torstai 15. elokuuta 2019

Jäähyväisiä ja uusia muistoja

Kerroin alkuviikosta Instagramin puolella, että saimme suru-uutisia Suomesta. Samaan hengenvetoon totesin, että suru-uutinen oli myös helpotus. Lasten isoisoisä lähti viimeiselle matkalle. Lähtöä tehtiin kuitenkin sen verran rauhallisesti, että läheiset ehtivät jättää jäähyväiset. Lapsetkin soittivat Facetime-puhelun vielä viimeisellä viikolla.
Kuolemaa käsiteltiin tällä kertaa enemmän ilon kautta. Iso-ukkiin liittyi valtavasti hauskoja tarinoita, vaikka elämään oli toki mahtunut monenlaista, kuten sodassa haavoittumista. Mutta ainakin lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille ukki näyttäytyi vanhana, viisaana ja aina pilke silmäkulmassa. Ukki tiesi parhaat vitsit. Tai kuten nuoremmille näytti, ukille tapahtui valtavasti hauskoja kommelluksia. Tarinoiden kertominen on taiteenlaji ja sen ukki totisesti osasi!
Viikonloppua vietettiin muistellen ja uusia muistoja tehden. Toivomme, että lapsille jäisi tästä vuodesta paljon työkaluja niin elämää kuin tulevia kouluvuosiakin ajatellen. Haluaisimme tarjota eväitä suurkaupunkielämään, avartaa mieltä ja ajattelua, totuttaa lapsia erilaisiin tapoihin ja ympäristöihin. Vanhempana sitä toivoisi, että lapsi oppisi olemaan ja kulkemaan kuin kala vedessä niin suurkaupungin sykkeessä, maaseudun rauhassa kuin vaikkapa telttaretkellä metsässä.

Tavoitteena on vuoden aikana tutustua Washington DC:n moniin nähtävyyksiin ja museoihin, sillä niitä löytyy aivan laidasta laitaan. Ja mikä parasta, suurin osa näistä on täysin ilmaisia.
Monet museoista ja nähtävyyksistä kuuluvat Smithsonian-instituuttiin, joka on Yhdysvaltain valtion rahoittama koulutus- ja tutkimuslaitos. Tähän mennessä lasten Smithsonian suosikkeja ovat olleet Air and Space-museum sekä paikallinen eläintarha.
Nähtävyyksien kiertelyn lisäksi tarjosimme viikonloppuna suomalaisen kesälounaan amerikkalaisille naapureillemme. Meillä on täällä aivan ihanat naapurit, jotka ovat ottaneet koko perheemme vastaan sydämellisesti ja avoimin mielin. Heiltä kehtaamme kysyä neuvoa moneen mieltä askarruttavaan asiaan. Esimerkiksi miten kuuluu tipata oikeaoppisesti, milloin on roska-autopäivä, mistä löytyy edullisimmat kasvit, kuuluuko posteljoonille antaa joululahja jne jne jne. Lounas sisälsi muun muassa uusia perunoita, kalaa, tuoretta leipää ja jälkkäriksi tietenkin mansikkakakkua. Lemon curdilla ryyditetty Britakakku hurmasi vieraat ja nyt resepti pitäisi muuttaa paikallisiin mittayksiköihin. Tai sitten annan ohjeen ja lykkään suomalaisen desimitan perään! Yhtään kuvaa en tuosta hauskasta iltapäivästä huomannut ottaa.
Lounasjutustelun lomassa kävimme monta mielenkiintoista keskustelua Suomen ja Yhdysvaltojen eroista. Esimerkiksi suomalaisten ilmainen koulutus ja ilmaiset koululounaat herättivät suurta ihmetystä. Kuten myös terveydenhuolto. Me puolestaan ihmettelimme Washington DC:n vehreyttä. Ei ikinä uskoisi, että ollaan miljoonakaupungissa. Kasvillisuus on niin rehevää ja kerroksellista. Myös ihmisten ystävällisyys pistää silmään, tietenkin positiivisella tavalla. Sellaista ruokakauppareissua ei olekaan, etteikö joku heittäisi ohimennen jonkin kivan kohteliaisuuden tai vaihtaisi pari sanaa hyllynvälissä. Näistä yllättävistä kohtaamisista tulee aina tavattoman hyvälle tuulelle ja myös tätä taitoa yritämme kovasti opettaa lapsillemme (ja toki myös itsellemme).

