torstai 25. heinäkuuta 2019

Kaaoksen keskeltä

Terkkuja kaaoksen keskeltä! Maanantaina saimme vihdoin kontin Suomesta ja nyt päivät ovat menneet laatikkoja purkaessa ja tavaroille paikkaa etsiessä. Suuret linjat ovat jo kunnossa, mutta matot, lamput, talvivaatteet ja moni muu seilaa vielä nurkasta toiseen vailla lopullista sijoituspaikkaa. 
Mieleen nousee tasaisesti kummastelua, että eikö sitäkään tavaraa otettu mukaan? Ja sitten se löytyykin mitä ihmeellisimmästä laatikosta. Kuten joulukoristeiden keskeltä. Tällä hetkellä hukassa on muun muassa pastakauha ja viinipullonavaaja. Pastat saatiin kyllä lautaselle asti ja punaviinipullo aukesi poralla. 
Kymmenkunta laatikkoa odottaa yhä purkua, eli vielä on toivoa tavaroiden löytymiselle! Tosin kisaväsymys alkaa painaa pahasti päälle. Kropassa tuntee, että viime päivät on rampattu portaita ylös ja alas tavaroita kannellen. Nyt pitäisi vielä jaksaa loppurutistus.


Ihanan helteistä loppuviikkoa, palaan kotikuvien kera vähän myöhemmin!

SHARE:

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Muratin pauloissa

Pihassamme kiemurtelee valtavat määrät murattiköynnöstä. Se polveilee kauniisti aidassa, kiipeilee cottage gardenin tavoin tiiliseinässä, kurkottelee kohti puiden latvuksia. Mutta niin ihana, helppohoitoinen ja ikivihreä kuin tämä kasvi onkin, se jakaa myös mielipiteitä jyrkästi. Muratti voi pahimmillaan tehdä myös melkoista tuhoa. Tai näin minulle ainakin on kerrottu.
Lisää muratti-ihmettelyä Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä linkistä.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

SHARE:

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Mitä pistetään tulemaan?

Tasan viisi viikkoa sitten vietimme ensimmäisen yön uudessa kodissamme. Viiden viikon aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, mutta myös arki on astunut kuvaan. On aikatauluja, hoidettavia asioita, pyykkäämistä, siivoamista, nahisteluja, itkua ja naurua.
Suurkaupungin kyljessä asuminen tarjoaa omat haasteensa, mutta myös valtavasti ihmeteltävää. Washington DC on turistin paratiisi, sillä monet kohteista ovat ilmaisia. Lapset ovat tunnistaneet monumentteja ja muistomerkkejä tv-ohjelmien perusteella. Ja vaikka olen itse käynyt täällä useamman kerran, on näiden kiertely aina yhtä mielenkiintoista.



Kävimme ihmettelemässä ja kuuntelemassa Presidenttiparia Amerikan Itsenäisyyspäivänä 4.7. Kaiken kaikkiaan aika surrealistinen kokemus, mutta olihan se mentävä, kun kulmilla kerran oltiin.
Kotiin on aina kiva palata ja naapuruston kadut alkavat jo hahmottua. Kaikenlaisia kommelluksia tapahtuu silti melkeinpä päivittäin. Milloin syynä on kulttuurierot, milloin kieliongelmat tai vaan erilainen tapa toimia.
Siitä päästäänkin sujuvasti tämän postauksen tärkeimpään kysymykseen: millaisia juttuja täältä haluaisitte lukea, millaiset asiat teitä kiinnostavat? Arkea, juhlaa, samankaltaisuuksia, eroja? Kotikuvia, kasvien ihmettelyä, nähtävyyksiä? Kommelluksia, onnistumisia? Sana on vapaa ja vastaan mielelläni kysymyksiin. Eli millaisia postauksia pistetään jatkossa tulemaan?
Perjantaina suuntaan orientaatioon miehen työpaikalle. Muistikirja ja kynä on jo pakattu! Perhe lähtee kiertelemään nähtävyyksiä minun viettäessäni päivää auditorion uumenissa. Lämpömittarin huidellessa yli +40 asteen viileä ja hämyisä luentosali tosin tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta.


Mukavaa viikonlopun aloitusta! 

