulukollaasi asettui varsin sujuvasti laatikoston yläpuolelle. Desenion sivuilla on suunnitteluohjelma, jonka avulla voi hahmotella itselleen mieluista kollaasia. Itse päädyin kuviin, joihin liittyy tärkeä muisto tai jotka kytkeytyvät jollakin tapaa tähän vuoteen ja paikkaan. Vaikka suunnittelin kollaasin juuri makuuhuoneeseen, pidin mielessä myös kotimme Suomessa. Kuvien asioita on hauska muistella meren toisellakin puolen.
Julisteista suurin, eli Coral Sunset Peony muistuttaa Juhlapuutarha-kirjamme kannesta. Kirjan kansikuva valikoitui aikoinaan todella helposti. Nähtyämme sen kameran ruudulla tiesimme välittömästi, että tässä on kantemme. Pionikuvan vasemmalla puolella oleva Magnolia Blossom taas liittyy etupihan valtavaan kuningasmagnoliaan.
Beige Reeds No2 muistuttaa kävelyreitistä esikoisemme koululle. Matkan varrella on kerrassaan upea pampa-pöheikkö ja tunnen joka kerta vastustamatonta kiusausta napsaista muutaman heinäpään mukaani. Toistaiseksi olen malttanut mieleni, mutta saas nähdä miten Halloween-yönä käy. Naamiaisasuni saattaa sisältää oksasakset...

Dried Flower on muistutuksena erityisesti minulle ja tyttärelleni. Kauneutta löytyy yllättävissä paikoista ja yllättävissä tilanteissa. Usein jopa vasta aikojen päästä.

Inhale-julisteen maisema on muistona Amerikan lounaisosassa vietetystä vuodesta. Toiveeni on, että saan vielä joskus matkata sinne perheeni kanssa. Halusin myös karunpuoleisella maisemalla tuoda särmää muuten hyvin herkkään kollaasiin. Kun tuossa vieressäni nyt kuitenkin nukkuu tuollainen möreä-äänisempi kollaasin katselija. Ettei meni ihan pelkäksi hempeilyksi.
Niin paljon kuin tuota uutta kollaasiseinää rakastankin, asialla on myös kääntöpuolensa. Nyt tuijottelen talon muita seiniä sillä silmällä ja olen jo ehtinyt hahmotella monta kivaa kollaasia. Keittiöön, työhuoneeseen, lastenhuoneeseen... 

Kaunista loppuviikkoa!

SHARE:

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Sunnuntain suloa

Kesällä viikonpäivillä ei ollut niin väliä, arki ja viikonloppu sekoittuivat suloisesti kaiken muuttohässäkän ja uuden ympäristön keskellä. Mutta nyt koulujen (raskaan) aloituksen jälkeen viikonlopuista on tullut todellisia henkireikiä: ei aikaisia aamuja, ei lasten maanittelua tai tsemppausta, ei huolta tai pelkoa pienistä itkuisista silmistä.
En ole ikinä ollut kova sängyssä loikoilija, edustan enemmän "kerrasta ylös ja kahvinkeittoon" -tyyppiä. Mutta täällä uudessa kodissa on ihanan tilava makuuhuone ja kokosin ikkunan alle pienen viihtyisän lukunurkkauksen. Siinä on ihana nautiskella aamukahvista ja takapihan vehreästä maisemasta kaikessa rauhassa, uuteen päivään heräillen.

Anoppi toi tänne tullessaan suomalaisia sisustuslehtiä ja olen lukenut niitä kannesta kanteen mainoksia myöden. Rakastan lehtien selailua ja olen ostanut niitä täältäkin jo vinon pinon. Mutta esimerkiksi Gloria Koti -lehden lukeminen tuntui ihanan tutulta ja omaan silmää miellyttävältä. Seesteiseltä ja kotoisalta, vähän kuin olisi kietoutunut lempivilttiinsä. Kyllä meillä suomalaisilla vaan on niin hyvä maku!

