perjantai 29. syyskuuta 2017

Kameran väärällä puolella

Tällä viikolla mentiin taas mukavuusalueen ulkopuolelle niin että singahti! Sain puhelun kiireiseen väliin ja jonkin sortin mielenhäiriössä lupauduin mukaan Ylen paikallisuutisiin. Vieläpä niin, että haastattelu tehtiin puutarhassamme. Puhelun loppuun huikkasin, vaatiiko haastattelu- ja kuvauskeikka jonkin sortin esivalmisteluja? "Ei tietenkään, uutisissa näytetään kaikki niin kuin ne oikeasti on. Ei tarvitse valmistella mitään. Jos sataa, niin sitten haastattelu tehdään sateessa. Näytetään asiat ihan aitoina."
Puhelun jälkeen jäin haukkomaan happea kuin kala Saharan autiomaassa. Kovinkaan moni puutarhabloggaaja ei näytä asioita juuri niin kuin ne ovat. Yleensä valitaan suopeat kuvakulmat ja kauniit näkymät.  Armoa toi ainoastaan syksyn saapuminen, silloin kaikki saakin jo olla vähän rempallaan.
Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampana ja onneksi ihan hengissä:) Ylen haastattelu löytyy tästä klipistä ja meillä kuvattu osuus alkaa kohdassa 03:48.

Mukavaa viikonloppua ja puutarhapuuhia!

SHARE:

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Luumupuun äärellä

Luumusato on vihdoin kypsynyt. Yleensä näillä herkutellaan jo elokuun puolella, mutta tänä vuonna kaikki on ollut vähän vinksallaan. Onneksi viikonlopun aurinko ja lämpö laittoivat vauhtia sekä kypsymiseen että sadonkorjuuseen.
Meillä on kaksi luumupuuta, joista 'Sinikka Siniluumu' antaa satoa ensimmäisenä. Kuvassa olevat luumut ovat erityisen hyviä, mutta tämä lajike on valitettavasti tuntematon. Olen saanut puun lahjaksi ja se on kovin rakas vähän rujosta ja toispuoleisesta ulkonäöstään huolimatta. Puuhun liittyy surumielinen tarina ja sen voi lukea tästä vanhasta postauksesta
Mihin te käytätte luumuja, mihin upottaa koko sato? Meillä luumut herkutellaan tällä hetkellä lähinnä sellaisenaan, mutta käyttö- ja säilöntävinkkejä otettaisiin ilolla vastaan!

SHARE:

maanantai 25. syyskuuta 2017

Syksyä parhaimmillaan

En jotenkaan meinaa uskoa todeksi, millaisia syyspäiviä meille on nyt tarjoiltu. Kaikki näyttää huikean kauniilta, ruska hiipii maisemaan pikku hiljaa. Lämpö hellii kasvoja ja kasveja.

Nautiskelimme viikonloppuna oman sadon omenapiirakasta, istuimme iltapäiväauringossa kahvilla, ihastelimme syyskuun kauneutta.
Helppo munaton omenapiirakka valmistui nopeasti, sillä eihän näillä keleillä malta sisällä seisoskella. Ohjeen kirjasin Kauppakeskus Veturin blogiin tänne, siellä on myös vinkki maidottomaan ja gluteenittomaan piirakkaversioon.

Makoisaa viikon jatkoa!

SHARE:

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Siivouspäivä - ja pah!

Oli kohtuullisen pitkä lista lauantaille, siivousta sisällä ja ulkona. Pilvinen aamu meni joutuisasti imurin varressa, saattoipa siinä samassa rytäkässä myös pari huonekalua vaihtaa paikkaa. Mutta ulkohommat tyssäsivät aurinkoon. Niin kaunista ja lämmintä, että joko a) istuin kahvikuppi kourassa päivää ihmetellen b) yritin ikuistaa jokaisen puutarhaan osuvan auringonsäteen. 
Kesähuoneen ikkunasta avautuu ihana syysnäkymä. Syyskorea pilvikirsikka, kosmoskukkia, jättiverbenaa, Mustilanhortensia. Eihän tuossa nyt mitään pölyjä ehtinyt pyyhkiä, olisi ollut rikos jättää näin upea syyspäivä huomioimatta. Ehkä tänään maltan jo tarttua harjan varteen.

Lisää syyskuun loistoa Minttua ja mustikoita -blogissa täällä

Huikean kaunista sunnuntaita!

