sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Joulua puutarhassa

Suurin osa pihan puista on tässä vaiheessa joulukuuta jo tiputtanut lehtensä. Ihana koristepensas nandina (nandina domestica) on sen sijaan kauneimmillaan juuri nyt. 
Kesällä hieman huomaamaton pensas täyttyy loppuvuodesta joulunpunaisilla marjoilla. Marjat ovat tietenkin kauniita puutarhassa ihasteltavaksi, mutta sopivat myös monenlaiseen joulukoristeluun. Meillä ne koristavat paraikaa adventtikynttilöitä ja ovat ensimmäisen viikon jälkeen vielä täydessä tikissä.
Lisää tästä upeasta ja jouluisesta kasvista nyt Versoilevan uusimmassa artikkelissa täällä.

Hyvää 2. adventtia!

SHARE:

perjantai 6. joulukuuta 2019

Hyvää Itsenäisyyspäivää täältä kaukaa!

Itsenäisyyspäiväterveisiä täältä merten takaa! Me otimme juhlallisuuksissa varaslähdön ja ehdimme jo kilistellä 102-vuotiaalle Suomelle Washingtonin-suurlähetystön Itsenäisyysjuhlassa.
Juhla oli kaikin puolin hieno kokemus. Suomalaista ruokaa, sinivalkoisia kukka-asetelmia ja paljon tuttuja. Paikalle sattui myös sukulaisia ja sekä koulukaveri lapsuudesta, joten kilistelyn lomassa riitti paljon juteltavaa. Ja taas tuli todettua, että maailma todellakin on pieni, jopa täältä kaukaa katsottuna.
Kuusi sai juhlan kunniaksi lippunauhan. Sekä yhden aidon kuusenkynttilän, kuten meillä on joulukuusessa ollut tapana. Onneksi otin näitä mukaan Suomesta, sillä ihan tavallisten antiikkikynttilöiden löytäminen (kuusenkynttilöistä puhumattakaan!) on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Mielenkiinnolla odotan joulukokkailujen ainesosien etsintää...
Virallista juhlapäivää vietämme perheen kesken, hyvästä ruoasta nauttien. Tarjolla tulee olemaan ainakin ruisleipää ja kylmäsavulohta. Ja suomalaista suklaata! Sitä olen piilotellut ja varjellut perheen herkkusuilta kuin parempaankin valtionsalaisuutta. Illalla ikkunoille sytytetään kynttilät ja jossakin vaiheessa pitää tietenkin ihastella myös Linnan juhlien pukuloistoa.

Oikein ihanaa, arvokasta, juhlavaa, rentoa, juuri itsesi näköistä Itsenäisyyspäivää!

SHARE:

tiistai 3. joulukuuta 2019

Joulu tuli taloon!

