maanantai 29. elokuuta 2016

Luumujen aikaan

Ihana luumu-aika, se on täällä! 'Sinikka' siniluumu lepäili tämän kesän, mutta pihan toinen luumupuu (lajike tuntematon) jaksaa kantaa makoisaa hedelmää vuodesta toiseen.
Minulta on monesti kysytty, pystyisinkö enää ikinä muuttamaan pois täältä, jättämään puutarhan jälkeeni. Ja aina vastaan "pystyisin". Olemme luoneet pienen keitaamme saviselle peltotontille, omakotitalolähiöön. Tiedän, että pystyisin tekemään sen tarvittaessa uudestaan. Vieläpä monta asiaa viisaampana.
Mutta yhden puun jättäminen tekisi kyllä tiukkaa, nimittäin tämän luumun. Sain se aikoinaan muistoksi pellavapäiseltä pikkupojalta. Haimme sen perheen pihasta, suurehkona villiversona. Vuosia toispuoleinen ja vähän rujo puu nökötti varaston päädyssä. Kunnes eräänä keväänä se puhkesi täyteen kukkaan ja kantoi uskomattoman upean sadon. Samana keväänä, kun pikkupojan voimat olivat uupuneet ja hänestä tuli enkeli. 

Joka kevät ihastelen kukkaloistoa kyynelsilmin, mutta hymyssä suin. Ja joka syksy keräämme juuri tämän puun luumut talteen erityisen tarkasti. <3

SHARE:

18 kommenttia

  1. Nämä tarinat kasvien takana ovat puutarhan suola!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän juuri näitä kasveja tulee hellittyä ja hoivattua erityisen huolella <3

      Poista
  2. Luumut ovat niin herkkua! Koskettava tarina puullanne, tarina luo mittaamattoman tunnearvon sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä satoa odotetaan kyllä aina kuola valuen. Luumut tosin kestävät harmillisen lyhyen aikaa, se on oikein urakoitava niiden syömisessä!

      Poista
  3. Kyyneleet vierähtivät kyllä poskille tämän luumupuun tarinan myötä....
    Puutarha on muutakin kuin pelkkiä kasveja. Se on rakkaita muistoja, joita on vaikea jättää. Mutta onneksi luumupuut tekevät villiversoja ja kasvit lisääntyvät, näin se elämä joskus jatkuu ja rakkaat ihmiset säilyvät sydämissämme.
    Lämpimiä ajatuksia pellavapäisen Pikkupojan läheisille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti kirjoitit villiversoista ja elämän jatkumisesta! <3 Kyllähän tuo ensimmäinen kukinta juuri silloin tiettynä keväänä sykähdytti syvältä sydämestä. Ja tarina jatkuu nyt myös meidän lasten sydämissä <3

      Poista
  4. Ihana tarina luumupuullanne <3 Ei ihme vaikka se on erityisen tärkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika! Joskus nämä kasvit saavat ihan uusia merkityksiä ja erityisen paikan sydämessä <3

      Poista
  5. Tuon puun ainutlaatuisuuden ymmärtää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Puu ei ole erityisen kaunis, mutta kaikella muulla tapaa se sitten onkin ihan erityinen! <3

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos Hanne! Monesti olen miettinyt, mahtaisiko noin iso puu enää kestää siirtoa jos tarvetta joskus tulisi. Mutta Riina tuolla ylempänä kirjoitti kauniisti elämän jatkumisesta villiversoissa ja niitähän tää puu todellakin tekee!

      Poista
  7. Oi miten kaunis tarina! Ainutlaaatuisia luumuja!

    VastaaPoista
  8. Oi, mikä tarina, koskettava. Meni iltatee liki väärään kurkkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se ei kyllä ollut tarkoitus! Mutta kyllähän tällaiset pienet tarinat aina sykähdyttävät. Itsekin liikutun joka kevät, kun puuhun puhkeaa ensimmäinen hento kukka.

      Poista

Blog Design Created by pipdig