Voi sitä autuuden tunnetta, kun kenelläkään ei ole viikonloppuaamuna kiire minnekään. Ja sitä iloa, kun huomaa lastensa viihtyvän kirjojen parissa ihan itsekseen. Vaikka se hetki kestäisi vain yhden kahvikupillisen verran. Ja vaikka se hetki ajoittuisi tuonne lähemmäs kukonlaulua. Ei sitä onnistuneeseen viikonloppuun ihmeitä tarvita, pieniä onnenhippusia vain.
Ihanaa sunnuntain jatkoa ja alkanutta helmikuuta!
Miten kiva kuva. Onneen ei todellakaan aina tarvita paljon, se muododtuu ihanista pienistä asioista, joista koostuu sitten elämän ilo.
VastaaPoistaJuuri näin! Sitä vaan kiireen keskellä niin usein unohtaa pysähtyä iloitsemaan niistä pienistä ihanista asioista.
PoistaKirjojen maailma on ihana, meillä naispuoliset uppoutuvat sinne usein pitkiksikin ajoiksi:)
VastaaPoistaEkaluokkalainen ja aviomies eivät kuule eivätkä näe mitään, kun ovat uppoutuneet kirjoihinsa. Itsekin rakasta lukemista, tällä hetkellä siihen vain on harmillisen vähän aikaa. Onneksi tuo lukemattomien kirjojen pino ei katoa kaapista mihinkään:)
PoistaIhanat <3 Voimia uuteen viikkoon ja uusiin aikaisiin aamuihin!
VastaaPoistaSillä kahvikupposella, varsinkin jos sen on saanut ihan rauhassa juoda, jaksaa jo pitkälle!:)
PoistaIhana kuva!
VastaaPoistaIloitsen täällä samanlaisista hetkistä. Ja kirjat, ne vie mukanaan, varsinkin meidän tytön...
Meilläkään tyttärellä ei nykyään ole tylsää oikeastaan koskaan, kun jatkuvasti on joku hyvä kirja kesken. Lukeminen on ihanaa <3
PoistaKiitos!:)
VastaaPoista