SHARE:

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Behind the scenes

Blogeja ja Instakuvia katsellessani inspiroidun kauniista kuvista, simppeleistä yksityiskohdista, valoista, väreistä, harmonisuudesta. En kaipaa kuvia pyykkivuorista, vatsamakkaroista, tiskikasoista tai vastaavista, sillä niitä löytyy myös omasta arjesta. Minusta on silti tavattoman hauskaa lukea, kun joku jakaa "behind the scenes" -kuvia. 

Esimerkiksi vaikkapa täydellinen olohuonenäkymä: jokainen sohvatyyny on aseteltu huolellisesti, viltti on muka-rennosti heitetty mukaan, on kukkia, kynttilöitä, höyryävä kahvikuppi tai sormenjäljistä vapaa viinilasi. Ja seuraavassa kuvassa näkyy todellisuus: pölynimuri juuri rajattuna kuvan ulkopuolelle, epämääräinen kasa lehtiä, lasten leluja, miehen tenniskassi. Näin ainakin usein meillä.

Kuvasin taannoin herkullisen kesäsalaatin Versoilevan artikkeliin. Olin tavattoman tyytyväinen salaattikuviin, vaikka tilanne oli tietysti täysin lavastettu. Ei kesäkeittiötä, ei yhdessä kokkailua, ei illanistujaisia. Jälkikäteen sain tietää, että tytär oli napsinut puhelinkuvia työskentelystäni. Joten tässä teille yhden ruokakuvauksen behind the scenes -matskua!
Ulkokaluston puuttuessa kannoin olohuoneen vuokrasohvapöydän puun alle. Pöytäliinojen puuttuessa käytin valkoisia keittiöpyyhkeitä. Salaattikulhon puuttuessa käytin isoa ruokalautasta. Mustat salaatinottimet löysin paikallisen H&M Homen alennusmyynnistä.
Eli tarvittaessa sitä kyllä pärjää minimikalustuksella, niin kuvissa kuin oikeassakin elämässä. Alkuperäinen salaattipostaus ja helppo kesäresepti löytyvät aikaisemmin julkaistusta Versoilevan artikkelista täältä.


Kauniita hetkiä, iloista arkea ja loistavaa lomaa!

SHARE:

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Kukkakassi ja viikonlopun rutiinit

Olen aina pitänyt rutiineista. Ne tuovat struktuuria elämään ja ovat olleet erityisen toimivia lasten kanssa. Elämä täällä on sekin saanut jo paljon rutiineja. Käymme tietyssä lähikaupassa ruokaostoksilla, lapset auttavat tietyissä siivoustöissä, karkkipäivä osuu viikonloppuun, aamulla saa katsoa lastenohjelmia vasta aamupalan jälkeen.
Viikonlopun rutiinit ovat erityisen ihania. Syödään runsaampi aamupala kaikessa rauhassa. Käydään aamukävelyllä. Aloitellaan päivää ilman kiirettä ja aikatauluja. Myös kukkien ostosta on tullut osa viikonloppurutiineja. Löysin ruokakaupan, josta saa leikkokukkanippuja edullisesti ja monipuolisesti. Aamupäivällä suuntaan korikassi keikkuen kohti kauppaa, iloisen odottavaisella mielellä. Mitähän kukkia kaupasta tänään löytyy? 
Kukat kestävät hyvinä viikon verran. Osa pidempäänkin. Juuri sopivasti seuraavaan viikonloppuun, jolloin on taas päästävä ostoksille. Yksi kimpuista päätyy aina keittiöön, toinen olohuoneeseen, kolmas eteisen lipaston päälle tervehtimään tulijoita. Välillä ilmavat harsokukat ilahduttavat yöpöydällä.
Vaihdan kukille tuoreen veden päivittäin, samalla leikkaan uudet imupinnat. Täällä on niin kuumaa ja kosteaa, että seisova vesi alkaa nopeasti haista pahalle. 
Minusta on ihana tulla kotiin, kun näen ensimmäiseksi tuoreita kukkia eteisessä. Siinä on jotakin tavattoman ylellistä, vaikka kyseessä on parin euron markettikukat. Kun en tänä kesänä pääse poimimaan kukkia omasta puutarhasta, on ollut mahtavaa löytää iloisen värikäs kukkaketo lähikaupasta.

Suloista sunnuntaita ja kukkien täyttämää heinäkuuta!