Toivottelen kaikille suloista sunnuntaita ja leppoisaa lokakuun alkua! 

SHARE:

tiistai 1. lokakuuta 2019

Kaunista lokakuuta!

En ole ihan kartalla, millainen lokakuu kotomaisemissa on tänä vuonna. Onko ruska kauneimmillaan vai onko halla jo ehtinyt kiusata liikaa?
Täällä vasta aloitellaan syksyn väri-ilottelua. Keli on toistaiseksi hellinyt, mutta loppuviikosta pitäisi alkaa viilenemään. Paikalliset odottavat jo "sweater weather"iä, eli villapaitakeliä, mutta itselläni ei ole ollenkaan kiire sen suhteen. Ilmastonmuutos tai ei, aion tänä vuonna nauttia lämpimästä syksystä ihan koko rahan edestä. Edes perheen valveutunut teini ei saa äitiä tuntemaan huonoa omaatuntoa.
Leikkokukissakin näkyy jo syksy. Vai mitä mieltä olette näistä kerrassaan ihastuttavan värisistä tsinnioista! Ostin nämä Farmers Marketista, jossa on aina tarjolla kauneimmat väriyhdistelmät. Tsinnioita näkee täällä todella paljon. Matalaa, korkeaa, kerrottua, yksinkertaista. Ja ihan kaikissa väreissä.
Lokakuun alku tarkoittaa Halloween-kauden aloitusta. Aamulla lapsia kouluun viedessäni talojen kuisteille ja etupihoille oli jo ilmestynyt Halloween-koristeita. Enkä nyt tarkoita söpöjä oransseja kurpitsoja ja värikkäitä pallokrysanteemeja vaan ihan kunnon settiä! Oli lepakoita, seittejä, luurankoja, kummituksia, mustia kissoja ja noitia. Tahti tulee kiihtymään varmasti päivittäin. Kai se on otettava härkää sarvista ja aloitettava koristeiden hankkiminen. Pieni ei ole kaunista ja less is not more. Näin amerikkalainen naapurimme yritti minua valistaa, kun mutisin jotakin minimalistisesta skandinaavisuudesta...

Oikein ihanaa lokakuun aloitusta!

SHARE:

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Omenaherkkuja

Omenaherkut ja syksy kuuluvat erottamattomasti yhteen. Kun leivonnaiset maustaa vielä kanelilla ja tumman täyteläisellä vaahterasiirapilla, ollaan aitojen amerikkalaisten syysmakujen äärellä.
Ainesosista syntyi mehevät omenapalat, joiden resepti löytyy nyt Versoilevan artikkelista. Vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen saa helposti myös gluteenittoman herkun. Löydät maukkaan omenareseptin täältä.
SHARE:

perjantai 27. syyskuuta 2019

Sadonkorjuuta ja tunnustuksia

Kulunut kesä on mennyt puutarhapuuhien osalta lähinnä peukaloita pyöritellessä. Pikkuisen siistimistä, vähän ruukkukasvatusta, ripaus kesäkukkia ja tuoksuvia yrttejä. Ehkä puutarhabloggaajan ei passaisi tätä tunnustaa, mutta olen nauttinut tekemättömyydestä ihan suunnattomasti! Totta kai minulla on ollut ikävä omaa puutarhaa ja tuttuja rutiineja, mutta nyt kun on näin kaukana siitä kaikesta, on voinut (ja ollut pakko) keskittyä ihan muihin juttuihin.
Jotain pientä oli kuitenkin kehiteltävä, eli istutin muutaman tomaatintaimen suojaisalle seinustalle. Pääsin puuhaan vasta heinäkuun puolella, eli sadosta on päästy nauttimaan ihan viime päivinä. Tomaattiseinustalle paistaa ainoastaan ilta-aurinko, mutta oletin kuuman kesän ja pitkän syksyn takaavan sadonkorjuun iloa. Ja nyt näitä tulee, täydellisen punaisia palleroita.
Tiiliseinän lämmössä kasvaa kolmea lajiketta: 'Big Boy', 'La Roma' ja 'Beefmaster'. 'Big Boy' on erityisesti kuumaan ilmastoon soveltuva perustomaatti. Varma, helppo ja sillä on hyvä taudinkestävyys. 'La Roma' puolestaan on pitkulainen luumutomaatti, rakenteeltaan kiinteä ja sopii erityisen hyvin ruoanlaittoon. Oma suosikkini näistä on 'Beefmaster', pihvitomaatti, jonka hedelmät ovat kookkaita, lihaisia ja meheviä.
En ole aivan varma kummasta olen enemmän innoissani: tomaattien kypsymisestä vai vanhan tiiliseinän luomasta täydellisestä taustasta. Lämmintä, karua, maanläheistä. Jopa tuikitavallisen tylsät kottikärryt näyttävät paremmilta seinää vasten!
Täällä on edessä kolmipäiväinen viikonloppu, joka tosin menee nuhaneniä hoidellessa. Sitkeä flunssa on kaatanut kotijoukkoja petiin tasaiseen tahtiin. Kotiviikonloppuna ehtii hyvin sairastella. Ja samalla tarkkailla laiskan puutarhurin tomaattien kypsymistä.


Oikein ihanaa syyskuun viimeistä viikonloppua!

SHARE:

tiistai 24. syyskuuta 2019

Banaani-kauramuffinssit

Suomessa vietettiin syyskuun puolivälissä hävikkiruokaviikkoa. Äärimmäisen tärkeä juttu, johon on hyvä saada huomiota ihan valtakunnallisella tasolla. Näin lapsiperheessä hävikkiruokaviikko on tosin joka viikko. Erityisesti banaanien kohdalla. Lapsi tykkää banaaneista, mutta haluaa syödä ne (äidin mielestä) lähes raakoina. Joten ei aikaakaan, kun hedelmäkoriin kertyy "liian" kypsiä banaaneja. Tällä kertaa niitä upotettiin gluteenittomiin banaani-kauramuffinsseihin, joista tuli niin herkullisia, että uskallan jakaa ohjeen tännekin.
Banaani-kauramuffinssien mausteeksi sopisi täydellisesti erilaiset pähkinät, mutta koska ne eivät sovi perheen ruokavalioon, jätin ne pois ohjeesta. Halutessaan taikinaan voisi lisätä 1/2 dl rouhittuja pähkinöitä.
BANAANI-KAURAMUFFINSSIT

150 g margariinia
2 kananmunaa
2 dl ranskankermaa, maustamatonta jogurttia, kermaviiliä tai piimää (mitä nyt kaapista sattuu löytymään)
2 dl sokeria
1 iso ylikypsä banaani
3 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua kardemummaa
1 tl kanelia
(1/2 dl rouhittuja pähkinöitä)

Muruseos päälle
50 g margariinia
1 dl fariinisokeria
2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita


  1. Sulata ja jäähdytä rasva tai käytä juoksevaa margariinia. Sekoita joukkoon munat, maitotuote ja sokeri. Lisää seokseen soseutettu banaani ja sekoita tasaiseksi.
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
  3. Jaa taikina paperisiin tai voideltuihin muffinssivuokiin niin, että taikinaa on noin 2/3 vuoan tilavuudesta.
  4. Tee täyte: sulata margariini ja sekoita joukkoon fariinisokeri sekä kaurahiutaleet. Ripottele muruseos muffinssien  pinnalle.
  5. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti!
* Ohjeella tuli noin 15 kpl normi-muffinssivuoan kokoisia muffinsseja.