Elokuun lämpötilat ovat yhä yli +30 asteen. Oman sadonkorjuun puuttuessa olen vieraillut ahkerasti paikallisilla Farmer's Market -toreilla. Niissä paikalliset tuottajat myyvät hedelmiä, vihanneksia, ruokaa, kasveja, kukkia, gluteenittomia leivonnaisia. Ihania "maalaismarkkinoita" löytyy ympäri kaupunkia.

Paikalliset nauttivat kesästä, mutta meitä tuleva koulunaloitus alkaa jo vähän jännittää. Koulut starttaavat syyskuun alussa ja varsinkin pikkumiehen pitkät päivät tuntuvat hurjilta.
Äidin kekseliäisyys joutuu tiukoille, kun lapsille pitää pakata hyvää ja täyttävää evästä joka päivälle. Testikokkailut on jo aloitettu ja ideoita kerätty.

Mukavaa arjen alkua ja kaunista elokuun jatkoa!

SHARE:

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Terkkuja takapihalta!

Täällä on nautittu elokuun auringosta ja terassielämästä. Tavarat ovat löytäneet paikkansa nyt myös takapihalla. Oli ollut ihana huomata, miten hyvin Suomesta tuodut puutarhakalusteet ja muut "piharomppeet" istuvat myös tähän kotiin.
Minttua ja mustikoita -blogissa tehdään pieni terassikierros. Pääset postaukseen tästä linkistä. Tosin jos ihan rehellisiä ollaan, niin päivisin on usein liian kuumaa istuskella terassilla. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja terassilaatat polttavat jalkapohjia. Mutta aamulla ja illalla tuolla on kyllä ihana istuskella.

Kauniita elokuun päiviä!

SHARE:

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Huonekaluvalssia

Suurin osa tavaroista löysi nopeasti paikkansa uudessa kodissa. Vaan siitä huolimatta meillä valssataan huonekalujen kanssa vielä lähes päivittäin. Esimerkiksi matot etsivät yhä paikkaansa. Mittasuhteet ovat täällä niin erilaiset, että moni Suomikodissa ollut "kookas" matto näyttää täällä hassun pieneltä.
Erityisen paljon päänvaivaa on aiheuttanut valaistus. Ja nimenomaan olohuoneen valaistus. Täällähän on sekä erilaiset pistokkeet että jännite. Osassa huoneita on kiinteä kattovalaistus, osaan huoneista talon omistaja oli jättänyt varalta vanhoja valaisimiaan. Mutta olohuoneessa ei ollut kumpaakaan. Päivisin tila kylpee valossa, mutta hämärä alkaa laskeutua illalla puoli yhdeksän pintaan. Nyt saimme vihdoin muutaman kotoa tuoduista valaisimista toimimaan ja huonekaluja onkin täytynyt asetella uudestaan valaistus edellä. Vieläkään ei ole ihan tyytyväinen, mutta pikku hiljaa tavarat loksahtelevat paikoilleen.
Miehen palattua työmatkalta olemme myös päässeet kiinnittämään tauluja ja hyllyjä. Olen halunnut miettiä rauhassa niiden paikkoja, sillä täällä on tapana tilkitä aiheuttamansa reiät muuton yhteydessä. Kovin montaa turhaa reikää ei siis tee mieli porata. Vuokralaisen tilkittyä reiät vuokranantaja usein maalauttaa seinäpinnat ennen seuraavia vuokralaisia. Ei välttämättä kaikissa huoneissa, mutta eniten asutun näköisissä. Näin meilläkin, moni huone oli saanut uuden maalipinnan asuntonäytön jälkeen. Aika hyvää palvelua!
Sukulaiset ja ystävät ovat kyselleet, miten olemme viihtyneet? No hyvinhän me! Toki tiukat paikat ovat vielä edessäpäin. Lasten koulut alkavat syyskuussa, sillä täällä siirryttiin kesälomalle vasta juhannusviikolla. Syyskuun alku kummittelee kaikkien mielessä. Erityisen paljon jännittää kuopuksen koulutien aloitus: kielitaidottomana, täysin vieraiden ihmisten parissa. On pakko ajatella, että tämä kaikki kyllä kantaa hedelmää, vaikka viiveellä.
Kotikonnuilla koulu alkaa jo torstaina. Kuopuksen eskarikaverit jännittävät varmasti hekin. Tsemppiä kaikille arjen aloitukseen, kyllä tämä tästä..!
SHARE:

maanantai 5. elokuuta 2019

Elokuun illat ja pikkupurtavaa

Täällä Amerikassa erilaiset dippitarjottavat ovat todella suosittuja. Jos saamme vapaamuotoisen illalliskutsun vaikkapa naapureiden luo, illallinen aloitetaan usein dippitarjottavan äärellä. Se tarjoillaan joko rennosti keittiössä ruoanlaiton lomassa tai vähän virallisemmin olohuoneen puolella. Pöytään kannetaan tervetulojuomien lisäksi pientä suolaista purtavaa. Ehkä dippivihanneksia, ehkä katkarapuja, tai esimerkiksi oliiveja ja suolakeksejä. Mutta aina kuitenkin dippikastiketta.
Helppo ja herkullinen artisokkadippi on raikas ruokahalun herättäjä. Ohje tähän helppoon ja nopeaan dippiin löytyy Versoilevan uusimmasta artikkelista täältäJa sitten vaan nauttimaan elokuun tunnelmallisista illoista pikkupurtavan äärellä!
SHARE:

torstai 1. elokuuta 2019

Koti-ikävää ja korituoleja

Täällä on takana antoisa, mutta tietyllä tapaa myös rankka viikko. Mies lähti työmatkalle, ensimmäistä kertaa täällä Amerikassa. Suomessa olemme toki tottuneet miehen reissutyöhön. Avioliittomme aikana on ollut useampikin vuosi, jolloin olen ollut enemmän ilman miestä kuin miehen kanssa. Joten sinänsä tämä ei todellakaan ole mitään uutta. Mutta täällä olo kyllä antoi asiaan oman twistinsä. Ennen miehen lähtöä keräsin kasan "hätänumeroita", kaiken varalta. Naapurit, lähellä asuvat suomalaiset, ensiapu, paikallinen tiepalvelu, Suomen suurlähetystö jne. Ensimmäisenä iltana pimeää taloa kiertäessäni ja lukkoja tarkistaessani aistit olivat tavallista herkemmät. Mutta hienosti meillä on mennyt!
Viikko on kulunut uusia ystäviä tavatessa, vesipuistossa, herkutellessa, siivotessa, opiskellessa ja muuttotavaroita yhä järjestäen. Purin laatikot pikavauhtia, mutta nyt käyn huonekaluvalssia, lähes päivittäin. Eilisessä instapostauksessa haaveilin aamukahvipaikasta auringossa, eli ruokalutilan erkkerissä. Nyt siellä on korituoli, jonka kannoin tilaan yläkerran vierashuoneesta. Ensimmäisiä yövieraita saadaan vielä odotella, joten tuoli saa toistaiseksi pysyä tuossa.
Onneksi tätä kirppikseltä löytynyttä korituoli on kevyt kannella. Makkareiden oviaukot ovat nimittäin yllättävän kapeat. Tämänkin saaminen ulos huoneesta vaati aikamoista sovittelua, kääntelyä ja vääntelyä. Luojan kiitos muuttomiehet hoitivat isoimmat ja raskaimmat huonekalut. Muuten saattaisimme asua pelkästään ulko-oven vieressä olevassa olohuoneessa.
Pikkumiehellä on ollut ikävä isää. Ja sen myötä päätään nosti myös koti-ikävä. Keitin lohturuoaksi riisipuuroa ja mustikkakeittoa. Puuroriisit toin matkalaukussa ja mustikkakeitto laitettiin liedelle porisemaan. Kummasti taas arvostaa valmiita marjakeittoja, kun niitä ei saakkaan. Onneksi kotitekoinen maistui kuulemma lähes yhtä hyvältä kuin kaupan keitto.
Toisen vanhemman puuttuessa olen ollut lasten kanssa 24/7. Täällähän ei tämän ikäisiä lapsia voi jättää / päästää MIHINKÄÄN yksin. Ei kaverille, ei lähipuistoon, ei jättää odottamaan kotiin tai parkkipaikalle autoon, kun kipaisen kaupassa tai postissa. Menot ja aikataulut on mietittävä niin, että vältytään turhalta nälkä- ja väsykiukulta (myös äidin). Jos vessahätä iskee kesken eläintarhakierroksen, sinne menee koko porukka. Tuleva ekaluokkalainen on ollut vähän ihmeissään, kun ei saa pyöräillä edes kotikadulla itsekseen. Näköyhteys on oltava koko ajan.