Joulu tuli kuin tulikin heti kiitospäivän jälkeen, aivan kuten täällä on tapana. Aikaisemmassa postauksessa mietiskelin, milloin paikalliset tuovat kuusen sisään? Koulun pihalla suoritetun gallupin vastaus oli hyvin selvä: viimeistään joulukuun alusta. Joten enhän minä mitenkään voinut olla epäkohtelias ja osoittaa kintaalla tällaista perinnettä. Ja ihme kyllä, edes siippaa ei tarvinnut ylipuhua. Kuusikaupoille suunnattiin viime viikonloppuna.
Aitojen kuusien hinnat näyttivät vaihtelevat noin 50 eurosta useisiin satasiin, kuusen koosta ja ostopaikasta riippuen. Meille "oikea" kuusi oli päivänselvä valinta, mutta esimerkiksi tyttäreni 13-v luokkakaveri iloitsi perheensä ensimmäisestä aidosta kuusesta. Kuusikauppoja kierrellessämme näin kyllä tekokuusen, joka olisin hyvin voinut kotiuttaa myös meille, niin aidolta ja kauniilta se näytti. Tämä toki näkyi myös oksasta riippuvasta hintalapusta, sillä ikikuusen hinta huiteli 800(!!) euron tienoilla. Kuusi toki sisälsi valot, mutta silti...
Kuusia myydään täällä vähän kuten syksyllä Halloween-kurpitsoja. On varta vasten pystytettyjä kuusikauppoja, mutta niitä saa myös puutarhaliikkeistä, ruokakauppojen pihoilta, rautakaupoista ja kuusifarmeilta. Monet koululuokat, järjestöt ja kirkot keräävät rahaa hyväntekeväisyyteen kuusikaupoilla. Oikeanlaisen kuusen valintaan käytetään hetki jos toinenkin ja parhaimmillaan sitä voi tehdä lämmintä omenasiideriä nautiskellen ja joululauluja kuunnellen. Palveluun kuuluu myös kuusen kiinnittäminen auton katolle, eli ostokokemus on tehty kaikin puolin helpoksi.
Valoja tuikkiva kuusi odotti lapsia olohuoneessa 1. adventtiaamuna. Samaan aikaan adventtikalenterista paljastui nippu karkkikeppejä, eli se tarkoitti kuusen koristelua. Yökkärit päällä, sateen ja tuulen vihmoessa ikkunaan kaivoimme laatikosta kotoa tuttuja koristeita. Yksi joululaatikoista tosin on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Osa kodin koristeista ja esimerkiksi kuusenjalka puuttuivat. Onneksi älysimme tarkistaa tämän ennen kuusikaupoille suuntaamista. Jalka ostettiin samasta paikasta ja runko modifioitiin jo paikan päällä jalkaan sopivaksi. 
Lapsia mietitytti etukäteen, mahtaako joulufiilistä löytyä uudessa ympäristössä ja "vääränlaisessa" kelissä. Mutta kuusi sai kyllä ihmeitä aikaan! On ihanaa, kun kuusesta on nyt aikaa nauttia normaalia pidempään. Vähän tosin huolestuttaa neulasten pysyminen, eli kastelun kanssa saa olla tosi tarkkana!
Nyt kun on saatu joulu ja joulukuu hyvään vauhtiin, on aika kilistellä laseja Suomelle. Huomenna suuntaamme viralliselle Itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja perjantaina juhlimme sitten perheen kanssa. Ja onhan se pakko katsella myös Linnan juhlia! 


Ihanaa joulukuun ensimmäistä viikkoa ja lähestyvää Itsenäisyyspäivää! 

SHARE:

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Juhlasta juhlaan

Täällä on yritetty toipua kiitospäivän juhlallisuuksista. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja illasta jäi itselle (ja toivottavasti myös vieraille) oikein kiva fiilis. Juhla ajoittui tämän viikon torstaille, sillä kiitospäivää vietetään aina marraskuun viimeisenä torstaina. Myös perjantai oli koululaisille (ja monille aikuisille) vapaa, eli olemme saaneet nauttia ihanan leppoisasta ja pitkästä viikonlopusta. 
Juhlaruoat 22 hengelle toteutettiin nyyttäriperiaatteella. Se antoi mukavasti aikaa kattauksen parissa näpertämiseen. Se onkin ihan suosikkipuuhaani! Koska samanlaisia astioita ei löytynyt koko joukolla, sekoitin tarkoituksella ihan kaikkea: laseja, aterimia, lautasia. Oli hopeaa ja Ikeaa, suomalaista ja kiinalaista. Pitkä pöytä teki kattauksesta juhlavan, mutta samaan aikaan se oli kuitenkin mukavan rento. Ei ollenkaan pönöttävä. Yhdistimme ruokapöydän ja pitkän puutarhapöydän, ja ulkonäkö nidottiin yhteen kahdella samanalaisella pellavaliinalla.
Näkymä etupihalle oli juhlapöydästä runsaan vehreä, sillä olohuoneen ikkunoiden takana viheriöi ainavihanta kuningasmagnolia. Takapihan suuntaan maisema on jo loppusyksyisen karu. Lähes kaikki lehdet ovat tippuneet.
Koska kiitospäivää vietetään vielä sadonkorjuuhengessä, koristelin pitkän pöydän pienillä kurpitsoilla, erilaisilla kotipihasta löytyneillä lehdillä, muutamalla leikolla ja isoilla kävyillä. Jykevät kynttilät kestivät liikkumisen pöydän ympärillä eikä paloajasta tarvinnut murehtia. Pöytäkoristeen alla olevat valkoiset alustat löytyivät kellarista, ne ovat remontissa ylijääneitä kylppärilaattoja! Niitä riitti sopivasti pöydän päästä päähän. Tällainen koristelu oli tavattoman helppo toteuttaa ja se kesti hyvänä koko illan (ja vielä seuraavan päivän, sillä olin liian laiska purkamaan pöytiä saman tien).
Tykkään häärätä keittiössä ja järjestää juhlia, mutta täällä olen ihastunut paikallisten tapaan toteuttaa monet jutut nyyttäreinä. Nytkin saimme nauttia loistavia kansainvälisiä herkkuja, kun jokainen toi jotakin omalle maalle tai perheelle tyypillistä. Juhlakulut eivät pompanneet pilviin eikä keittiössä tarvinnut viettää koko viikkoa. Tämä tapa otetaan ehdottomasti käyttöön myös jatkossa. Usein juhlien järjestäminen tahtoo jäädä hyvistä aikeista huolimatta, kun pitäisi ihan oikeasti alkaa toteuttaa. Nyyttäreilläkin saa aikaan fiinin juhlatunnelman (sekä ennen kaikkea rennon emännän!).
Suomen kodissamme näin iso istuva kattaus ei olisi onnistunut. Siksi sen tekeminen tuntui erityisen kivalta. Kun käyttöön valjastettiin kaikki talon tuolit, saatiin istumapaikka jokaiselle. Juhlasta jäi niin mukavat muistot koko perheelle, että sovimme jollakin tapaa juhlivamme kiitospäivää myös tulevina vuosina.
Nyt kiitospäivä on purettu ja aloitettu joulun rakentaminen. Naapuri teki kuten uhkasi ja päräytti koristeet etupihalle heti kiitospäivän jälkeen. Me tulemme vähän jälkijunassa, mutta leikkimielinen naapurikilpailu on julistettu alkaneeksi. Ehkä yritän kalastella lisä-ääniä glögikutsuilla, sillä suomalaisen niukka naturalismi sai lähinnä naurunpyrskähdyksiä aikaan. Kunhan saan hihat kääräistyä, niin sitten..!