SHARE:

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kesä värien keskellä

Täällä näkee todella värikkäitä ruukkuistutuksia, kunnon kukkaloistoa! Ja nyt puhun julkisten tilojen istutuksista, katujen kauniista ruukkuryhmistä sekä ravintoloiden kekseliäistä yhdistelmistä. On väriä, kokoa, näköä ja korkeuseroja. 
Me suomalaiset suosimme hillitympää ja yksinkertaisempaa, mutta itse olen tänä kesänä kovasti ihastunut rentoihin ja leikkisiin ruukkuryhmiin. Inspiraatiota on nyt tarjolla Versoilevan uusimmassa artikkelissa, löydät sen tästä linkistä.

SHARE:

perjantai 20. syyskuuta 2019

Taidemuseo puutarhahullun silmin

Washington DC:ssä on loistava (ja enimmäkseen myös ilmainen) museoverkosto. Lähdimme koko perheen voimin tutustumaan National Portrait Galleryyn eli kansalliseen muotokuvagalleriaan. Ihan mistään pikkugalleriasta ei ollut kyse, joten olimme varanneet retkeen reilusti aikaa.
Onneksi, sillä minä päädyin viettämään suurimman osan ajasta museon sisäpihalla. Sieltä nimittäin löytyi todella upea viherkeidas!
Lisää muotokuvagallerian trooppisesta keitaasta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset lukemaan koko postauksen tästä linkistä.


Oikein mukavaa viikonloppua!

SHARE:

tiistai 17. syyskuuta 2019

Värikästä syksyä!

Ensi viikolla on syyspäiväntasaus, joka on täällä virallinen syksyn aloitus. Tosin kaupat täyttyivät kurpitsoista, Halloween-koristeista ja krysanteemeista heti syyskuun alussa. Toisaalta keli on edelleen kovin helteinen, joten suomalaisen sisäinen kello ei oikein tiedä miten suhtautua. Pitääkö jo kaivaa esiin kaulaliinat vai ostaa vielä uusi rantapyyhe?
Krysanteemien ostaminen tähän kuumuuteen tuntui vähän arveluttavalta. Mutta kyllähän nuo tuovat ihanasti väriä myös aurinkoiseen päivään. Kunhan näitä muistaa kastella tasaiseen tahtiin, iloa riittää mukavan pitkään.
Olen kantanut krysanteemeja kotiin vähän joka kauppareissulta, vaan tuonne ne uppoavat tyhjään pihaan ihan heittämällä. Mittasuhteet ovat täällä niin kovin erilaiset kotitaloon tai kesähuoneeseen verrattuna. Suomessa suurilta näyttäneet ruukut ovat nykyistä kotiamme vasten kuin pikkuisia saviruukkuja. Mutta sinnikkäästi niitä täyttelen!
Käynti syyspuutarhamyymälässä oli kaikin puolin mielenkiintoinen kokemus. Krysanteemien, koristekaalien, heinien, keijunkukkien ja hyvin suosittujen kukonharjojen lisäksi syksy-osastosta löytyi mm. erilaisia samettikukkia, miljoonakelloja, poutapilveä ja orvokkeja. Orvokeista myyjä tosin varoitteli, että keli on niille vielä aivan liian kuuma. Varsinainen sesonki ajoittuu lokakuulle. Kanervat, hopealangat ja skimmiat taitavat löytyä myymälästä vasta talven kynnyksellä. Syklaamejakaan en vielä nähnyt.
Tänä vuonna syysistutukset räiskyvät varsin värikkäinä. Jotenkin tuntui, että kun ruukut muutenkin uppoavat lähes huomaamatta talon kylkeen ja laakeaan etupihaan, niitä halusi vähän alleviivata ja varustaa huutomerkeillä. Ja ilmeisesti se onnistui, sillä tänään talon ohi kävellyt vieras nainen tuli koputtamaan ovelle kertoakseen, miten hän ihastui keltaisen ja violetin yhdistelmään. Häkeltyneenä siinä kiittelin naisen jo jatkaessa lenkkiään.

