keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Eksoottisessa liemessä

Kiitos kaikille banaanipostaukseen viestiä jättäneille! Sain teiltä loistavia vinkkejä ja neuvoja. Tulen aivan varmasti palaamaan banaanin vaiheisiin.
Banaani ei ole tämän kesän ainoa "ongelma", vaan liemessä ollaan myös keväällä ostetun viikunapuun suhteen. 
Siitä lisää Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. Pääset sinne tästä!

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kukkakaalicouscus

Pääsin tänä vuonna nauttimaan ensimmäistä kertaa itse kasvatetusta kukkakaalista. Voi iloa ja ihanaa makua!
Ruokaohjeita etsiessäni törmäsin kukkakaali-couscousiin. Eli tehosekoittimella silputtu kukkakaali toimi varsinaisen vehnäisen couscousin korvaajana. En uskonut, joten oli kokeiltava itse.
Ja toden totta! Kukkakaali oli surautuksen jälkeen aivan kuin couscous-ryyniä. 

Tein salaattia, jossa pyöräytin kukkakaalicouscousin nopeasti chilillä ja valkosipulilla maustetussa öljyssä. Lisäsin lämpimän kukkaakaalin joukkoon kasvimaalta kerättyjä kirsikkatomaatteja, tuoretta korianteria ja kiinansipulia (näyttää ruohosipulilta, maistuu ihanasti miedolle valkosipulille). Lopuksi murustelin joukkoon fetajuustoa, maustoin mustapippurilla ja sormisuolalla.

Maistuu ihan sellaisenaan tai lisäkeruokana.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Ilta-auringossa

Ilta-aurinko värittää kesähuoneen kauniisti. Syksyn säteissä on aivan oma, viipyilevä tunnelmansa.
Etupihan kukkapenkeissä kesäkukat jatkavat sinnikkäästi loistoaan. Halusin kuitenkin kesähuoneen portaille jo syksyisempää ilmettä.
En muista milloin viimeksi olisin ostanut kellokanervoja! Jostakin syystä viime vuodet ovat kuluneet callunoiden parissa. Liekö nostalgiakaipuuta lapsuuteen vai mitä, mutta nyt lankaköynnöksen kaveriksi pääsi perinteiset kellokanervat.
Sekä neliönmalliset kukkaruukut että lankaköynnökset ovat yhteistyön kautta K-raudasta saatuja. Nämä ovat olleet etuterassillamme, kesäkukkien kera. Lankaköynnös on kasvanut kesän aikana näyttävän reheväksi. Riitti, kun vaihtoi kanervat kesäkukkien tilalle ja kaunis syysistutus oli valmis. Sekä kellokanerva että lankaköynnös korostavat kivasti toistensa värejä.
Kannoin ruukut kesähuoneen portaille, sillä ne sopivasti mukavasti siellä jo ennestään oleviin harmahtaviin ruukkuihin. Tuollaista samaa, karua henkeä. Tasoittavat juuri passelisti kesähuoneen söpöilyä.
Voisin muuten kirjoittaa vaikka ylistysrunon lankaköynnökselle! Se on muodoltaan siro ja olemukseltaan herkkä, mutta ulkotiloissa mahdottoman sinnikäs. Pärjää vähällä vedellä, kestää kuumuutta, sietää kohtuullisesti kylmää, sopii monen kasvin kaveriksi, mutta on näyttävä myös yksinään. Pari kertaa olen erehtynyt ostamaan lankaköynnöksen sisätiloihin. Siellä onnistun lakastuttamaan sen ennätysajassa. 

Olen myös yrittänyt talvehdittaa lankaköynnöksen maassa, sillä kuulin jonkun onnistuneen moisessa. Itselläni se ei lähtenyt uuteen kasvuun keväällä, havusuojauksesta huolimatta. Onko teillä kokemusta aiheesta?

* Yhteistyöpostaus K-raudan kanssa.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Vielä toiveissa

Kovasti vielä toivon lisää aurinkoisia päiviä. 
Tomaattisatoa on jo korjattu kiitettävästi, mutta lisää olisi tulossa. Paljon.
Kun on päässyt näiden palleroiden makuun, haluaisi pidentää satokautta kaikin keinoin. 