Ihanaa 1. adventtia!

SHARE:

tiistai 26. marraskuuta 2019

Kiitospäivään valmistautumista

Tämän viikon torstaina juhlitaan Thanksgivingiä eli kiitospäivää. Meillä koti täyttyy silloin kansainvälisistä vieraista. Iso juhla toteututetaan nyyttäriperiatteella ja menu on muotoutunut vieraiden mukaan. Tarjolla tulee olemaan muun muassa amerikkalaista kalkkunaa, japanilaista sushia, norjalainen kransekake, uusiseelantilaisia herkkuja. Itse lupasin leipoa jälkkäriä, leipää, tehdä kasvislisäkkeen sekä kokkailla jotakin perinteistä kiitospäivätarjottavaa. Menu on suuri mysteeri vielä itsellenikin! Innolla (ja löysä mekko juhlaan varattuna) odotan notkuvaa juhlapöytää ja pitkälle iltaan jatkuvaa iloista puheensorinaa.
Kiitospäivän koristelut menevät sadonkorjuuhengessä. Olen yrittänyt pitää kurpitsat elossa ja kantanut niitä sekä krysanteemeja autotalliin aina pakkasyön uhatessa. Onneksi niitä ei ole vielä ollut montaa. Oranssi krysanteemi on sekin kestänyt hienosti jo useamman viikon. Naapurin puolella kasvavan japaninvaahteran upea syysväri mätsää täydellisesti etukuistin kukkiin ja kurpitsoihin.

Puut tiputtelevat yhä lehtiään. Osa on jo täysin paljaita, mutta esimerkiksi erilaiset vaahterat räiskyvät upeissa sävyissä. Nämä puut kasvavat meitä vastapäätä asuvien pihoissa.