Pääntuuletuslenkit on nekin siis tehty kimpassa. Onneksi ulkona on niin kaunista, että on helppo nollata päätä ympäristöä ihaillessa. Juuri nyt täällä kukkii upea kiinankutrio eli crape myrtle. Kirjoitin tästä artikkelin Versoilevaan sunnuntaina, mutta unohdin kaiken kiireen keskellä linkata sen tänne. Käy siis ihmeessä lukemassa tästä helppohoitoisesta ja mahdottoman kauniista koristepensaasta (/puusta) täältä. Voi kun tämä menestyisi Suomessakin!

Oikein ihanaa elokuun alkua!

SHARE:

torstai 25. heinäkuuta 2019

Kaaoksen keskeltä

Terkkuja kaaoksen keskeltä! Maanantaina saimme vihdoin kontin Suomesta ja nyt päivät ovat menneet laatikkoja purkaessa ja tavaroille paikkaa etsiessä. Suuret linjat ovat jo kunnossa, mutta matot, lamput, talvivaatteet ja moni muu seilaa vielä nurkasta toiseen vailla lopullista sijoituspaikkaa. 
Mieleen nousee tasaisesti kummastelua, että eikö sitäkään tavaraa otettu mukaan? Ja sitten se löytyykin mitä ihmeellisimmästä laatikosta. Kuten joulukoristeiden keskeltä. Tällä hetkellä hukassa on muun muassa pastakauha ja viinipullonavaaja. Pastat saatiin kyllä lautaselle asti ja punaviinipullo aukesi poralla. 
Kymmenkunta laatikkoa odottaa yhä purkua, eli vielä on toivoa tavaroiden löytymiselle! Tosin kisaväsymys alkaa painaa pahasti päälle. Kropassa tuntee, että viime päivät on rampattu portaita ylös ja alas tavaroita kannellen. Nyt pitäisi vielä jaksaa loppurutistus.

Ihanan helteistä loppuviikkoa, palaan kotikuvien kera vähän myöhemmin!

SHARE:

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Muratin pauloissa

Pihassamme kiemurtelee valtavat määrät murattiköynnöstä. Se polveilee kauniisti aidassa, kiipeilee cottage gardenin tavoin tiiliseinässä, kurkottelee kohti puiden latvuksia. Mutta niin ihana, helppohoitoinen ja ikivihreä kuin tämä kasvi onkin, se jakaa myös mielipiteitä jyrkästi. Muratti voi pahimmillaan tehdä myös melkoista tuhoa. Tai näin minulle ainakin on kerrottu.
Lisää muratti-ihmettelyä Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

SHARE:

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Mitä pistetään tulemaan?

Tasan viisi viikkoa sitten vietimme ensimmäisen yön uudessa kodissamme. Viiden viikon aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, mutta myös arki on astunut kuvaan. On aikatauluja, hoidettavia asioita, pyykkäämistä, siivoamista, nahisteluja, itkua ja naurua.
Suurkaupungin kyljessä asuminen tarjoaa omat haasteensa, mutta myös valtavasti ihmeteltävää. Washington DC on turistin paratiisi, sillä monet kohteista ovat ilmaisia. Lapset ovat tunnistaneet monumentteja ja muistomerkkejä tv-ohjelmien perusteella. Ja vaikka olen itse käynyt täällä useamman kerran, on näiden kiertely aina yhtä mielenkiintoista.



Kävimme ihmettelemässä ja kuuntelemassa Presidenttiparia Amerikan Itsenäisyyspäivänä 4.7. Kaiken kaikkiaan aika surrealistinen kokemus, mutta olihan se mentävä, kun kulmilla kerran oltiin.
Kotiin on aina kiva palata ja naapuruston kadut alkavat jo hahmottua. Kaikenlaisia kommelluksia tapahtuu silti melkeinpä päivittäin. Milloin syynä on kulttuurierot, milloin kieliongelmat tai vaan erilainen tapa toimia.
Siitä päästäänkin sujuvasti tämän postauksen tärkeimpään kysymykseen: millaisia juttuja täältä haluaisitte lukea, millaiset asiat teitä kiinnostavat? Arkea, juhlaa, samankaltaisuuksia, eroja? Kotikuvia, kasvien ihmettelyä, nähtävyyksiä? Kommelluksia, onnistumisia? Sana on vapaa ja vastaan mielelläni kysymyksiin. Eli millaisia postauksia pistetään jatkossa tulemaan?
Perjantaina suuntaan orientaatioon miehen työpaikalle. Muistikirja ja kynä on jo pakattu! Perhe lähtee kiertelemään nähtävyyksiä minun viettäessäni päivää auditorion uumenissa. Lämpömittarin huidellessa yli +40 asteen viileä ja hämyisä luentosali tosin tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta.


Mukavaa viikonlopun aloitusta! 