Se on laitettava kädet ristiin ja aurinkotanssit pystyyn!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Luettavaa talveksi

Teitä olikin monta innokasta lehden lukijaa talveksi, hienoa! Kotipuutarha-lehden 5kk määräaikaiset jaksot on nyt arvottu. Sain arpoa kaksi palkintoa ja onnelliset voittajat ovat:
 Allu Hukka ja Piritta Sjöblom
Lämpimät onnittelut voittajille! 

Laittakaa yhteystietonne minulle osoitteeseen kaneliajakardemummaa(at)live.fi, niin saadaan lehdet oikeaan osoitteeseen.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Viikonloppu

Kun perheessä vietettiin juhlapäivää, sankarin toiveena oli kiireetön aamiainen.
Parhaiten se toteutuu meillä kesähuoneessa.
Kukaan ei sinkoile puhelimeen, koneelle tai töllöttämään telkkaria. 
Kesähuoneessa lapset ovat tyytyväisiä kaapista löytyviin vanhoihin Aku Ankkoihin ja sängyllä loikoiluun.
Mystinen mökkifiilis tarttuu, jopa omassa kotipihassa!
Toivottavasti näitä tarkenee harrastaa vielä lisää.
Ihanan kiireetöntä sunnuntaita kaikille!

Ps. Vielä ehtii osallistua Kotipuutarha-lehden arvontaan täällä.  Palkintona on 5kk määräaikaisjakso lehteä. Arvonta-aika päättyy huomenna maanantaina 21.9. klo 24.

Pss. Edelliskerran kesähuone-aamupalapostauksesta poiketen sekä esiteini, Ohjelmointipäällikkö että äiti osasivat käyttäytyä hienosti. Hyvä me!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Voihan banaani!

Voihan banaani minkäs teit!

Sain alkukesästä Viherpeukaloilta yhteistyön tiimoilta kokeiltavaksi banaanin. Siis sellaisen pienen viherkasvin alun. Ajattelin kasvatella sitä kesän kasvihuoneessa ja siirtää sitten sisätiloihin. Valittettavasti en ole huomannut ottaa kuvaa lähtötilanteesta. Alla kuitenkin tämänhetkinen tilanne.
Aluksi banaani oli mukavan eksoottinen kokeilu, nopeakasvuinenkin vielä. Siellä se meni kasvihuoneessa tomaattien kaverina. Helppohoitoinen ja sitkeä, eikä kuulemma säikähdä pientä mullan kuivahtamista.
Heinäkuun lopulla banaani alkoi olla jo vähän tiellä. Banaanin takana olevia tomaatteja oli hankala kastella ja käsitellä. Veikeä keltainen ruukkukin alkoi käydä pieneksi.
Elokuun alussa banaani muutti uuteen ruukkuun terassille. Helteiden koittaessa terassi muuttui hetkeksi lomaparatiisiksi. Oli banaania, oli aurinkoa, oli riippukeinua. 

Banaani on muuten ruohovartinen kasvi, ei puu. Ja satoakin se alkaa tuottaa heti seitsemäntenä vuonna istutuksestaan (kertoo Wikipedia).
Sanoin miehelle, että enhän minä nyt voi rakkaudella kasvatettua tropiikin tuulahdusta kompostiin kipata. Sisälle tuo pitää saada, ennen lumen tuloa. Pyysin korottamaan olohuoneen kattoa ja tekemään lasikuvun, riittävän valon takaamiseksi. Mutta siippa ei suostunut. Jotenkin nuiva.

Nytpä käännyn teidän lukijoiden puoleen. Olisiko kenelläkään kokemusta banaanista huonekasvina? Miten sen saa säilymään hengissä talven yli? Luin, että banaani pitää korkeasta lämpötilasta ja kosteasta ilmasta. Siinäpä haastetta talveksi.
Uusia alkuja tulee vielä vauhdilla. Tässä kuvausapulainen yrittää juuri kiskoa irti yhtä niistä. Sivuversot voi käsittääkseni irrottaa ja istuttaa omiin ruukkuihinsa. 


Ongelmahan tämä alkaa olla, mutta positiivinen sellainen. Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

* Viherpeukalot yhteistyöpostaus

torstai 17. syyskuuta 2015

Ja eikun syömään

Myös Marian hyötytarhassa on kerätty satoa. Ja kokkailtu kasviksista.
Lisää sadonkorjuujuttuja ja maailman helpoimman ruokaohjeen löydät Viherpeukalot blogista.