Joko teillä alkaa nämä syksykuvat tulla korvista? Itseäni tämä värikylläisyys ja valoisuus ihmetyttää yhä joka päivä. Toki tämäkin sesonki tulee kohta päätökseen, ainakin takapihan sihteerikkömagnolia joutui jo ihan kunnolla pakkasen puremaksi. Lehdet tipahtanevat ihan pikapuoliinsa.
Heti kiitospäivän jälkeen perjantaina koittaa Black Friday. Se on täällä merkki joulukauden aloituksesta ja heinäpaalit ja kurpitsat saavat väistyä joulukoristeiden tieltä yhdessä yössä. Luin Washington Postista, että Black Friday -viikonloppuun osuu kauden vilkkain kuusimyynti. Kuvittelin ostavani sen vasta jouluviikolla, mutta ilmeisesti kuusikaupolle on parasta suunnata jo nyt. Enää täytyy selvittää, laitetaanko kuusi kotiin jo hyvissä ajoin vai vasta ihan joulun alla. Ystäväperheemme Suomessa tuo kuusen aina sisään Itsenäisyyspäivänä (terkkuja Anulle!). Ihana tapa, josta olen ollut tavattoman kateellinen, sillä meillä tuollainen ehdotus ei ole mennyt läpi sinnikkäästä suostuttelusta huolimatta. Mutta jos täällä, niin tokihan se on oltava maassa maan tavalla...

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa! 

SHARE:

sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Adventtikynttilät työn alla

Viikon päästä sunnuntaina pitäisi kajauttaa ensimmäinen säkeistö perinteisestä adventtilaulusta samalla kun sytytämme lasten kanssa kynttilän. Siitä se joulun odotus taas lähtee!
Adventtikynttilät ovat työn alla. Tai tässä vaiheessa vielä ideamyssyn alla... Jos olet itse samassa tilanteessa, käy kurkkaamassa vinkkejä Versoilevan uusimmasta artikkelista. Löydät sen täältä.

Tunnelmallista jouluun valmistautumisen aikaa!

SHARE:

perjantai 22. marraskuuta 2019

Suomalainen viikonloppu

Täällä on tällä hetkellä oikein marraskuinen sää.  Keli on tasaisen harmaa ja taivaalta vihmoo vettä. Aamu alkoi aurinkoisena ja kävinpä vielä nappaamassa aurinkolasitkin matkaan, kun lähdin aamun koulukuljetuskierrokselle. Vaan nyt tuo aamuauringon punertama taivas muuttui sateiseksi ja tätä on luvassa poikkeuksellisesti koko viikonlopuksi.

Kotiin päästyäni oli aika sytyttää kynttilät ja keittää joulukahvit. Oranssi ilexia keittiön ikkunalaudalla tuo ihanasti väriä harmaaseen päivään.

Toki väriä riittää vielä ulkonakin. Tästä ruudukkoikkunasta on näiden kuukausien aikana tullut tuijoteltua ihan muutama kerta kahvinkeiton lomassa.
Joulunlaitto kutkuttaisi jo aika tavalla, mutta vielä pitää malttaa mielensä ja juhlia ensin marraskuun kiitospäivä alta pois. Sitten vedetäänkin sata lasiin, aivan saman tien!
Sinänsä tällainen harmaan viikonloppu sopii teemaan, sillä seuraavat päivät vietetään varsin suomalaisissa tunnelmissa. Suomivieraat ovat saapuneet, huomenna suuntaamme paikallisen Finn Spark eli Kipinä-kerho -yhdistyksen järjestämille joulumarkkinoille ja illalla kyläillään suomalaisperheessä. Nyt on siis oikein kotoisa olo tässä kelissä ja näissä tunnelmissa!

Ihanan kotoisaa marraskuista viikonloppua!

SHARE:

tiistai 19. marraskuuta 2019

Kyllähän tätä tässä...

Pakkasyöt ja syysmyräkät ovat kiihdyttäneet lehtishowta. Haravoitavaa riittäisi ihan joka päivälle. Jos perennapenkkien hoidon kanssa pääsi kesällä vähällä (koska penkkejä ei ole), niin tontin iäkkäät ja mahdottoman isot puut pitävät kyllä kiireisenä näin syksyllä. Jossakin tämän lehtikuorrutteen alla sijaitsee terassimme.
Minut on yllättänyt, miten eri aikaan lehdet tippuvat eri puista. Lännenkukkakanukka alkaa jo olla paljas, tällä hetkellä lehtipusseja täyttävät lännentulppaanipuun isot lehdet (alla olevassa kuvassa vasemmalla).
Vaikka eriaikaisuus pidentää haravointikautta, se myös takaa väriloistoa viikosta toiseen. Maisemassa riittää yhä upeita syksyn sävyjä ihasteltavaksi.