SHARE:

torstai 11. heinäkuuta 2019

Kotikierros, osa 2

Tässä taas muutama kuva Amerikan-kodistamme. Nyt onkin hyvä hetki esitellä paikkoja, sillä tavararöykkiöt eivät ole vielä saapuneet valloittamaan huoneita. Elämme siis edelleen mukavan väljästi, kodissa on pari vuokrahuonekalua ja muutama uusi hankinta. On ainakin helppoa pitää nurkat siistinä.

Olen jo useampaan kertaan maininnut, että perennat ja muut puutarhatuotteet ovat täällä todella arvokkaita. Nyt olen onneksi löytänyt pari ruokakauppaa, joissa on kauniita ja edullisia leikkokukkia sekä pieni valikoima erilaisia ruukkukasveja. Esimerkiksi keittiön ikkunalla oleva orkidea rustiikkisessa saviruukussaan oli pakko kotiuttaa ihan jo säästösyistä!
Keittiön vieressä olevasta pienestä huoneesta tulee työhuoneemme. Tällä hetkellä siellä on hiljattain ostettu siro työpöytä ja ruokakaupasta mukaan tarttunut kilpipiilea. Ei tuolia, ei tietokonetta, ei papereita, eli kaikki vielä varsin alkutekijöissään. Päätyseinä on kaunista punatiiltä, se tuo huoneeseen kivan rouhean ja lämpöisen fiiliksen.
Säilytystilat ovat suomalaisesta vinkkelistä hieman haastavia. Täällä ei oikein harrasteta hyllyllisiä kaappeja. Sekä vaatehuoneessa että lastenhuoneissa on pelkästään henkarikaapit. Mutta muuten tämä master bedroomin eli vanhempien makkarin yhteydessä oleva vaatehuone on kyllä ihana: valoisa, tilava ja yhdeltä seinältä pelkkää peiliä.
Teini oli esittänyt ennen Amerikanvuotta yhden toiveen huoneensa suhteen: että sinne mahtuisi neidin haaveilema vaaterekki. Toive oli sen verran maltillinen, että lupasin sen myös toteuttaa. Pikkumies puolestaan toivoi taloa, jossa olisi portaat. Muistan itsekin lapsuuteni yksikerroksisessa talossa viettäneenä, että haaveilin usein portaallisesta talosta. Kerrostalo, se vasta olisi ollut oikea unelmien täyttymys! Muistan vieläkin, miten kateellinen olin Tiina-kirjojen päähenkilölle, joka sukkasillaan sujahti asunnosta toiseen. 
Kerroin aikaisemmassa postauksessa (täällä), että lapset saivat valita ennen muuttoa uudet pussilakanasetit. Teinin valinta oli Finlaysonin kauniin vehreä Bunaken. Tämä on kyllä ihana, olisi helposti sujahtanut myös omaan ostoskoriini.
Seuraavan kerran kotikuvissa vilahtelee toivottavasti jo omat tavarat. Nyt Amerikan-kirjeenvaihtaja kiittää ja kuittaa, ja siirtyy yöpuulle. Oikein kaunista uutta päivää sinne Suomeen, perässä tullaan!
SHARE:

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Takapihalta

Heissulivei Amerikasta ja varsinkin täältä takapihalta! Nyt sai laiskottelu riittää ja laitettiin hihat heilumaan. Kunhan ensin oli löydetty kaupasta kanttausrauta. Takapihan pienistä, mutta kuitenkin omaan silmään suurista muutoksista nyt Minttua ja mustikoita -blogissa. Siellä myös pihan "ennen"-kuvia, jotka voivat järkyttää herkimpiä puutarhaharrastajia...

Pääset lukemaan postauksen tästä linkistä.

Hyviä puutarhakelejä kotimaisemiin!

SHARE:

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Herkkuja kirsikasta

Täällä Amerikassa kirsikkaherkut ovat vallan yleisiä. On kirsikkapiirakka, kirsikkapirtelöä, kirsikkahilloa, kirsikkajäätelöä, kirsikkamehua, kirsikalla maustettua Coca-Colaa. Suomessa kotipihamme hapankirsikkapuun sato tahtoo usein jäädä hyödyntämättä, sillä olen vähän laiska säilöjä. Mutta jäätelö maistuu aina!
Herkullinen kirsikkajäätelö valmistuu ilman jäätelökonetta. Tähän vielä kyytipojaksi kinuskikastiketta, niin ollaan aika lailla täydellisen kesäherkun äärellä! Ohje helppoon kirsikkajäätelöön löytyy nyt Versoilevan artikkelista täältä.

