sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Erilainen joulu

Joulu meni mukavan rennoissa tunnelmissa, paikallista valoa ja säätä ihmetellessä. Aatto oli erilainen, mutta kuitenkin tutuista elementeistä rakennettu. Oli joulukukkia,  perinteistä aattoaamun ulkoilua, riisipuurolounas, suomea puhuva joulupukki ja tuttuja jouluruokia.

Lapset olivat etukäteen hieman huolissaan, tuntuuko tänä vuonna varmasti joululta? Vietimme aattoa ensimmäistä kertaa vain oman perheen kesken sitten esikoisen syntymän. Mutta saapui se oikeanlainen joulutunnelma tännekin ja koko perheelle jäi mukavat muistot amerikankodin joulusta. Illalla päälle puettiin lahjapyjamat ja sänkyyn sai poikkeuksellisesti vetäytyä suklaarasian ja kirjan kera. Vanhoja jouluperinteitä nekin.

Tämän joulun rakkaimmiksi koristeiksi muodostuivat nämä puiset pähkinänsärkijät, jotka paljastuivat perheen yhteisestä adventtikalenterista. Nutcracker on paljon käytetty joulukoriste täällä, ekaluokkalainenkin askarteli omansa koulussa. Itse ilahduin myös tästä kauniista pöytäkranssista, jonka sain lahjaksi tsekkiläiseltä ystävältäni. 
Sää on suosinut joululomalaisia, eikä lahjakumppareille ole vieläkään löytynyt käyttöä. Tänään nautiskelimme kauniista auringonpaisteesta ja +18 asteen lämpötilasta. Aivot eivät meinaa edelleenkään sisäistää tätä valon määrää. Yöt ovat kylmiä, mutta päivisin ei tunnu talvelta ollenkaan!
Me jatkamme juhlatunnelmissa, sillä saimme eilen kauan kaivattuja Suomi-vieraita. Edessä on ohjelmantäyteinen viikko: paljon nähtävyyksiä, sopivasti shoppailua, luontoretkiä sekä tietenkin vuoden vaihteen juhlintaa.

Loistavaa loppuvuotta ja hyvää mieltä uuteen vuoteen!

SHARE:

tiistai 24. joulukuuta 2019

Hyvää Joulua!

Täällä eletään vielä aatonaaton tunnelmissa. Lahjavalvojaiset saatiin juuri päätökseen "Rakkautta vain" -elokuvan tahtiin. On se vaan aina yhtä ihana!
Joulun ruokaostoksiin kului tänä vuonna suhteettoman paljon aikaa, kun yritimme metsästää suomalaiseen joulupöytään tyypillisiä aineksia. Toisaalta keli oli ihanan keväinen, joten kaupasta toiseen juokseminen ei niin harmittanut. Nyt on karjalanpiirakat, kalapöydän antimet, ruisleivät, sienisalaatti ja muut herkut odottamassa juhlijoita. Aamulla sitten riisipuuron keittoon, niinkuin aaton perinteisiin kuuluu. 


Oikein ihanaa ja rentouttavaa joulua teille kaikille!



SHARE:

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Hämmästelyä ja ihmettelyä

Kaveri vinkkasi lauantaina, että Iltalehti oli julkaissut verkkosivuillaan taannoisen haastatteluni amerikkalaisen ja suomalaisen joulun eroista. Niinkuin aina lehtijutuissa, monta asiaa oli päässyt mukaan aivan kuten olin ne kertonut. Mutta toki jutun muotoilussa oli myös toimittajan käyttämää kirjoittajan vapautta. Itseäni nauratti kovasti, miten toistuvasti hämmästelin ja ihmettelin amerikkalaisia jouluvaloja ja -koristeita. Ken on blogiani joulukuussa lukenut on huomannut, että hämmästelyn sijaan täällä ollaan oltu lähinnä pettyneitä överijoulukoristelutalojen puutteesta. Kolmatta kertaa Yhdysvalloissa asuvana paikallinen koristelutyyli ei suinkaan ole tullut yllätyksenä. Joka tapauksessa, Iltalehden jouluinen artikkeli löytyy tästä linkistä.
Lapsilla alkoi loma perjantaina. Viimeisenä päivänä istuttiin vielä täydet tunnit ilman kuusijuhlaa, yläkoulussa jopa kokeen parissa ahkeroiden. Itse suuntasin kuopuksen koululle kertomaan suomalaisesta joulusta ja erityisesti joulupukista. Lapsia tämä kiinnosti kovasti, sillä koulussa on edustettuna montaa eri uskontoa. Musiikintunneilla on perinteisten joululaulujen lomassa laulettu myös monet hanukka-laulut ja ekaluokkalainen osaa sujuvasti kertoa juutalaisista juhlanviettotavoista, menora-kyntteliköstä ja dreidel-leikistä. Melkoinen rikkaus ja tuon ikäisenä myös ihana ennakkoluulotonta oppimista. Juurikin tästä koulun ja tämän asuinalueen monipuolisesta kulttuuritaustasta johtuen kouluissa toivoteltiin "Happy Holidays" eikä suinkaan "Merry Christmas". Ja teemapäivänä päälle puettiin Ugly Holiday Sweater.
Jonnekin tämä joulukuu taas hurahti, vähän varkain. Meillä on vielä yksi piparitaikina tekeytymässä. Ja seuraavaksi yritän soveltaa tähtitorttuja löydetyistä aineksista. Luotan siihen, että kaipuu korvaa puuttuvat ainesosat!

Oikein ihanaa neljättä adventtia ja viimeisiä tonttutohinoita!


SHARE:

perjantai 20. joulukuuta 2019

Joulukierroksella, osa 2

Tässä taas muutamia joulupihoja ja koristeluja ihasteltavaksi (ja ihmeteltäväksi). Harmillisen vähän on löytynyt leffoista tuttuja överi-taloja. Mutta äärimmäisen sinnikäs etsintä tuotti tuloksen ja yksi sentään löydettiin! Siitä lisää postauksen loppupuolella.
Keli on viime päivinä ollut melko vilakka, öisin on usein pakkasasteita. Kohdalle on osunut myös muutama todella harmaa ja tuhnuinen sadepäivä, sellainen Suomesta tuttu marraskeli. Auringon näyttäytyminen näin joulukuussa on täällä kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaipaan alueen säätä jo nyt, vaikka paluuseen vielä onkin aikaa.

Joulutalot ovat tosiaan olleet yllättävän hillittyjä. Tai harmillisen tyylikkäitä. Harmillisen siinä mielessä, että itsehän näitä jaksaisin ihastella talotolkulla, mutta lapset odottavat kunnon valoshowta. Ja kuten kuvista huomaa, punainen on suosituin jouluväri. Kransseja käytetään paljon. Ovissa, ikkunoissa, porteissa, aidoissa. Toinen yleinen ovikoriste on tuollainen littana oksanippu, siinä on havujen lisäksi yleensä jotakin nahkealehtistä ikivihreää, kuten orjanlaakerin oksia punaisine marjoineen. Näitä saa ostaa valmiina kaupoista. Havukoristeet viimeistellään punaisin rusetein.

Toki tyylejä löytyy ihan joka lähtöön. Yhdessä talossa koristeeksi riittää simppeli kranssi. Ja heti seuraavan talon etupihan täyttää puhallettava joulupukki, joulu-Joda, Ressu ja kaikki muut tv:stä tutut kaverit sulassa sovussa. Esimerkiksi Frozenin Olaf näyttää nyt olevan erityisen suosittu hahmo.