Onneksi en ole lehtimassan kanssa yksin. Näyttää sitä riittävän aherrettavaa naapurustossakin. 
Tosin sillä erotuksella, että epäilen mahtaako näistä taloista edes löytyä haravaa. Yleensä puutarhatyöt hoitaa siihen palkattu yritys. Eikä silloinkaan heilu harava, vaan lehdet kerätään kasaan lehtipuhaltimien avulla. Pienet käsikäyttöiset puhaltimet voi unohtaa aivan saman tien, nyt puhutaan isoista työnnettävistä. Oma heilumiseni Fiskarsin lehtiharava kourassa on otettu vastaan huvittuneen ystävällisesti. Taas yksi outo asia lisää outojen suomalaisten listaan.
Etupihalla on vielä vehreää eikä oikeastaan edes haravoitavaa, sillä etupihan puut ja pensaat ovat ikivihreitä. Oranssina hehkuva puu on naapurin puolella oleva japaninvaahtera. Sen alati muuttuvaa ruska-asua on kerrassaan upeaa seurata!
Ensi viikolla on Thanksgiving eli kiitospäivä. Se on täällä iso ja hyvin ruokakeskeinen perhejuhla. Koristelujen suhteen mennään vielä hyvin syksyisellä teemalla: on kurpitsoja, oransseja kukkia, heinäpaaleja, iloisella ilmeellä varustettuja variksenpelättimiä ja kaikkea kalkkunaan (!!) liittyvää. Koristeita, kransseja ja liehuvia lippuja. Kun kiitospäivä on taputeltu, loikataankin sitten suoraan jouluun. Toistaiseksi joulu näkyy vain kaupoissa ja liian innokkaita joulukoristelijoita kuulemma katsotaan vielä tähän aikaan vuodesta pitkin nenänvartta. Eli juhla kerrallaan ja sitten vasta seuraavaan.
Täällä on tullut aika saatella anoppi kohti kotimatkaa ja vaihtaa vierashuoneen lakanat seuraaville yöpyjille. Jotka saapuvat Suomesta heti huomenna!

Oikein mukavaa viikon jatkoa! 

SHARE:

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Kasvi-ikävää

Täällä ei podeta koti-ikävää vaan kasvi-ikävää. Jouduin jättämään kaikki rakkaat ruukkukasvit koto-Suomeen, ja vaikka ne on nyt väliaikaisesti adoptoitu oikein rakastavaisiin koteihin, niin aina välillä iskee ikävä. Viikunat, persikat, kalamondiinit, muista viherkasveista puhumattakaan. 

Tänne muutaessamme kasviostoslistalla oli yhtä sun toista, muun muassa kalamondiini. Vaan en ole törmännyt sellaiseen täällä vielä kertaakaan! Kalamondiini on sitruskasveista helppohoitoisin ja anteeksiantavaisin. Ja se kukkien tuoksu, aah ja ihanuus! Hedelmät ovat syötäviä, mutta todella kirpsakoita. Sujauttelin niitä aina aamusmoothien sekaan, sillä kauniit oranssit hedelmät voi syödä kuorineen.
Kirjoitin kalamondiinista Versoilevaan, löydät artikkelin tästä linkistä. Suosittelen lämpimästä kokeilemaan kalamondiinin kasvatusta, jos kourasta löytyy edes pienen pieni viherpeukalo.
SHARE:

perjantai 15. marraskuuta 2019

Terveisiä takapihalta (koska muualle en enää mene...!)

Terveisiä takapihalta! Täällä näyttää yhä yllättävän lämpimältä, vaikka yöpakkasiakin on jo saatu. Tällä viikolla oli jo pari suorastaan hyytävää päivää. Eli muutama aste pakkasta kovan viiman kera. Ulkona paistava aurinko hämää toistuvasti aivoja. Ulos astuessaan ei meinaa millään uskoa, että keli voi oikeasti olla kylmä. Silmät kertovat ihan muuta. Itseni on yllättänyt, miten toistuvat yöpakkaset eivät vieneet kaikkia lehtiä mukanaan. Väriloistoa siis riittää yhä näin marraskuun puolivälissäkin.
Takapihan flowering dogwood eli lännenkukkakanukka on muuttunut räiskyvän punaiseksi. Tämä kukkii keväällä kauniin valkoisin kukin, mutta on kesällä mielestäni melko vaatimaton puu. Syksyn tullen lännenkukkakanukasta tuli takapihan todellinen väripilkku.
Lännenkukkakanukan takana, terassin päädyssä, on kookas sihteerikkömagnolia. Se vaihtaa väriä kovin verkkaiseen tahtiin. Siellä täällä näkyy vähän keltaista.