Herkullista heinäkuun jatkoa!

SHARE:

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Oli annettava periksi

Meillä alkoi uudenlainen arki miehen aloitettua työt. Päivät ovat saaneet rytmin ja tietyllä tavalla myös enemmän suunnitelmallisuutta. Yritämme toistaiseksi selvitä täysin amerikkalaisten periaatteiden vastaisesti yhdellä autolla. Se vaatii päiväohjelman etukäteissuunnittelua sekä myöhemmin lasten koulujen alettua myös pyöräilykuntoa (mieheltä).
Nyt autottomina olemme viettäneet huomattavasti enemmän aikaa kotona. Toki julkinen liikenne on täällä Washington DC:n alueella äärimmäisen toimivaa, mutta vaatii toki opettelua. Teinin kanssa on jo hauska seikkailla, mutta pikkumiehen kanssa hoitaa mielellään vain pakolliset asiat. Koska kaikkeen menee täällä aivan julmetusti aikaa. Matkustamiseen, asioiden selvittämiseen, jonottamiseen. Mutta mitä muuta voi odottaa 9,5 miljoonan asukkaan suurkaupunkialueella.
Tämä ikkunanurkkaus on lemppareitani uudessa kodissamme. Nyt kun valo taas oikeasti tulvii ikkunoista sisään. Ne olivat nimittäin todella likaiset. Poistin ikkunoista screenit, eli hyttysverkkokehikot ja pesin lasit pariin otteeseen. Rakastan näkymää sekä ulko- että sisäpuolelta. Pihassa tämä on nurkkaus portin vieressä, sisällä yksi olohuoneen kulmista. Ikkunan edessä kasvava mustasaarni tuo kauniilla vihreällä sävyllään ja valtavilla lehdillään jotenkin eksoottisen viban. Taaempana kasvava isompi puu (joka heijastuu kauniisti laseista) on valkomulperi. Tässä on saanut opetella itselle uusia puulajeja ihan urakalla!
Hehkutan aina Suomessa alkukesän heleitä vihreän sävyjä. Onneksi samaa värimaailmaa on tarjolla täälläkin. Alla olevassa kuvassa aamuaurinko välkehtii lily magnolian suurilla lehdillä. Jos olen ymmärtänyt oikein, lily magnoliat tunnetaan Suomessa sihteerikkömagnolioina. Etupihamme ainavihanta kuningasmagnolia kukki kesäkuussa suurin valkoisin kukin. Tämän sihteerikkömagnolian puolestaan pitäisi ilahduttaa punertavilla kukillaan toukokuussa lehtien puhjettua. Sen ihastelu (ja jännittäminen!) jää siis ensi vuoteen.
Konttimme, ja myös siis puutarhatarvikkeeni, ovat yhä matkalla. Mutta nyt en enää pystynyt hillitsemään itseäni, vaan annoin periksi rautakaupassa kanttausraudan nähtyäni. Samaan syssyyn ostin kumpparit, sillä hieman viidakkomaisen takapihan ja siellä täällä kasvavan myrkkyköynnöksen vuoksi pihahommia ei tee mieli tehdä varvastossuissa.
Ensi töikseni raivasin ja kanttasin esiin pihan ainoan "kukkapenkin" eli kuunliljapenkin. Siitä lisää myöhemmin, nyt sormet syyhyävät jo takaisin pihahommiin. Tuntui muuten ihanan rentouttavalta iskeä kanttausrauta (saviseen) maahan. Mies katseli hölmöä hymyäni huvittuneena.
Penkkiä raivatessani löysin sopivan pittoreskisti ruostuneen häkkivirityksen. Putsasin häkin pahimmista mullista ja heinistä ja nostin kiikkumaan puun oksalle. Aikas kiva vai mitä? Suurella mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea muuta vielä löydän. Vanhoja työkaluja, puulaatikoita, kultaa..?

Oikein mukavaa heinäkuun aloitusta!

SHARE:
Blog Design Created by pipdig