Värikästä syksyn jatkoa siis sinnekin!


SHARE:

lauantai 14. syyskuuta 2019

Magnolian kukkia, tähän aikaan vuodesta??

Täällä piti hieraista silmiä kerran jos toisenkin, kun huomasin takapihan mangoliapuussa kukkanuppuja. Tähän aikaan vuodesta?! 
Mutta totta se oli, eikä ilmeisesti edes mitään aivan tavattoman ihmeellistä. Lisää näistä aniliininpunaisista ihanuuksista Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä linkistä.

Oikein ihanaa viikonloppua!


SHARE:

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Valmiina!

Täällä on viime päivät puunattu nurkkia, sillä saamme tänään ensimmäiset vieraat Suomesta. Jihuuu!! Lapset olivat koko aamun kuin kissat pistoksissa, sillä lähdemme heti koulupäivän päätyttyä kohti lentokenttää. Ekaluokkalainen uhosi tarraavansa mummon kylkeen eikä luvannut irrottaa siitä moneen päivään. 
On mielenkiintoista nähdä, miten isovanhempien vierailu vaikuttaa lapsiin? Iskeekö koti-ikävä kovemmin vai saavatko he tästä lisää voimaa kohdata haasteita? Koulurutiinit alkavat pikku hiljaa muodostua, mutta siitä huolimatta eteen tulee joka päivä jokin uusi asia tai tilanne. 

Eilen vietimme vanhempainiltaa teinin koulussa. Olimme etukäteen saaneet tyttären lukujärjestystä mukailevan lukkarin sekä koulun kartan, ja niiden avulla meidän piti suoriutua kolmetuntisesta minikoulupäivästä. Olin täysin uupunut tuon illan jälkeen! Oppituntien välissä oli samat 5 minuuttia aikaa löytää seuraavaan luokkaan / rakennukseen kuin tyttärelläkin. Meinasimme myöhästyä mieheni kanssa joka tunnilta, yksin olisin taatusti eksynyt jo ensimmäisen vaihdon yhteydessä. Vessakäyntiä tai jutustelua muiden kanssa ei voinut edes harkita, niin kiire koko ajan oli. En voi kuin nostaa hattua todella korkealle 13-vuotiaalle pikkukaupungin tytölle, joka luovii vieraalla kielellä 1700 oppilaan koulussa ja selviää hengissä joka päivä. Olen sanaton.
Paikalliset puhuvat jo syksystä, vaikka mittari lupaa tällekin päivälle +34 astetta. Lisäsin jo syysvärejä sisustukseen ja ostin ensimmäiset koristekurpitsat. On ihanaa, miten täällä otetaan kaikki irti syksystä! Auringonvalo on selvästi erilaista ja hämärä laskeutuu jo aikaisemmin. Kuvista voi huomata, että olohuoneen kadunpuoleiset sälekaihtimet ovat alhaalla, kun taas pihanpuoleisia pidän aina yläasennossa. En ole ollenkaan verhoihmisiä, onneksi puiset ja leveät kaihtimet ovat kauniit myös ala-asennossa. Jostakin syystä oma mieli on rauhallisempi, kun kadulta ei näe ihan suoraan sisään, vaikka tämä onkin äärimmäisen turvallista aluetta.
Nyt käyn vielä hakemassa kukkia maljakkoon ja sitten ollaan valmiina vastaanottamaan vieraat. Kohti lentokenttää siis.

Oikein ihanaa loppuviikkoa ja kuullaan taas!

SHARE:

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ehkä tämä tästä

Väsynyt äiti täällä hei! Takana on raskas ensimmäinen kouluviikko. Käytössä on ollut koko tunneskaala ilosta itkuun ja onnistumisista epäonnistumisiin. Osa asioista on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa ja osa asioista huomattavasti huonommin kuin mitä etukäteen pelkäsin. Suurimmat vaikeudet on yllättäen koettu ekaluokkalaisen kanssa, ei teinin, kuten olin ennakkoon uumoillut.