Viime postauksessa toivoin synttärihulinoiden jälkeen rauhallisempaa viikkoa. Osittain se toteutuikin, sillä miehen lähtiessä viikoksi työmatkalle molemmat lapset sairastuivat. Klassinen kuvio. Kun yöt meni valvoessa, ei päivisin tarvinnut (jaksanut) suuria ahkeroida. Onneksi anoppi on ollut täällä apuna, niin pääsin parin päivän jälkeen tuulettautumaan isolle kirkolle omien opintojeni pariin. 
Kaunis pakkaspäivä, takana mielenkiintoinen luento ja edessä reipastahtinen kävely kohti metroasemaa. Reipastahtinen siksi, että alue on hieman huonomaineista. Kaupunki on siistinyt aluetta jo vuosia, parantanut turvallisuutta ja lisännyt uutta rakennuskantaa. Ongelmat ovat kuitenkin yhä olemassa, vaikka eivät enää yhtä pinnalla. Siinä, keskellä aurinkoista päivää todistin omin silmin jonkin sortin huumekauppaa ja aseen erittäin näkyvää hallusapitoa. Voin sanoa, että tuli melkoista vipinää tämän keski-ikäisen mamman kinttuihin! Loppumatka menikin sitten puhelinta lujaa kädessä puristaen ja vaivihkaa olan yli vilkuillen. Saattaapi olla, että meikäläisen luennot loppuivat tähän. Kodin turvaan päästyäni vannoin, etten poistu täältä enää ikinä!
Asuinalueemme on todellinen lintukoto. Kaikki eivät edes lukitse oviaan yöksi (mikä omasta mielestäni on kerrassaan käsittämätöntä). Mutta 10 kilometriä "väärään" suuntaan ja olet keskellä slummia. Sen aina välillä unohtaa täällä omakotialueen suojissa.

Toivottelen kaikille oikein ihanaa viikonloppua! Ja samalla tasailen pulssia oman kodin rauhassa...
SHARE:

tiistai 12. marraskuuta 2019

Olipahan viikonloppu!

Olipahan viikonloppu! Täällä juhlittiin 7-v synttäreitä useammassa erässä. Ensin koulussa, sitten naapureiden kesken ja lopulta vielä "virallisten" juhlien merkeissä. Samalla tuli testattua talon juhlakestävyys, sillä sunnuntain synttärijuhlissa oli 32 vierasta, ikähaarukka vauvasta melkein vaariin. Hyvin toimi ja tilaa löytyi kaikille. Ja mikä parasta, pahimmat sokerihumalat päästiin purkamaan takapihalle. Marraskuun sunnuntai tarjosi vielä mukavaa säätä.
Juhlavalmistelut olivat kohtuullisen mittavat. Allergialeivonnaisten tarjoaminen täällä vaatii viitseliäisyyttä ja myös hieman kekseliäisyyttä. Ystäväni kysyi hiljattain, mitä olen kaivannut eniten Suomesta. Äkkiseltään vastasin ruisleipää, mutta asiaa hieman mietittyäni totesin, että allergiaperheen elämä on Suomessa todella paljon helpompaa. Oli sitten kyse kouluruokailusta, kahvilassa herkuttelusta tai kotikokkailuista. Onneksi aikaa oli koko viikonloppu ja keittiössä tilaa jokaiselle kipolle ja kupille.
Pikkumiehen kiertäessä muiden synttäreitä olen kiinnittänyt huomiota muutamaan asiaan. Kuten jo viime postauksessa totesin, emme ole olleet yksilläkään kotisynttäreillä. Kodin ulkopuolella järjestettävillä synttäreillä (erilaiset sisäleikkipuistot) tarjolla on kuulemma "aina pizzaa ja kakkua". Yleensä suoraan juhlapaikalta tilattuna, valmiina synttäripakettina.