SHARE:

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Behind the scenes

Blogeja ja Instakuvia katsellessani inspiroidun kauniista kuvista, simppeleistä yksityiskohdista, valoista, väreistä, harmonisuudesta. En kaipaa kuvia pyykkivuorista, vatsamakkaroista, tiskikasoista tai vastaavista, sillä niitä löytyy myös omasta arjesta. Minusta on silti tavattoman hauskaa lukea, kun joku jakaa "behind the scenes" -kuvia. 

Esimerkiksi vaikkapa täydellinen olohuonenäkymä: jokainen sohvatyyny on aseteltu huolellisesti, viltti on muka-rennosti heitetty mukaan, on kukkia, kynttilöitä, höyryävä kahvikuppi tai sormenjäljistä vapaa viinilasi. Ja seuraavassa kuvassa näkyy todellisuus: pölynimuri juuri rajattuna kuvan ulkopuolelle, epämääräinen kasa lehtiä, lasten leluja, miehen tenniskassi. Näin ainakin usein meillä.

Kuvasin taannoin herkullisen kesäsalaatin Versoilevan artikkeliin. Olin tavattoman tyytyväinen salaattikuviin, vaikka tilanne oli tietysti täysin lavastettu. Ei kesäkeittiötä, ei yhdessä kokkailua, ei illanistujaisia. Jälkikäteen sain tietää, että tytär oli napsinut puhelinkuvia työskentelystäni. Joten tässä teille yhden ruokakuvauksen behind the scenes -matskua!
Ulkokaluston puuttuessa kannoin olohuoneen vuokrasohvapöydän puun alle. Pöytäliinojen puuttuessa käytin valkoisia keittiöpyyhkeitä. Salaattikulhon puuttuessa käytin isoa ruokalautasta. Mustat salaatinottimet löysin paikallisen H&M Homen alennusmyynnistä.
Eli tarvittaessa sitä kyllä pärjää minimikalustuksella, niin kuvissa kuin oikeassakin elämässä. Alkuperäinen salaattipostaus ja helppo kesäresepti löytyvät aikaisemmin julkaistusta Versoilevan artikkelista täältä.

Kauniita hetkiä, iloista arkea ja loistavaa lomaa!

SHARE:

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Kukkakassi ja viikonlopun rutiinit

Olen aina pitänyt rutiineista. Ne tuovat struktuuria elämään ja ovat olleet erityisen toimivia lasten kanssa. Elämä täällä on sekin saanut jo paljon rutiineja. Käymme tietyssä lähikaupassa ruokaostoksilla, lapset auttavat tietyissä siivoustöissä, karkkipäivä osuu viikonloppuun, aamulla saa katsoa lastenohjelmia vasta aamupalan jälkeen.
Viikonlopun rutiinit ovat erityisen ihania. Syödään runsaampi aamupala kaikessa rauhassa. Käydään aamukävelyllä. Aloitellaan päivää ilman kiirettä ja aikatauluja. Myös kukkien ostosta on tullut osa viikonloppurutiineja. Löysin ruokakaupan, josta saa leikkokukkanippuja edullisesti ja monipuolisesti. Aamupäivällä suuntaan korikassi keikkuen kohti kauppaa, iloisen odottavaisella mielellä. Mitähän kukkia kaupasta tänään löytyy? 
Kukat kestävät hyvinä viikon verran. Osa pidempäänkin. Juuri sopivasti seuraavaan viikonloppuun, jolloin on taas päästävä ostoksille. Yksi kimpuista päätyy aina keittiöön, toinen olohuoneeseen, kolmas eteisen lipaston päälle tervehtimään tulijoita. Välillä ilmavat harsokukat ilahduttavat yöpöydällä.
Vaihdan kukille tuoreen veden päivittäin, samalla leikkaan uudet imupinnat. Täällä on niin kuumaa ja kosteaa, että seisova vesi alkaa nopeasti haista pahalle. 
Minusta on ihana tulla kotiin, kun näen ensimmäiseksi tuoreita kukkia eteisessä. Siinä on jotakin tavattoman ylellistä, vaikka kyseessä on parin euron markettikukat. Kun en tänä kesänä pääse poimimaan kukkia omasta puutarhasta, on ollut mahtavaa löytää iloisen värikäs kukkaketo lähikaupasta.

Suloista sunnuntaita ja kukkien täyttämää heinäkuuta!

