Mansikkapaikka

Minulta kysyttiin hiljattain, mikä on lempipaikkani puutarhassa. Mutta yhden paikan nimeäminen tuntuu ihan mahdottomalta. Oma mansikkapaikkani ei taida olla fyysinen paikka, vaan enemmänkin näkymä ja fiilis. Milloin se on auringon kultaama villiviiniportti, milloin tomaatin tuoksun tulvahdus lämpimässä kasvihuoneessa. Juuri nyt se on ilta-auringon siivilöityminen kesähuoneen ristikkoikkunoihin.

Kiireisen päivän jälkeen riittää, kun saan edes hetkeksi hukuttautua tähän näkymään ja sen tuomaan rauhaan. Pystyn hyvinkin sulkemaan kaikki ympäristön äänet, lasten lelut, ohi ajavat autot ja kaiken muun sielunmaisemaani sopimattomat asiat tämän hetken ulkopuolelle. Mielessäni olen jo käyskentelemässä Jane Austenin romaanien pikkukylissä ja niiden hurmaavien puutarhojen hiekkakäytävillä. Pitkän kukkamekon helmat liehuen, tietenkin.

Mikä on sinun mansikkapaikkasi?

Aurinkoisia päiviä!