SHARE:

perjantai 22. syyskuuta 2017

Annoin periksi

Blogiyhteistyö: Sisustusliike Dreams

Tuleville päiville on luvattu aurinkoa ja mukavaa lämpöä, mutta meikäläinen antoi jo periksi syksyn tulolle. Vilukissan oli aika kaivaa loputkin taljat esiin. 
Ihan vielä en ole levitellyt näitä olohuoneeseen, mutta terassille taljat passaavat jo mainiosti. Mikäs tässä istuskellessa peppu pehmoisella ja lämpimällä lampaantaljalla syyssisustuksia suunnitellen.
Hankin viime vuonna pari Skinnwillen ihanan pehmoista taljaa paikallisesta Sisustusliike Dreamsistä. Nyt sinne oli tullut tällaisia kiehkurakarvaisia, kaksivärisiä Shansi-lampaantaljoja. Ja kun  juuri tuossa yllä sanoin, etten ole vielä tuonut näitä sisätiloihin, niin kuopus kyllä on. Pikkumies oli erittäin omatoimisesti hakenut taljan terassilta, levittänyt sen olohuoneen sohvalle ja käynyt siihen pötköttämään minun laittaessani ruokaa. Siitä toisen löysin, umpiunesta, iltapäivän tunteina. 
Suositukset siis taljan pehmeydestä ihan koko perheeltä!


* Blogiyhteistyö: Sisustusliike Dreams
Tuotteesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

SHARE:

torstai 21. syyskuuta 2017

Auki maailmalle!

Olen aina ostanut pallokrysantteemeista sellaisia melko nuppuisia versioita. "Jotta kukinta vaan kestäisi mahdollisimman pitkään". No nyt opin, että näistä tulee tietenkin valita jo kauneimmin kukkivat. Kun kelit ovat mitä ovat, ei nuppuisten pallokrysanteemien aukeamisesta ole mitään takeita. Pahimmassa tapauksessa saa ihmetellä nuppuja vielä hallan tultuakin.
Katsokaa nyt tätä kerrassaan huikeaa kukintaa ja loistoa! Avonaisena hankittu ja todellakin koko kukinnasta nautittu. 
Lisää syyskukista Marian hyötytarhassa, Viherpeukalot blogissa. 
Löydät postaukseni täältä.


SHARE:

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Muutostilassa

Kun viikko sitten saimme kesän kirjakuvaukset päätökseen, uhosin heittäväni hanskat tiskiin ja antavani puutarhan vaipua talviunille (siitä puhe mistä puute...). Nooh, uusi viikko toi mukanaan uudenlaisia prokkiksia ja ihan vielä emme pääse puutarhan kanssa uinumaan. Ja onhan tuota sadonkorjuutakin jäljellä vaikka kuinka. Luumuja, omenoita, pensasmustikoita, tomaatteja. 

Puutarha elää nyt jatkuvassa muutostilassa. Kasvihuone tyhjenee tomaateista, ränsistyneet kesäkukat saavat kyytiä ja ruukkuja kannellaan sinne sun tänne. Ensin kasvihuoneen suojiin ja myöhemmin sisätiloihin tai varastoon talvehtimaan. Yksi tällainen on upeasti syksyn sävyihin sointuva käenkaali.  
Olen talvettanut käenkaalin viileässä varastossa, jossa se vaipuu totaaliseen talvihorrokseen. Kevään tullen nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Ei mene kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen ja täyttää ruukun taas nopeasti.


Mukavia syyspuuhia puutarhassa!

SHARE:

tiistai 19. syyskuuta 2017

Pikkuauringot

Vaikka aurinko on tänä kesänä ollut vähän kortilla, on sentään saanut nauttia keittiöpuutarhan pikkuauringoista. Joskus vannoin, että minun puutarhassani ei kyllä tule olemaan oransseja, punaisia tai keltaisia kukkia. Mutta siellä ne nyt loistavat, hyötytarhan etunenässä.
Lisää tavattoman hyödyllisistä keittiöpuutarhan kukkijoista ja erityisesti kääpiösamettikukasta (jota voi muuten vaikka pistellä poskeensa) löytyy Minttua ja mustikoita -blogin uusimmasta postauksesta täältä.

Vannomatta paras ja värikästä syysviikon jatkoa!