Esittelin ensimmäisen setin joulupihoja Minttua ja mustikoita -blogissa reilu viikko sitten. Pääset katsomaan edelliset kuvat tästä linkistä
Ja sitten siihen "överitaloon"! Alla olevan talon jouluvalot vaihtoivat sekä väriä että kuviota. Ja tietenkin joulumusiikkiin synkroinoituna. 
Jaoin videon talon jouluvaloista Instagramin Storyssä. Videot löytyvät edelleen Kanelia ja kardemummaa -tilin etusivulta, vihreän "December"-pallukan takaa. Klikkaa siitä ja käy ihastelemassa! Tai kauhistelemassa...


Hyviä jouluvalmisteluja ja iloista mieltä!

SHARE:

tiistai 17. joulukuuta 2019

Gluteenittomat joulupiparit

Täällä tehdään jo kolmatta satsia gluteenittomia joulupipareita. Jaoin kuvia aikaisemmin Instagramin Storyn puolella ja sain silloin useamman tiedustelun gluteenittomasta pipariohjeesta.
Ohje on periaatteessa ihan tavallinen joulupipariohje, vaihdoin vain vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen ja muokkasin hieman jauhojen määrää. Taikina on helposti leipoutuvaa ja maistuu ainakin meillä myös ei-gluteenittomille (siis sekä taikina että valmiit piparit).
Suomessa olen yleensä oikaissut ja käyttänyt valmista gluteenitonta piparitaikinaa, mutta koska sellaista ei täällä ole tarjolla, oli otettava härkää sarvista. Ja kyllähän tuosta mausteiden keittelystä tulee ihan oma joulufiiliksensä. Ah sitä tuoksua!

Gluteenittomat joulupiparit

1 dl fariinisokeria (tai tavallista taloussokeria)
1 dl tummaa siirappia
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
1 tl pomeranssinkuorta
125 g voita tai margariinia
1 muna
noin 4 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta 
1 tl ruokasoodaa


  1. Kiehauta fariinisokeri, siirappi ja mausteet kattilassa. Lisää joukkoon rasva ja hämmennä, kunnes se on sulanut. Anna seoksen jäähtyä haaleaksi.
  2. Sekoita sooda vehnäjauhoihin. 
  3. Lisää siirappiseokseen muna ja jauhoseos, sekoita hyvin.
  4. Peitä taikina kelmulla ja anna kovettua jääkaapissa mieluiten yön yli.
  5. Jaa taikina muutamaan osaan. Kauli taikina hyvin jauhotetulla pöydällä levyksi. Ota taikinasta muotilla pipareita ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa (Amerikassa 400 F) noin 5-8 minuuttia piparien koosta riippuen.
  6. Anna jäähtyä ja koristele halutessasi.

SHARE:

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Joulukuusiasiaa

Joko teillä on joulukuusi hankittu ja koristeltu? Me toimme kuusen sisään amerikkalaiseen tapaan heti joulukuun alusta. Toivon mukaan se säilyy hyvänä jouluun asti ja vielä vähän ylikin...
Joulukuusen säilymisessä tärkeintä on riittävä kastelu. Ja kastelu. Ja vielä kerran kastelu. Toki pari muutakin juttua on hyvä ottaa huomioon ja näistä kaikista kirjoitin Versoilevan uusimpaan artikkeliin. Pääset lukemaan vinkit kuusen säilymiseen täältä.

Oikein hyvää 3. adventtia ja lähestyvää joulua!