Me järjestimme riskillä kotisynttärit, tosin mietimme muutamia ohjelmanumeroita lasten viihdykkeeksi. Herkuttelun jälkeen siirryimme takapihalle Olympialaisten pariin, jota seurasi valokuvavihjeillä varustettu aarteenetsintä. Aarteena oli pienet goodie bagit eli lahjapussukat, jotka täällä kuuluvat synttäreiden vakiokalustoon. 
Paikallinen ystäväni varoitteli etukäteen, että ihmiset eivät joko ilmoittaudu juhliin rsvp:stä huolimatta tai ilmoittautuvat, mutta jättävätkin tulematta, jos keli on liian huono. Enkä nyt puhu mistään hurrikaanista tai tornadosta, vaan sateesta ja tuiskusta. Meidän vieraskaartimme tosin saapui kuuliaisesti juhlimaan ja kaikki muistivat ilmoittautuakin etukäteen.

Vieraiden nuoresta iästä johtuen juhliin saavuttiin perhekunnittain. Suomessa tämän ikäiset juhlivat jo keskenään, mutta täällä vielä vanhempien kera. Vaikka tarjottavia piti tästä syystä varata huomattavasti enemmän, oli pikkuvesseleiden vanhempien läsnäolo myös helpotus. Erilaiset vastuukysymykset ovat täällä oikeasti vakava asia ja vahinkotilanteissa juhlien järjestäjä / kiinteistön omistaja saattaa joutua huikeisiin korvausvelvollisuuksiin. Tiedän tapauksen, jossa perhe perui kotisynttärit mahdollisten loukkaantumisten (ja sitä seuraavien korvausvaateiden) pelossa, sillä he olivat vuokranneet pihalleen pomppulinnan. Jos osallistut vieraana esim. seikkailupuistossa järjestettäviin juhliin, pitää ennen juhlia allekirjoittaa moni(kymmen)sivuinen vastuuvapautussopimus tai muuten juhlapaikalle ei ole asiaa.
Kotileivonnaisten tarjoaminen herätti suurta ihmettelyä. Sain toistuvasti vastata kysymykseen, että ihanko itse nämä leivoin? Olin taannoin vanhempainyhdistyksen aamukahvilla (erään vanhemman kotona), jonne jopa kahvi tuotiin pahvikanistereissa suoraan kahvilasta.

Lahjoja ei avata synttäreiden aikana vaan vasta vieraiden lähdettyä. En oikein tiedä mistä tapa kumpuaa? Eikö lahjoja avata vertailun pelossa? Halutaanko välttää kiusallisia tilanteita, joissa lahjansaajalla onkin jo sama tavara ennestään?  Tämä on vielä vähän hämärän peitossa, mutta maassa maan tavalla. Ohjeistimme siis sankaria malttamaan mielensä. Helppoa se ei ollut, varsinkaan kun muutama lahjoista annettiin lahjapussissa. Jossakin vaiheessa juhlia pikkumies tuli kuiskuttamaan korvaani, joskos hän saisi edes vaivihkaa kurkata pussin sisään..?

Koulussa synttäreitä juhlittiin Birthday Bash -tapahtumassa. Kerran kuussa kouluaikaan järjestetään synttärijuhlat kaikille sen kuun aikana syntyneille. Tarjolla on suolakaloja, kuppikakkuja ja sitruunalimonaadia. Meidän pikkumies ei ole ollenkaan tottunut juoman makuun, mutta paikallisille juoma näyttää olevan kuin meidän Mehukatti. Halpaa, sitä saa kaikkialta ja sitä tarjotaan kaikkialla. Vanhemmat ja sisarukset saavat myös osallistua sankarin koulusynttäreihin. Varsinaisena juhlapäivänä karkkien jakaminen, laulaminen tms. ei enää kuulu ohjelmaan.
Täällä yritetään toipua juhlahulinasta, sillä kuten naapurimmekin totesi "äänestä päätellen teillä olla hyvät kekkerit!" Mitään ei hajonnut, suklaata ei löytynyt sohvan välistä, kukaan ei loukkaantunut, riitaantunut tai nostanut oikeussyytettä. Vieraat viihtyivät reilusti yliajalle. Voimme siis taputella itseämme tyytyväisinä selkään ja todeta, että suomalaiset synttärit eivät ollenkaan kalvenneet amerikkalaisille juhlille.  

Nyt toivon rauhallisempaa viikon jatkoa, ihanaa hygge-marraskuuta sinne!


SHARE:
Blog Design Created by pipdig