SHARE:

maanantai 18. syyskuuta 2017

Messuterveisiä

Kävin kääntymässä Habitaressa torstaina. Sen jälkeen suuntasimme perheen kanssa minilomalle ja lupasin jättää läppärin kotiin. Tässä siis messuterveisiä himpun jälkijunassa, mutta se ei lienee haittaa, koska inspistähän sieltä oltiin hakemassa.
Jos vielä ei ollut syksyfiilis, niin viimeistään messuilla se tarttui. Dramaattisia värejä, mahtipontisia kukkakimppuja, paaaaaljon kuivia siemenkotia.
Runsautta, ripaus renesanssia, kultaa, messinkiä. Täyteläisyyttä ja tunnelmaa.
Toki messuiltä löytyi myös minimalistisempaa linjaa, mutta näissäkin oli usein ihania murrettuja sävyjä, syksyn värejä ja henkeä.
Anno teki näyttävän ja odotetun paluun harmonisella messuosastollaan.
Ja hyvä ihmiset, älkää nyt missään nimessä siivotko puutarhasta pois pystyynkuivuneita siemenkotia. Ne kuuluu leikata sisälle isoihin maljakoihin. Vieläköhän saisin pelastettua lipstikan kompostin uumenista..?
Murrettuja sävyjä löytyi myös puuterimaisen hempeinä ja pehmeinä. Monella osaastolla oli suorastaan mieltä rauhoittava vaikutus, niin harkittu sävymaailma niissä oli.
Viime syksyltä tuttu vihreä väri näkyi edelleen seinäpinnoissa, monissa eri sävyissä.
Oli rottinkia, viherkasveja, ruukkuja, maljakoita.
Huvittavinta oli huomata, että löysin itseni toistuvasti samoilta osastoilta kuin Kevätmessuilla. Ja mikäs sen ihanampaa, yhdistää sisustaminen ja puutarha. Kesällä sisustetaan ulkotiloja, talvella kotia. 
Messujen parasta antia oli paitsi scrollailu kauniilta osastolta toiselle, niin myös ihmisten tapaaminen. Montakaan askelta ei päässyt ottamaan törmäämättä tuttuun. Muutaman kanssa ehdittiin päivittää kuulumisia jopa kahvikupposen äärellä, vaikka päivään mahtui myös tiukkaa työrupeamaa.

Nyt menen jakamaan loistavat messuideat puolisolle, sillä hän arvostaa suunnattomasti kaikkia lauseita jotka alkavat: "Hei kulta, mulla olis yks ajatus...!"

SHARE:

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Unelma

Blogiyhteistyö: Huiskula

Syksyn saapumisen huomaa paitsi viilenevistä aamuista ja hiljalleen väriään muuttavista lehdistä, niin myös varjoista.
Lasitetulla terassilla on aurinkoisina aamuina lähes viidakkomainen tunnelma. Ulkopuolelle jäävä keittiöpuutarha, villiviiniseinämä ja syyreniaidanne muodostavat vihreän massan, jonka lävitse auringonsäteet siivilöityvät. Ne leikkivät aamukasteen kostuttamilla lasiseinillä ja luovat lattiaan alati muuttuvia kuvioita.
Unelma ('Asparagus plumosus') sopii loistavasti tähän tunnelmaan. Se on metsäisen vihreä ja muistuttaa jotenkin saniaista. Kasvi on samaan aikaan sekä runsas että hento. Se on vanhanajan perinteinen viherkasvi, jota käytetään paljon myös leikkona. Kodin Ruukkukasvit -kirja vuodelta 1957  kertoo, että "asparagukset viihtyvät parhaiten lanta-, lehti- ja turvepehkomullasta kokoonpannussa maassa, johon vielä on lisätty hietaa ja hiukan kalkkia." Hieman modernimpia kasvatusohjeita löytyy muun muassa Huiskulan sivuilta täältä.
Huomatkaa muuten, mitä kävi kynttilöille. Vaikka ulkopuolella lämpötilat eivät enää nouse korkeaksi, niin ovien ollessa suljettuna ja auringon paistaessa lasiterassilla on edelleen todella lämmintä. Tämä pitää ottaa huomioon myös kasvien kanssa. Esimerkikisi unelma eli huoneparsa vaatii näin kasvukaudella runsaasti kastelua. 
Minä yritän vielä tankata itseeni terassin suojissa lämpöä ja valoa, yhdessä viherkasvien kanssa. Kohta meidän kaikkien on aika muuttaa sisälle. Sinne mahtuminen onkin sitten taas toinen juttu...
 Kauniita syyskesän päiviä!

* Blogiyhteistyö: Huiskula

SHARE:

torstai 14. syyskuuta 2017

Hortensiahuumaa

Näin syksyn kynnyksellä hortensiat ovat puutarhan ehdottomia kuningattaria. Ja tänä vuonna kukinta on ollut jotenkin aivan erityisen upea! Tänä vuonna olen myös päässyt ensi kertaa ihailemaan 'Limelight' syyshortensiaa, joka puhkesi kukkaan pihan hortensioista viimeisimpänä. Vielä piskuinen, mutta silti jo niin kaunis.
Lisää tästä hennosti limenvihreästä kaunottaresta Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset hortensiapostaukseen tästä.