SHARE:

lauantai 14. joulukuuta 2019

Tällä viikolla laidasta laitaan

Saimme tällä viikolla ensimmäistä kertaa hennon lumipeitteen. Eihän tuo nyt valtavan kauaa maassa pysynyt, mutta aurinkoinen pakkaspäivä sai kaiken näyttämään vielä astetta jouluisammalta. Viikko onkin ollut melkoista äärimmäisyydestä toiseen menoa. Ensin asteita oli +17 ja seuraavana päivänä pakkasta lumen kera.
Myös tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Saimme alkuviikosta esikoisen kanssa aikaistetun joululahjan: mies oli hankkinut meille liput Mariah Careyn joulukonserttiin. Konsertti oli juuri niin näyttävä ja suureellinen kuin tähdeltä saattoi odottaa. Lavasteet ja asut vaihtuivat tiheään, lavalla kävi kaikkea gospelkuorosta joulupukkiin ja lihaksikkaista miestanssijoista siroon ballerinaan. Artistin ääni oli yhä upea ja laaja-alainen. Klassikkobiisi "All I Want for Christmas Is You" sai väkisinkin jalan vipattamaan. Kerrassaan mahtava kokemus sekä äidille että tyttärelle!
Viikko oli kaikin puolin joulun sävyttämä. Oli ystävien tapaamista (kaikki tuntuvat lähtevän jouluksi jonnekin, joten ennen joulua treffaillaan ahkerasti), joululeivontaa (2 satsia piparkakkuja tehty, kolmas lienee vielä tehtävä), lahjaostoksia (oi verkkokauppojen helppoutta!). Toki viikko oli myös hampaiden kiristelyä koulu- ja työasioiden suhteen, pientä sairastelua, ikuista sisarusten nahistelua.
Valitettavasti kouluviikko jouduttiin päättämään kovin raskain sydämin. Ekaluokkalaisen koulukaveri jäi koulubussin töytäisemäksi ihan tässä meidän kotikulmilla, pikkukadulla. Kaikkien tähtien täytyi olla väärässä asennossa, sillä tapahtumaketju johti lopulta pienen koululaisen kuolemaan. Perjantai alkoi paitsi todella harmaana ja sumuisena, myös kymmenillä kysymyksillä. Koulun kunniaksi on sanottava, että asioista tiedottaminen toimi hienosti kelloon katsomatta. Perjantaina koulussa olivat vastassa kriisityöntekijät ja tapahtunutta puitiin joka luokka-asteella lasten ikään sopivalla tavalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduin kertomaan pikkumiehelle ikätoverin kuolemasta. Oli hämmentävää huomata, miten luontevasti lapsi osaa suhtautua näin isoon asiaan.
Joka kerta kun kuulen jonkun menettäneen läheisensä, vatsaani kouraisee sisuskaluja myöten. Vaikka äitini yllättävästä kuolemasta on jo yli 20 vuotta, muistan edelleen täysin kirkkaasti ensimmäisen aamun kuoleman jälkeen. Nanosekunnin ajan unesta herättyäni kaikki oli hyvin, kunnes tajuntaani iskeytyi, ettei mikään enää ole kuten ennen. Olin keskellä ylioppilasvuottani ja yhtäkkiä äitiä ei enää ollut. Ensimmäisenä yönä nukuttu muutama tunti tarjosi hetkellisesti autuaan unohtamisen. Sen jälkeen heräsin jokaiseen uuteen aamuun raskain mielin. Jostakin syystä tuo nanosekunnin kestänyt siirtymä autuaasta tietemättömyydestä viiltävään totuuteen on piirtynyt mieleeni ja tuntomuistiini kaikkein vahvimpana. 
Pikkumies kertoi opettajan ja osan oppilaista itkeneen, kun asiaa käytiin läpi koulussa. Samaan hengenvetoon pieni ihminen totesi, että vaikka sydän olisi halunnut itkeä, kroppa laittoi vastaan. Kerroin, miten jokainen suree omalla tavallaan ja täysin omaan tahtiinsa. Että itku voi tulla myöhemmin, hyvin yllättävässäkin paikassa. Omat murheet ja mielipahat saivat tämän kaiken keskellä taas vähän perspektiiviä. 

Illalla otin pikkumiehen viereeni nukkumaan, kylki kylkeä vasten. Pieni käsi hakeutui käteeni, puristi sormet sormieni väliin. Kirjoitan tätä nyt yhdellä kädellä, tasaisen tuhinan säestämänä. Ja päätin juuri, että jatkossa elämä tarvitsee huomattavasti vähemmän nurinoita ja huomattavasti enemmän halittelua.