Paikalliset ekaluokkalaiset osaavat jo kirjoittaa ja lukea, taidot on harjoiteltu sujuvaksi eskarivuoden aikana. Toki Suomessakin moni aloittaa koulun lukutaitoisena, mutta virallisesti lukemista treenataan äänne kerrallaan ensimmäisen luokan aikana. Ensimmäinen mutka tuli vastaan siis jo siinä. Lapsi ei puhu englantia, lukee hitaasti suomalaisia sanoja ja osaa kirjoittaa (suomeksi) vain vähän. Tahti tunneilla on aika hurja ja kaverit kirjoittavat vihkoon annetuista aiheista kynä sauhuten. Pikkumiehellä on ollut nieleskelemistä, kun ei ymmärrä tehtävänantoa eikä osaa toteuttaa sitä. 
Käytännössä tämä tarkoittaa pitkiä koulupäiviä. Ensin istutaan kieliummikkona amerikkalaisessa koulussa klo 9-15.30 (jokainen koulupäivä alkaa ja loppuu aina samaan aikaan). Tämän jälkeen tehtäviä tehdään uudestaan kotona vanhempien opastamana. En ole oikein saanut otetta lapsen opettajasta. Iän puolesta hänellä on varmasti paljon kokemusta, mutta toisaalta lähestymistapa on ollut jotenkin kankea. Opettajan oli esimerkiksi vaikea ymmärtää, että lapsi on oppinut lausumaan aakkoset eri tavalla. Ei kuten amerikassa: ei, bii, sii, dii, ii, ef, dzii, eiz, ai jne. jne. Iltaisin harjoitellaan lukemista suomeksi, aakkosia englanniksi, opetellaan tekemään numeroita ja kirjaimia, käydään läpi laskutehtäviä ja yritetään muistaa selviytymisen kannalta tärkeitä englanninkielisiä sanoja.
Viikon pelastus on olleet ihanat luokkakaverit, jotka ovat väsymättä opastaneet ekaluokkalaista paikasta toiseen kädestä pitäen. Ilman heitä olisin jo luultavasti napannut pojan kotikouluun. Mies tosin yritti toppuutella, ettei vielä ensimmäisen viikon perusteella kannata heittää kirvestä kaivoon. Lasten edessä on ollut pakko tsempata, joten uupunut äiti on kiukutellut puolisolleen. Sen vikahan tämä kaikki loppujen lopuksi on. Tietenkin. 

Viikonloppu on rauhoitettu kotoiluun. Kesäkelit jatkuvat edelleen, joten lauantai meni akkuja auringossa ladatessa, ulkoillessa ja grillatessa. Ja olihan se käytävä myös kukkaostoksilla! Nyt kukkakassiin tarttui väriä: auringonkukkia, vahakukkia, vaaleita inkalilljoja ja mukavan muhkea rosmariini.
Kesäkelistä huolimatta kaupat ovat jo täynnä Halloween-kamaa. Hyllyjä alettiin täyttää heti kuun vaihtuessa. Ruokakaupoissa lähes joka tuotteesta löytyy pumpkin- eli kurpitsaversio. Oli kyseessä sitten kahvi, leivonnaiset, murot, leipä. En ole tavattoman suuri makeahkon kurpitsan ystävä, mutta onhan tuo testattava paikallisia erikoisuuksia. 

Oikein mukavaa sunnuntaita ja syyskuun jatkoa sinne!

SHARE:

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Hengissä!

