Joka kevät ihastelen kukkaloistoa kyynelsilmin, mutta hymyssä suin. Ja joka syksy keräämme juuri tämän puun luumut talteen erityisen tarkasti. <3
maanantai 29. elokuuta 2016
Luumujen aikaan
Ihana luumu-aika, se on täällä! 'Sinikka' siniluumu lepäili tämän kesän, mutta pihan toinen luumupuu (lajike tuntematon) jaksaa kantaa makoisaa hedelmää vuodesta toiseen.
Minulta on monesti kysytty, pystyisinkö enää ikinä muuttamaan pois täältä, jättämään puutarhan jälkeeni. Ja aina vastaan "pystyisin". Olemme luoneet pienen keitaamme saviselle peltotontille, omakotitalolähiöön. Tiedän, että pystyisin tekemään sen tarvittaessa uudestaan. Vieläpä monta asiaa viisaampana.
Mutta yhden puun jättäminen tekisi kyllä tiukkaa, nimittäin tämän luumun. Sain se aikoinaan muistoksi pellavapäiseltä pikkupojalta. Haimme sen perheen pihasta, suurehkona villiversona. Vuosia toispuoleinen ja vähän rujo puu nökötti varaston päädyssä. Kunnes eräänä keväänä se puhkesi täyteen kukkaan ja kantoi uskomattoman upean sadon. Samana keväänä, kun pikkupojan voimat olivat uupuneet ja hänestä tuli enkeli.
Joka kevät ihastelen kukkaloistoa kyynelsilmin, mutta hymyssä suin. Ja joka syksy keräämme juuri tämän puun luumut talteen erityisen tarkasti. <3
Joka kevät ihastelen kukkaloistoa kyynelsilmin, mutta hymyssä suin. Ja joka syksy keräämme juuri tämän puun luumut talteen erityisen tarkasti. <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nämä tarinat kasvien takana ovat puutarhan suola!
VastaaPoistaKyllähän juuri näitä kasveja tulee hellittyä ja hoivattua erityisen huolella <3
PoistaLuumut ovat niin herkkua! Koskettava tarina puullanne, tarina luo mittaamattoman tunnearvon sille.
VastaaPoistaTätä satoa odotetaan kyllä aina kuola valuen. Luumut tosin kestävät harmillisen lyhyen aikaa, se on oikein urakoitava niiden syömisessä!
PoistaKyyneleet vierähtivät kyllä poskille tämän luumupuun tarinan myötä....
VastaaPoistaPuutarha on muutakin kuin pelkkiä kasveja. Se on rakkaita muistoja, joita on vaikea jättää. Mutta onneksi luumupuut tekevät villiversoja ja kasvit lisääntyvät, näin se elämä joskus jatkuu ja rakkaat ihmiset säilyvät sydämissämme.
Lämpimiä ajatuksia pellavapäisen Pikkupojan läheisille! <3
Voi miten kauniisti kirjoitit villiversoista ja elämän jatkumisesta! <3 Kyllähän tuo ensimmäinen kukinta juuri silloin tiettynä keväänä sykähdytti syvältä sydämestä. Ja tarina jatkuu nyt myös meidän lasten sydämissä <3
PoistaIhana tarina luumupuullanne <3 Ei ihme vaikka se on erityisen tärkeä!
VastaaPoistaKiitos Eerika! Joskus nämä kasvit saavat ihan uusia merkityksiä ja erityisen paikan sydämessä <3
PoistaTuon puun ainutlaatuisuuden ymmärtää <3
VastaaPoistaKiitos Kristiina! Puu ei ole erityisen kaunis, mutta kaikella muulla tapaa se sitten onkin ihan erityinen! <3
PoistaMenin ihan kananlihalle, huikea tarina!
VastaaPoistaKiitos Hanne! Monesti olen miettinyt, mahtaisiko noin iso puu enää kestää siirtoa jos tarvetta joskus tulisi. Mutta Riina tuolla ylempänä kirjoitti kauniisti elämän jatkumisesta villiversoissa ja niitähän tää puu todellakin tekee!
PoistaOi miten kaunis tarina! Ainutlaaatuisia luumuja!
VastaaPoistaIhan totta, ainutlaatuisia <3
PoistaKaunis tarina.
VastaaPoistaKiitos Riitta!
PoistaOi, mikä tarina, koskettava. Meni iltatee liki väärään kurkkuun.
VastaaPoistaNo se ei kyllä ollut tarkoitus! Mutta kyllähän tällaiset pienet tarinat aina sykähdyttävät. Itsekin liikutun joka kevät, kun puuhun puhkeaa ensimmäinen hento kukka.
Poista