sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Pinnan alla kuplii

Uinuva puutarha ja ei niin uinuva puutarhamieli. 
Aurinkoisten talvipäivien aiheuttama katkeransuloinen yhdistelmä. 
Lisää tuskailuja Minttua ja mustikoita -blogissani täällä
On tämä niin kamalan ihanaa, vai mitä? :)

7 kommenttia:

  1. Kyllä tässä kevättä jo kovasti kaipaillaan. Kaunis kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tämä tammikuu etenee tuskastuttavan hitaasti. Mutta aina se sieltä kuitenkin saapuu, ihana kevät! <3

      Poista
  2. Kamalan ihanaa niille jotka kevättä odottavat, kaunis kuva.

    VastaaPoista
  3. Aurinko ja valo sen saa aikaan.Kuljeskelen lumisella ja jäisellä pihalla ja mietin,että mitäköhän täällä vois jo alkaa tehdä..niin että kyllä,tunnistan tuon kamalan ihanan<;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen joskus kantannut puolijäistä perennapenkkiä:D Ei mitään järkeä, mutta siinä kohtaa odotus kävi ylivoimaiseksi. Peukut pystyyn aikaiselle keväälle!

      Poista
  4. Samanlaisia tuntemuksia täälläkin. :) Olen huomannut melkein päivittäin seuraavani sääennusteen yhteydessä päivän pituuden lisääntymistä minuutti minuutilta - on jotenkin niin helpottavaa huomata, että kovaa vauhtia mennään kohti valoisampaa aikaa. Ja sitä kevättä odotellessa voi aina tilata lisää siemeniä. Ja vielä vähän lisää. :D

    VastaaPoista