Hengissä! Siinä summaus viime päivien fiiliksistä. Kouluvuosi on pyörähtänyt täällä käyntiin ja iso mörkö on vihdoin kohdattu. Ihan ongelmitta koulunaloitus ei sujunut, mutta kuten amerikkalaiselle naapurillemme ensimmäisen koulupäivän jälkeen sanoin: "We've survived!"
Esikoinen, 13-vuotias tyttäremme, aloitti paikallisen middle schoolin 8. luokan. Pikkukaupungin menoon ja kouluihin tottuneelle yli 1700 oppilaan pyöriminen ahtailla käytävillä on ollut melkoinen kokemus. Energia menee tällä hetkellä lähinnä luokasta toiseen navigoidessa, sillä oppituntien välille on varattu 5 minuuttia luokista / rakennuksista siirtymiseen. Koska tytär pärjäsi kesällä järjestetyssä kielikokeessa "liian hyvin", hän ei ole oikeutettu ulkomaalaisille tarjottuihin kieliopintoihin. Näin ollen esimerkiksi matikan sanasto on aika hepreaa (ihan koko perheelle). Enpä ole ikinä joutunut miettimään, mikä on esimerkiksi harppi, jakaja tai osamäärä englanniksi. 

Ekaluokkalainen meni ensimmäisenä päivänä kouluun todella reippaasti ja yllätti näin koko perheen! Tosin pitkän päivän aikana ehti iskeä koti-ikävä pariinkiin otteeseen ja pienelle miehelle tuli suru puseroon. Lounaseväätkin meinasivat jäädä syömättä, sillä kielitaidottomana aika menee toisten toimien tarkkailemiseen. Itse pääsee mukaan aina vähän jälkijunassa. Summaus oli tästä huolimatta, että koulussa oli ihan kivaa! Ei voi kuin ihailla näiden pienten ihmisten sitkeyttä ja suomalaista sisua. Periksi ei anneta, vaikka varmasti tekisi mieli. Äiti on yrittänyt ottaa oppia jälkikasvustaan ja pysyä positiivisella mielellä, vaikka koulujen aloitus on ehdottomasti ollut koko ulkomaille muuton haastavin osuus.
Kouluvuotta on aloiteltu helteisessä säässä. Vielä tänään mittari näyttää reilusti yli kolmenkymmenen, mutta huomisesta eteenpäin pitäisi olla jo maltillisempaa keliä. Koulujen ilmastoinnit eivät ole kuten kaupoissa tai kotitaloissa (eli hyytävän kylmiä), joten luokkatilat voivat käydä hyvinkin kuumiksi päivän aikana.
Kulunut kuuma kesä laittoi kesäkukat koville, mutta valkoinen poutapilvi on rakastanut etukuistin paahdetta. Siitä on kesän aikana kasvanut muhkea pallo. Ilmava poutapilvi ja edellisen asukkaan jättämä raskas ruukku luovat yhdessä hauskan kontrastin.
Toinen paahteessa viihtynyt kesäkukka on tämä 'Royal Dark Burgundy' pelargoni. En yleensä ole punaisten kukkien ystävä, mutta tämän samettinen pinta ja upean täyteläinen ja syvä väri saivat ostamaan kukan. Ja onneksi niin, sillä montaa eri kasvia olen tässä edessä yrittänyt pitää, mutta vain nämä kaksi ovat viihtyneet ongelmitta.
Syyskuusta huolimatta syksy tuntuu täällä vielä jotenkin kaukaiselta, kun kouluunkin suunnataan shortseissa. Tosin aamuisin on jo paljon viileämpää ja iltaisin hämärä laskeutuu aikaisemmin. Minä pidän sormia ristissä, että koulutien alku ei olisi lapsille liian kuoppainen. Kotiläksyjä tehdään koko perheen voimin ja äidillä on ollut opettelemista lounaslaukkujen pakkaamisessa. Aamuiseen koulukierrosrumbaan menee lähes puolitoista tuntia. Mutta kunhan rutiinit ja reitit tulevat tutuiksi, kaikki varmasti helpottuu. 

Oikein hyvää syyskuun alkua!

SHARE:
Blog Design Created by pipdig