SHARE:

torstai 12. joulukuuta 2019

Ihania joulupihoja

Yksi näkyvä osa amerikkalaisten jouluvalmisteluja on talojen ja pihojen koristaminen juhlakauteen. Minä kuljin naapurustoa ristiin rastiin kamera kaulassa, vaikka pikkuisen kyllä mietitytti, milloin joku lähettää poliisit perääni... 

Keräsin jouluisen kuvakavalkadin Minttua ja mustikoita -blogiin. Pääset joulupiha-postaukseen tästä linkistä.

Oikein ihanaa ja jouluisaa viikon jatkoa! Älkääkä panikoiko, vaikka jouluaatto on ohi jo kahden viikon päästä. Itseäni tuo tieto hieman kylmäsi, mutta lisää glögiä lasiin ja tonttulakkia syvemmälle päähän, niin eiköhän tästäkin selvitä:)
SHARE:

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Joulua puutarhassa

Suurin osa pihan puista on tässä vaiheessa joulukuuta jo tiputtanut lehtensä. Ihana koristepensas nandina (nandina domestica) on sen sijaan kauneimmillaan juuri nyt. 
Kesällä hieman huomaamaton pensas täyttyy loppuvuodesta joulunpunaisilla marjoilla. Marjat ovat tietenkin kauniita puutarhassa ihasteltavaksi, mutta sopivat myös monenlaiseen joulukoristeluun. Meillä ne koristavat paraikaa adventtikynttilöitä ja ovat ensimmäisen viikon jälkeen vielä täydessä tikissä.
Lisää tästä upeasta ja jouluisesta kasvista nyt Versoilevan uusimmassa artikkelissa täällä.

Hyvää 2. adventtia!

SHARE:

perjantai 6. joulukuuta 2019

Hyvää Itsenäisyyspäivää täältä kaukaa!

Itsenäisyyspäiväterveisiä täältä merten takaa! Me otimme juhlallisuuksissa varaslähdön ja ehdimme jo kilistellä 102-vuotiaalle Suomelle Washingtonin-suurlähetystön Itsenäisyysjuhlassa.
Juhla oli kaikin puolin hieno kokemus. Suomalaista ruokaa, sinivalkoisia kukka-asetelmia ja paljon tuttuja. Paikalle sattui myös sukulaisia ja sekä koulukaveri lapsuudesta, joten kilistelyn lomassa riitti paljon juteltavaa. Ja taas tuli todettua, että maailma todellakin on pieni, jopa täältä kaukaa katsottuna.
Kuusi sai juhlan kunniaksi lippunauhan. Sekä yhden aidon kuusenkynttilän, kuten meillä on joulukuusessa ollut tapana. Onneksi otin näitä mukaan Suomesta, sillä ihan tavallisten antiikkikynttilöiden löytäminen (kuusenkynttilöistä puhumattakaan!) on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Mielenkiinnolla odotan joulukokkailujen ainesosien etsintää...
Virallista juhlapäivää vietämme perheen kesken, hyvästä ruoasta nauttien. Tarjolla tulee olemaan ainakin ruisleipää ja kylmäsavulohta. Ja suomalaista suklaata! Sitä olen piilotellut ja varjellut perheen herkkusuilta kuin parempaankin valtionsalaisuutta. Illalla ikkunoille sytytetään kynttilät ja jossakin vaiheessa pitää tietenkin ihastella myös Linnan juhlien pukuloistoa.

Oikein ihanaa, arvokasta, juhlavaa, rentoa, juuri itsesi näköistä Itsenäisyyspäivää!

SHARE:

tiistai 3. joulukuuta 2019

Joulu tuli taloon!

