Kuin viimeistä päivää

Nyt on nautittu jäljellä olevasta ruskasta kuin viimeistä päivää. Ja ihania aurinkohetkiä meille onkin tarjoiltu, joka päivä edes hitusen. 

Etupihan mongolianvaahtera on antanut parastaan ja leiskunut ilta-auringossa upeasti. Melkein tuntuu, että tarvitsisi aurinkolasit tulenpunaista väriä katsellessa!

Myös toinen etupihan pihlajista on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen värikäs. Näitä kirkkaita ja väriloiston kyllästämiä syyspäiviä on nyt varastoitu mielen sopukoihin.

Yritän sulkea korvat kaikenmaailman lumimyräkkäpelotteluilta ja pidän yhä peukkuja lempeän syksyn puolesta. Toisaalta edessä on niin kiireinen (ellei suorastaan kaoottinen) loppuvuosi, että tuskin sitä edes ehtii pimeästä masentua. Suuntaan kuitenkin vielä varmuuden vuoksi tähän koivuangervon edessä olevalle penkille hengittämään syvään ja hartaasti. Ja samalla kiitän sään jumalia kuluneesta syksystä, se on ollut ihan tuhat kertaa kauniimpi kuin uskalsin edes toivoa. Nyt vain kohti pimeneviä iltoja lippu korkealla ja hymyssä suin!

Iloista loppuviikkoa!