Toimeliasta torstaita!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Parasta

Viime päivät on kiiruhdettu sadonkorjuupuuhissa. On kerätty, nostettu, pilkottu, raastettu, keitetty, paahdettu, paistettu, säilötty, pakastettu, herkuteltu.
 Aivan paras aika käsillä! 
Sain työkaverilta ihanan pienen kukkakranssin. Sujautin sen maljakon kaulaan, koko oli juuri passeli. Tällaisia pitäisi itsekin harrastaa paljon enemmän, niin kaunis!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Siirtymisvaikeuksia

En oikein osaa asettua syksyyn näillä keleillä.
Terassikelit ovat mitä parhaimmat ja kesäkukat kukoistavat. Tuntuu liian rajulta repiä niitä pois syysistutusten tieltä.
Joten olen nauttinut molemmista, kesäkeleistä ja syksyn läheisyydestä. Enää ei tarvitse elää kuin viimeistä päivää, kuten vielä elokuussa tuntui. Saimme lämmintä ja kaunista keliä. Sato ehti kypsyä.
Minä olen valmis syksyyn, heti kun puutarhakin on!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Syyskuu?

Kesähuoneen ympäristössä on edelleen täysi kesä. Moni alkukesästä istutettu perenna ja penkkiin viskottu siemen on päässyt vauhtiin vasta nyt.

Tunnen lähes äidillistä ylpeyttä esikasvattamistani laventeleistä. Ne onnistuivat sittenkin!

Siinä ne nyt kukkivat, polun alkupäässä, hentoina ja innokkaina. Kaverinaan loistosalviaa.
Pää pyörällä vuodenajasta näyttää olevan myös rungollinen pikkusyreeni 'Palibin'.
Viime syksynä istutettu pikkupuu kukki normaalisti kesäkuussa. Ja nyt sitten uudestaan syyskuussa.
Eipä ole tullut aikaisemmin ihasteltua pihlajanmarjoja ja syreeninkukkia samaan aikaan!

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Sadonkorjuupuuhissa

Sain ilokseni apulaisen sadonkorjuupuuhiin. 
Punasipulissa on jotankin tavattoman kaunista. Tykkään ihan mahdottomasti sen väristä!
Tässä 'Red Baron', helppo ja varma lajike.

Aurinkoista viikon jatkoa!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Syksyn myötä. Ja arvonta!

Joitakin vuosia sitten lehtimyyjä soitti syksyllä. Hän tarjosi puutarhalehteä talvea vasten. Tuhahdin vähän ja totesin, että kiitos, mutta ei kiitos. "Luen puutarhalehtiä paljon mielummin kesäaikaan". Ha haa, mikä vitsi!
Kuinka moni puutarhaharrastaja ehtii lukea puutarhalehtiä (tai ylipäätään mitään) kesäaikaan? Perehtyä vinkkeihin ja neuvoihin, soveltaa luettua omaan pihaansa? Itselläni ainakin lehdet tuppaavat kesällä kasaantumaan lehtikoriin. Villakoirien kaveriksi.
Puutarhan syystöiden jälkeen on ihana vetää henkeä ja antaa syksyn sateiden tulla. Silloin käperryn sohvan nurkkaan ja kaivan lehtikorin esiin. Selailen lehtiä, käännän sivuja hiirenkorville. Ideat jäävät muhimaan samalla, kun armollinen lumi peittelee keskeneräiset projektit näkymättömiin.
Tammikuussa linnoittaudun keittiön pöydän ääreen, iso mukillinen kahvia nenän alla. Mieli vaeltaa jo pitkälle kevääseen. Kaivan esiin kaikki uudet ja vanhat vuosikerrat ja avaan piirustuslehtiön. Kynä sauhuten sommittelen uutta kukkapenkkiä. Hahmottelen porttia kasvimaalle. Ehkäpä kehikko tuonne ja uusi viljelylaatikko tänne...
Kirjoitan muistiin paahteessa pärjäävien perennojen nimiä. Kerään talteen vinkkejä siemenuutuuksista. Haaveilen tulppaaniloistosta.
Oma energiataso nousee uusiin lukemiin maan sulamisen myötä. Jopa rikkaruohojen nyppiminen tuntuu keväällä loistopuuhalta. Kunhan vain saa olla ulkona ja tehdä! Lapio kuorii nurmea, kanttaa, kaivaa. Ei sitä silloin enää ehdi sohvalla lorvia ja lehtiä lueskella.
Ajoitus onkin nyt ihan täydellinen, sillä Kotipuutarha-lehti tarjoaa blogini lukijoille arvontapalkinnoksi viiden kuukauden määräaikaisen jakson lehteään. Yhden palkinnon arvo on 41€. Saan arpoa kaksi (2) kappaletta Kotipuutarhan palkintotilauksia!