Joulu tuli kuin tulikin heti kiitospäivän jälkeen, aivan kuten täällä on tapana. Aikaisemmassa postauksessa mietiskelin, milloin paikalliset tuovat kuusen sisään? Koulun pihalla suoritetun gallupin vastaus oli hyvin selvä: viimeistään joulukuun alusta. Joten enhän minä mitenkään voinut olla epäkohtelias ja osoittaa kintaalla tällaista perinnettä. Ja ihme kyllä, edes siippaa ei tarvinnut ylipuhua. Kuusikaupoille suunnattiin viime viikonloppuna.
Aitojen kuusien hinnat näyttivät vaihtelevat noin 50 eurosta useisiin satasiin, kuusen koosta ja ostopaikasta riippuen. Meille "oikea" kuusi oli päivänselvä valinta, mutta esimerkiksi tyttäreni 13-v luokkakaveri iloitsi perheensä ensimmäisestä aidosta kuusesta. Kuusikauppoja kierrellessämme näin kyllä tekokuusen, joka olisin hyvin voinut kotiuttaa myös meille, niin aidolta ja kauniilta se näytti. Tämä toki näkyi myös oksasta riippuvasta hintalapusta, sillä ikikuusen hinta huiteli 800(!!) euron tienoilla. Kuusi toki sisälsi valot, mutta silti...
Kuusia myydään täällä vähän kuten syksyllä Halloween-kurpitsoja. On varta vasten pystytettyjä kuusikauppoja, mutta niitä saa myös puutarhaliikkeistä, ruokakauppojen pihoilta, rautakaupoista ja kuusifarmeilta. Monet koululuokat, järjestöt ja kirkot keräävät rahaa hyväntekeväisyyteen kuusikaupoilla. Oikeanlaisen kuusen valintaan käytetään hetki jos toinenkin ja parhaimmillaan sitä voi tehdä lämmintä omenasiideriä nautiskellen ja joululauluja kuunnellen. Palveluun kuuluu myös kuusen kiinnittäminen auton katolle, eli ostokokemus on tehty kaikin puolin helpoksi.
Valoja tuikkiva kuusi odotti lapsia olohuoneessa 1. adventtiaamuna. Samaan aikaan adventtikalenterista paljastui nippu karkkikeppejä, eli se tarkoitti kuusen koristelua. Yökkärit päällä, sateen ja tuulen vihmoessa ikkunaan kaivoimme laatikosta kotoa tuttuja koristeita. Yksi joululaatikoista tosin on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Osa kodin koristeista ja esimerkiksi kuusenjalka puuttuivat. Onneksi älysimme tarkistaa tämän ennen kuusikaupoille suuntaamista. Jalka ostettiin samasta paikasta ja runko modifioitiin jo paikan päällä jalkaan sopivaksi. 
Lapsia mietitytti etukäteen, mahtaako joulufiilistä löytyä uudessa ympäristössä ja "vääränlaisessa" kelissä. Mutta kuusi sai kyllä ihmeitä aikaan! On ihanaa, kun kuusesta on nyt aikaa nauttia normaalia pidempään. Vähän tosin huolestuttaa neulasten pysyminen, eli kastelun kanssa saa olla tosi tarkkana!
Nyt kun on saatu joulu ja joulukuu hyvään vauhtiin, on aika kilistellä laseja Suomelle. Huomenna suuntaamme viralliselle Itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja perjantaina juhlimme sitten perheen kanssa. Ja onhan se pakko katsella myös Linnan juhlia! 


Ihanaa joulukuun ensimmäistä viikkoa ja lähestyvää Itsenäisyyspäivää! 