SHARE:

torstai 11. heinäkuuta 2019

Kotikierros, osa 2

Tässä taas muutama kuva Amerikan-kodistamme. Nyt onkin hyvä hetki esitellä paikkoja, sillä tavararöykkiöt eivät ole vielä saapuneet valloittamaan huoneita. Elämme siis edelleen mukavan väljästi, kodissa on pari vuokrahuonekalua ja muutama uusi hankinta. On ainakin helppoa pitää nurkat siistinä.

Olen jo useampaan kertaan maininnut, että perennat ja muut puutarhatuotteet ovat täällä todella arvokkaita. Nyt olen onneksi löytänyt pari ruokakauppaa, joissa on kauniita ja edullisia leikkokukkia sekä pieni valikoima erilaisia ruukkukasveja. Esimerkiksi keittiön ikkunalla oleva orkidea rustiikkisessa saviruukussaan oli pakko kotiuttaa ihan jo säästösyistä!
Keittiön vieressä olevasta pienestä huoneesta tulee työhuoneemme. Tällä hetkellä siellä on hiljattain ostettu siro työpöytä ja ruokakaupasta mukaan tarttunut kilpipiilea. Ei tuolia, ei tietokonetta, ei papereita, eli kaikki vielä varsin alkutekijöissään. Päätyseinä on kaunista punatiiltä, se tuo huoneeseen kivan rouhean ja lämpöisen fiiliksen.
Säilytystilat ovat suomalaisesta vinkkelistä hieman haastavia. Täällä ei oikein harrasteta hyllyllisiä kaappeja. Sekä vaatehuoneessa että lastenhuoneissa on pelkästään henkarikaapit. Mutta muuten tämä master bedroomin eli vanhempien makkarin yhteydessä oleva vaatehuone on kyllä ihana: valoisa, tilava ja yhdeltä seinältä pelkkää peiliä.
Teini oli esittänyt ennen Amerikanvuotta yhden toiveen huoneensa suhteen: että sinne mahtuisi neidin haaveilema vaaterekki. Toive oli sen verran maltillinen, että lupasin sen myös toteuttaa. Pikkumies puolestaan toivoi taloa, jossa olisi portaat. Muistan itsekin lapsuuteni yksikerroksisessa talossa viettäneenä, että haaveilin usein portaallisesta talosta. Kerrostalo, se vasta olisi ollut oikea unelmien täyttymys! Muistan vieläkin, miten kateellinen olin Tiina-kirjojen päähenkilölle, joka sukkasillaan sujahti asunnosta toiseen. 
Kerroin aikaisemmassa postauksessa (täällä), että lapset saivat valita ennen muuttoa uudet pussilakanasetit. Teinin valinta oli Finlaysonin kauniin vehreä Bunaken. Tämä on kyllä ihana, olisi helposti sujahtanut myös omaan ostoskoriini.
Seuraavan kerran kotikuvissa vilahtelee toivottavasti jo omat tavarat. Nyt Amerikan-kirjeenvaihtaja kiittää ja kuittaa, ja siirtyy yöpuulle. Oikein kaunista uutta päivää sinne Suomeen, perässä tullaan!
SHARE:

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Takapihalta

Heissulivei Amerikasta ja varsinkin täältä takapihalta! Nyt sai laiskottelu riittää ja laitettiin hihat heilumaan. Kunhan ensin oli löydetty kaupasta kanttausrauta. Takapihan pienistä, mutta kuitenkin omaan silmään suurista muutoksista nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Siellä myös pihan "ennen"-kuvia, jotka voivat järkyttää herkimpiä puutarhaharrastajia...

Pääset lukemaan postauksen tästä linkistä.

Hyviä puutarhakelejä kotimaisemiin!

SHARE:

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Herkkuja kirsikasta

Täällä Amerikassa kirsikkaherkut ovat vallan yleisiä. On kirsikkapiirakka, kirsikkapirtelöä, kirsikkahilloa, kirsikkajäätelöä, kirsikkamehua, kirsikalla maustettua Coca-Colaa. Suomessa kotipihamme hapankirsikkapuun sato tahtoo usein jäädä hyödyntämättä, sillä olen vähän laiska säilöjä. Mutta jäätelö maistuu aina!
Herkullinen kirsikkajäätelö valmistuu ilman jäätelökonetta. Tähän vielä kyytipojaksi kinuskikastiketta, niin ollaan aika lailla täydellisen kesäherkun äärellä! Ohje helppoon kirsikkajäätelöön löytyy nyt Versoilevan artikkelista täältä.

Herkullista heinäkuun jatkoa!

SHARE:
Blog Design Created by pipdig