Voit osallistua arvontaan yhdellä, kahdella tai kolmella arvalla.

1. Yhden arvan saat jättämällä viestin tämän postauksen perään. Anonyymit osallistujat, muistakaa jättää nimimerkki!

2. Kaksi arpaa saat olemalla / liittymällä blogini lukijaksi. (Lukijat / Liity tähän sivustoon -palkki tuolla oikeassa reunassa) ja jättämällä viestiä.

3. Lisäarvan voi lunastaa blogin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.


Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy kahden viikon päästä maanantaina 21.9.2015 klo 24.

Onnea arvontaan ja tsemppiä syystöihin!

lauantai 5. syyskuuta 2015

Piilossa

Olen aikaisemminkin kertonut Accoyasta, huoltovapaasta ja täysin myrkyttömästä puusta, jota käytimme uusiessamme keittiöpuutarhamme vanhimpia viljelylaatikoita. 
Myös kasvihuonetta kiertävien penkkien reunalaudat uusittiin. Tontin tässä kulmauksessa oli aikaisemmin kasvimaa. Kasvihuone täräytettiin kuta kuinkin vanhan kasvimaan keskelle. Kasvihuoneen valmistuttua ympärille jääneet kasvimaan rippeet rajattiin laudoilla, jotta alueesta saatiin saman tien viimeistellyn näköinen. 
Kasvihuone heinäkuussa 2011, vielä ilman laseja.
Kasvihuoneen ympäristö jää puutarhassamme kävijältä helposti huomaamatta. Siellä kasvaa kuitenkin yhtä sun toista. 
Ruohosipuli, minttu ja lipstikka olivat tällä paikalla jo ennen kasvihuonetta. Mansikoiden tilalla laatikossa kasvaa nyt rungollinen mustaherukka, iisoppia sekä krassia. Hyötytarhan portinpielessä kasvaa alppikärhö 'Pink Flamingo'.
Kasvihuoneen takaosassa maa-artisokka saa levitä rauhassa. Viime vuonna tähän aikaan siinä oli jo kauniit kukat, nyt vasta tiukkoja nuppuja.
Toisella sivustalla rehottaa raparperi. Kirsikkapuun ja raparperin alle jää upea pioni, mutta kovin piiloon, kuten yksi puutarhaystäväni kummasteli. Mutta tuo pihamme ensimmäinen pioni on jo niin muhkea, etten ole uskaltanut ryhtyä siirtopuuhiin. Sitä paitsi minusta on mukavaa ihastella mahtavaa kukintaa ja vahvaa väriä kasvarissa puuhastellessani. 
Valkoinen ja vaaleanpunainen pioni on jo kertaalleen onnistuneesti siirretty. Ilmeisesti juurakkoa on kuitenkin jäänyt maahan sen verran, että kolmen vuoden miettimistauon jälkeen alkoivat kukkia taas myös alkuperäispaikallaan. 
Singelikäytävä kasvihuoneen sivuilla on reilut 50 cm leveä. Nykyään, kaiken levitessä ja rehottaessa, käytävä on kyllä liian ahdas. Mutta minkäs teet. Se on vaan vedettävä vatsaa sisään kasvaria kiertäessä.
Voit lukea lisää kasvilaatikoiden uusimisesta täältä. Samasta paikasta löydät lisätietoja Novewoodsin maahantuomasta myrkyttömästä ja ekologisesta Accoya-lautatavarasta, jolla on käyttökohteesta riippuen 25-50 vuoden lahoamattomuustakuu!

* Accoya yhteistyöpostaus