SHARE:

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Juhlasta juhlaan

Täällä on yritetty toipua kiitospäivän juhlallisuuksista. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja illasta jäi itselle (ja toivottavasti myös vieraille) oikein kiva fiilis. Juhla ajoittui tämän viikon torstaille, sillä kiitospäivää vietetään aina marraskuun neljäntenä torstaina. Myös perjantai oli koululaisille (ja monille aikuisille) vapaa, eli olemme saaneet nauttia ihanan leppoisasta ja pitkästä viikonlopusta. 
Juhlaruoat 22 hengelle toteutettiin nyyttäriperiaatteella. Se antoi mukavasti aikaa kattauksen parissa näpertämiseen. Se onkin ihan suosikkipuuhaani! Koska samanlaisia astioita ei löytynyt koko joukolla, sekoitin tarkoituksella ihan kaikkea: laseja, aterimia, lautasia. Oli hopeaa ja Ikeaa, suomalaista ja kiinalaista. Pitkä pöytä teki kattauksesta juhlavan, mutta samaan aikaan se oli kuitenkin mukavan rento. Ei ollenkaan pönöttävä. Yhdistimme ruokapöydän ja pitkän puutarhapöydän, ja ulkonäkö nidottiin yhteen kahdella samanalaisella pellavaliinalla.
Näkymä etupihalle oli juhlapöydästä runsaan vehreä, sillä olohuoneen ikkunoiden takana viheriöi ainavihanta kuningasmagnolia. Takapihan suuntaan maisema on jo loppusyksyisen karu. Lähes kaikki lehdet ovat tippuneet.
Koska kiitospäivää vietetään vielä sadonkorjuuhengessä, koristelin pitkän pöydän pienillä kurpitsoilla, erilaisilla kotipihasta löytyneillä lehdillä, muutamalla leikolla ja isoilla kävyillä. Jykevät kynttilät kestivät liikkumisen pöydän ympärillä eikä paloajasta tarvinnut murehtia. Pöytäkoristeen alla olevat valkoiset alustat löytyivät kellarista, ne ovat remontissa ylijääneitä kylppärilaattoja! Niitä riitti sopivasti pöydän päästä päähän. Tällainen koristelu oli tavattoman helppo toteuttaa ja se kesti hyvänä koko illan (ja vielä seuraavan päivän, sillä olin liian laiska purkamaan pöytiä saman tien).
Tykkään häärätä keittiössä ja järjestää juhlia, mutta täällä olen ihastunut paikallisten tapaan toteuttaa monet jutut nyyttäreinä. Nytkin saimme nauttia loistavia kansainvälisiä herkkuja, kun jokainen toi jotakin omalle maalle tai perheelle tyypillistä. Juhlakulut eivät pompanneet pilviin eikä keittiössä tarvinnut viettää koko viikkoa. Tämä tapa otetaan ehdottomasti käyttöön myös jatkossa. Usein juhlien järjestäminen tahtoo jäädä hyvistä aikeista huolimatta, kun pitäisi ihan oikeasti alkaa toteuttaa. Nyyttäreilläkin saa aikaan fiinin juhlatunnelman (sekä ennen kaikkea rennon emännän!).
Suomen kodissamme näin iso istuva kattaus ei olisi onnistunut. Siksi sen tekeminen tuntui erityisen kivalta. Kun käyttöön valjastettiin kaikki talon tuolit, saatiin istumapaikka jokaiselle. Juhlasta jäi niin mukavat muistot koko perheelle, että sovimme jollakin tapaa juhlivamme kiitospäivää myös tulevina vuosina.
Nyt kiitospäivä on purettu ja aloitettu joulun rakentaminen. Naapuri teki kuten uhkasi ja päräytti koristeet etupihalle heti kiitospäivän jälkeen. Me tulemme vähän jälkijunassa, mutta leikkimielinen naapurikilpailu on julistettu alkaneeksi. Ehkä yritän kalastella lisä-ääniä glögikutsuilla, sillä suomalaisen niukka naturalismi sai lähinnä naurunpyrskähdyksiä aikaan. Kunhan saan hihat kääräistyä, niin sitten..!

Ihanaa 1. adventtia!

SHARE:
Blog Design Created by pipdig