Kaunista loppuviikkoa!

SHARE:

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Synttäriarvonta!

Kiitos kiitos, olittekin varmasti juuri onnittelemassa minua! Vaikka syksyn lapsi olenkin, ihan vielä en pääse nautiskelemaan kakkua ja kuohuvaa. Toki otan jo mielelläni vastaan lahjuksia, erityisesti sen unelmien pappilan, jota rakas mieheni on minulle taatusti hankkimassa. Pystyn hyvin näkemään meidät remontoimassa puolilahoa hirsitaloa, eihän tuon piskuisen terassinkaan toteuttamiseen mennyt kuin kymmenen vuotta...
Mutta siis asiaan. Yksi blogikotini on paikallisen Kauppakeskus Veturin blogi ja siellä pärähti juuri käyntiin synttäriarvonta! Nyt on mahdollista palata lapsuuden jouluihin ja kokea perinteisen lautapelin riemua, arvottavana on nimittäin todellinen klassikko: päivitetty Trivial Pursuit 2000s. Meillä lautapelit kuuluivat joulupyhien ohjelmaan yhtä varmasti kuin vaaleanpunainen kermavaahto rosolliin. Harrastettiinko teillä näistä jompaa kumpaa (lautapelejä tai etikkapunajuuren liemellä värjättyä kermavaahtoa)?

Suomalainen Kirjakauppa sponssaa ajankohtaisen Trivial Pursuit 2000s -lautapelin arvonnan. Päivitys onkin ihan kohdallaan ainakin tässä taloudessa, sillä oma pelilautani näyttää olevan vuodelta 1985. Nyt kipin kapin osallistumaan uudistuneen pelin arvontaan, syysillat ihan huutavat yhdessäoloa, naposteltavaa ja pientä vänkäystä vastausten oikeellisuudesta. Pääset Kauppakeskus Veturin blogiarvontaan tästä. Arvonta päättyy 27.9.2017 klo 24.

Onnea arvontaan!

Ps. Palkinto postitetaan arvonnan voittajalle, voit siis osallistua mistä päin Suomea tahansa.

SHARE:

tiistai 12. syyskuuta 2017

Mikä päivä!

Kun on ensin satanut vettä monta päivää kaatamalla niin, että nurmella kävely aiheuttaa suoranaista lotinaa, niin ei voi uskoa todeksi kun aurinko taas paistaa. Ja millä tavalla! 

Eilinen maanantai oli pitkästä aikaa aivan täydellisen upea päivä. Aurinko lämmitti, satoa kypsyi, kaikki näytti taas kauniilta (eikä liiskaantuneelta ja limaiselta). Ilmassa oli sellaista sadonkorjuujuhlan kypsää kauneutta. Olisin voinut jäädä elämään eiliseen! Over and over again. "Päiväni murmelina" -elokuvan tyyppisesti.

 
 

Toivotaan vielä paljon kauniita syyskesän päiviä, lempeää lämpöä ja täyteläisiä värejä. Tällaiset päivät ovat parasta tankkausta talvea varten!

SHARE:

lauantai 9. syyskuuta 2017

Vihreää ja vehreää

Vaikka keli on jo hyvinkin syksyinen, puutarhassa on edelleen todella vihreää ja vehreää.  Odotan kovasti aurinkoisia syyspäiviä, sillä toivon villiviiniseinämän saavan tänäkin vuonna upean ruska-asun ylleen.
Lisää villiviinistä ja lempikohdastani puutarhassa Minttua ja mustikoita -blogissa. Pääset postaukseen tästä

Mukavaa viikonloppua, täällä se menee työn merkeissä. Onneksi luvassa on hulvatonta seuraa ja naurun koettelemia vatsalihaksia!

