Messuterveisiä

Kävin kääntymässä Habitaressa torstaina. Sen jälkeen suuntasimme perheen kanssa minilomalle ja lupasin jättää läppärin kotiin. Tässä siis messuterveisiä himpun jälkijunassa, mutta se ei lienee haittaa, koska inspistähän sieltä oltiin hakemassa.

Jos vielä ei ollut syksyfiilis, niin viimeistään messuilla se tarttui. Dramaattisia värejä, mahtipontisia kukkakimppuja, paaaaaljon kuivia siemenkotia.

Runsautta, ripaus renesanssia, kultaa, messinkiä. Täyteläisyyttä ja tunnelmaa.

Toki messuiltä löytyi myös minimalistisempaa linjaa, mutta näissäkin oli usein ihania murrettuja sävyjä, syksyn värejä ja henkeä.

Anno teki näyttävän ja odotetun paluun harmonisella messuosastollaan.

Ja hyvä ihmiset, älkää nyt missään nimessä siivotko puutarhasta pois pystyynkuivuneita siemenkotia. Ne kuuluu leikata sisälle isoihin maljakoihin. Vieläköhän saisin pelastettua lipstikan kompostin uumenista..?

Murrettuja sävyjä löytyi myös puuterimaisen hempeinä ja pehmeinä. Monella osaastolla oli suorastaan mieltä rauhoittava vaikutus, niin harkittu sävymaailma niissä oli.

Viime syksyltä tuttu vihreä väri näkyi edelleen seinäpinnoissa, monissa eri sävyissä.

Oli rottinkia, viherkasveja, ruukkuja, maljakoita.

Huvittavinta oli huomata, että löysin itseni toistuvasti samoilta osastoilta kuin Kevätmessuilla. Ja mikäs sen ihanampaa, yhdistää sisustaminen ja puutarha. Kesällä sisustetaan ulkotiloja, talvella kotia. 

Messujen parasta antia oli paitsi scrollailu kauniilta osastolta toiselle, niin myös ihmisten tapaaminen. Montakaan askelta ei päässyt ottamaan törmäämättä tuttuun. Muutaman kanssa ehdittiin päivittää kuulumisia jopa kahvikupposen äärellä, vaikka päivään mahtui myös tiukkaa työrupeamaa.

Nyt menen jakamaan loistavat messuideat puolisolle, sillä hän arvostaa suunnattomasti kaikkia lauseita jotka alkavat: "Hei kulta, mulla olis yks ajatus...!"