SHARE:

torstai 7. syyskuuta 2017

Tilanne vaatii valoja

Kirjoitin aamulla Instagramissa, miten päälle painava syysfiilis vaati kynttilöitä ja lämpöistä villatakkia. "Tilanne" eli syksyinen sadepäivä ja erityisesti sen hämärtyvä ilta vaatii myös lisää valoja. Ja tilkkasen punaviiniä. Se olisi vaatinut myös glögiä (kyllä, sitä alkoi tehdä mieli välittömästi kun ajatus pääsi luikertamaan päähän), mutta sitä ei valitettavasti tähän hätään löytynyt. 
Terassin katossa risteilee Siriuksen Lucas -valosarja, joka on kätevästi jatkettavissa. Yksi muuntajamötikkä ja monta kirkasta hehkulampun muotoista led-valoa. Minulla oli aikaisemmin vähän vastaavanlainen valosarja Annolta, mutta siinä lamput olivat sellaista himmeää maitolasityyppistä. Se pääsi jatkokäyttöön mökille, lasitetulle terassille halusin vähän siromman ja kirkkaan pallovalosarjan. Huomatkaa myös esiin kaivettu talja. Täällä ollaan valmiina syksyyn!

Valoa, tunnelmaan ja villasukkia hämärtyviin iltoihin <3

SHARE:

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Syysaamut

Syyskuun aamut ovat antaneet parastaan. Vaikka kesää vielä odotinkin, niin kyllä näissä syysaamuissa on aivan oma, ainutlaatuinen fiiliksensä. Kirpeä ilma nipistää nenänpäätä ja kaikki on rempseän rehevää.
Aamuauringon säteet putkahtavat milloin mistäkin. Valokiila kultaa puutarhaa ja huomio kiinnittyy pieniin yksityiskohtiin. 
Kai se on kaivettava kaulaliinat esille ja annettava periksi luotoäidille. Syyskuun "lämpöaalto" supistui muutamaan päivään. Mutta sitäkin suloisemmalta tuo tuntui!

Hyvää viikon jatkoa!

SHARE:

maanantai 4. syyskuuta 2017

Syksyn odotetuin

Olen jostakin syystä aivan syysvuokon pauloissa. Se ei ole massiivinen kuten upea syyshortensia eikä leviä meillä kuten loisteliaat syysleimut. Mutta jotakin erityisen sykähdyttävää tässä herkässä kaunottaressa on.
Lisää suloisesta syysvuokosta Minttua ja mustikoita -blogissa, pääset postaukseen tästä.

Kaunista uutta viikkoa!

SHARE:

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Terassiruukuista

Kerroin jo aikaisemmin, miten itseäni jännitti modernin lasiterassin rakennuttaminen tällaisen perinnetalontyyppisen puutalon kylkeen. Huoli osoittautui jälkikäteen turhaksi ja nyt harmittaa, että se oli vuosia yksi painavimmista syistä, kun vetkuttelimme hankkeen toteuttamista. Mutta sen verran tuo kummitteli mielessä viime metreille saakka, että valitsin tämän kesän ruukkukasveja uusi terassi mielessäni.
Halusin terassille jotakin kookkaampaa, jotta alumiinisen lasiterassin runko ja kulmat "pehmenisivät". Lopulta päädyin Elhon suurin valkoisiin loft urban round ruukkuihin, joihin toiseen istutin tuurenpihlajan ja toiseen rehevän amppelimansikan.
Tuurenpihlajan lehdet ovat suuret, mutta sen kasvusto on silti siro ja ilmava. Pihlaja sai tyvelleen koristeapilaa, joka täytti ruukun nopeasti. Erilaiset pikkupuut ruukussa tuovat ihanaa vaihtelua ja ryhtiä terassille. Pihlaja on tarkoitus istuttaa maahan nyt syksyn tullen, tosin paikka on vielä katsomatta. Tai ehkä testaan, selviäisikö se talvesta ruukussa..?
Amppelimansikka innostui tekemään satoa vasta elokuun lopussa. Nyt olen siirtänyt sen terassilasien sisäpuolelle, sillä linnut alkoivat vierailla mansikkaruukussa turhan ahkeraan. Portaalla nököttää päivittäin lintu jos toinenkin, joka katselee kaihoisasti pulleiden mansikoiden perään. Onneksi eivät ole törmäilleet laseihin.
Sinänsä terassin ilmeen pehmentäminen parilla kookkaalla ruukulla tuntuu tästä näkövinkkelistä lähinnä huvittavalta. Koko terassihan lähes häviää syyskesän villiintyneen puutarhan syövereihin!
Perennat, ruukut ja keittiöpuutarha ovat kaikki iloista sekamelskaa ja odottavat jo syyspuuhiin tarttuvan puutarhurin karsivaa kättä. 
Vaan mikäs kiire tässä vielä on, syysauringosta nauttiessa. Tänä vuonna säilöntäpuuhiakin on sen verran vähän, että on aikaa ottaa syksy vastaan kaikessa rauhassa.

SHARE:
Blog Design Created by pipdig